perjantai 30. maaliskuuta 2012

Jokakeväinen mielenhäiriö



Yleensä keväällä lähtee pahasti mopo lapasesta ja sen seurauksia kärsitään pitkin kesää! Helmikuussa viimeistään on nimittäin aika tehdä siementilaus!

Viime vuonna tilasin mukavat 33 pussia siemeniä. Aika soppa jo sekin, mutta tänä vuonna yhtä kajahtanut äitini hoiti tilauksen ja sen seurauksena minulla on 30 uutta pussia vanhojen lisäksi. 56 pussia yhteensä odottaa sijoittumistaan jonnekkin tänä vuonna. Kaiken, mitä voi suorakylvää, suorakylvän, koska multa+vesi=muurahaiset näin vanhassa tönössä. Pavut homehdutin viime vuonna kun laitoin ne kasvihuoneeseen ilman lisälämmitystä. Loppujen lopuksi kaikki kasvaneet pavut olivat suoraan maahan kylvettyjä. Samloin parsakaalit, maissit...

Vuoden erikoisuuksina mainittakoon viime vuosina mokatut sikuri, kaurajuuri (muhennosta) ja morsinko (värjäyskasvi) sekä täysi mysteeri joka kuulostaa hauskalta, eli koristehirssi


Joitakin on kuitenkin pakko esikasvattaa ja koska varhaisimpien kylvöaika on jo mennyt mutta kuu möllöttää sopivassa vaiheessa, laitan ne kuitenkin itämään ja toivon että ne menestyvät. Siispä purjot, sellerit ja ryytisalviat purkkeihin! Tomaatit ja kurkut saa vielä odottaa...




keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Mitä hiiret syö? Ja kuka syö hiiret?

Maalle muutossa on se hyvä puoli että elämästä oppii väkisinkin lisää. Alkuun, ennenkuin kunnostimme kaivon, hiiriä löytyi sieltäkin. Ja tietysti talosta kun tulevat syömään talvella ja kesäisin niitä lojuu välillä väkivaltaisesti kuolleena rappusella. Kissat kun ovat niin huomioonottavia että tuovat oman osansa perheen ruokavarastoon. Mörkö on osoittautunut erinomaiseksi hiirestäjäksi huolimatta entisestä elämästään kerrostalosisäkissana. Kerran hän jopa toi minullekin leikittäväksi yhden hiiriressukan. Se yritti karkuun jalkaani pitkin.
Viime talvena, kesken iltapalan, tuo pikku petoeläimemme nappasi keittiön hellan altakin yhden. Titis, toinen kissamme, ei niinkään meitä lahjo, kunhan löhöää ja ehkä välillä omaksi ilokseen napsaisee jonkun hiiren jos nenän eteen sattuu.






Ravinnon kiertokulku voi kuitenkin olla myös melko omituinen. Hiiret omaavat ehkä oudoimman ruokavalion mistä olen koskaan kuullut. Tai miltä kuulostaa öljypullon korkki, valkosipuli tai kynttilä? Tänä talvena ei onneksi kelvannut muu kuin telkkarinpuhdistussuihkepullon etiketti. Alkuun kun mietimme tarkkaa lajinmääritystä, pistettiin sapuskat tarjolle, lamppu valaisemaan ja telkkarikamera yöksi kuvaamaan joka puolen minuutin välein lyhyt pätkä. Tulos: kolme erittäin läskiä kotihiirtä






Unohdetun puutarhan asukkaat


Ostimme torpan talvella 2008 ja puutarhan kuin sian säkissä. Pihapiiri on satoja vuosia vanha joten täältä löytyikin kyllä mielenkiintoisia asukkaita kun harrastin hieman valikoivaa kitkemistä siellä täällä. Ensimmäisenä vuonna nyhdin rikkaruohoa ja vuorenkilpiä. Sekä tein löytöjä. En niinkään istuttanut paljoa mitään. Kaksi riviä perunaa, nekin vinoon. Muutaman kasvin siirsin mummolasta. Keskityin vain tekemään löytöjä ja punomaan suunnitelmia.

Huikeimpia unohdetun puutarhan asukkeja ovat pionit! Vuorenkilpiviidakon alta ja hevoskastanjan varjosta löytyi valtavia pioninjuurakoita, halkaisijaltaan lähemmäs metrinkin. Hevoskastanjan läpitunkemattomassa varjossa olleet eivät kukkineet enää valon puuttuessa, mutta vuorenkilpien alla olevat kukkivat kyllä mahtavasti! Ikinä en ole osannut arvatakaan miten huumaava tuoksu voi pionissa olla. Aivan kuin ruusu ja kielo yhteensä potenssiin sata ja kaiken kruunaa kermakakkumainen ulkonäkö. Aivan uskomattoman hienon näköisiä kukkia! Ja laji on takuulla ikivanha. Käsittääkseni tuon kokoisia juurakoita ei alta viidenkymmenen vuoden kasva. Hevoskastanjakin oli noin 60-vuotias, ja pionit lienevät vanhempia asukkaita. Lisäksi löytyi kahta muuta lajia pioneita, mutta ne vaikuttavat melko tavallisilta tarhapioneilta ja luultavasti aika paljon uudemmilta. Lisäksi juolavehnän keskeltä löytyi ihan pienenpieni "miniatyyripioni", jonka odottelen joskus kukkivan. Se on ollut pienenpieni isossakin penkissä, mihin sen siirsin heinikosta.








Toinen uskomaton löytö löytyi tontin reunalta, haapojen keskeltä. Vanha mansikkamaa! Mansikat olivat täysin rikkaruohon saartamia ja ainakin kymmenen vanhan haavan varjossa. Siitä täytyi olla kauan kun ne on sinne unohdettu, mutta hyvin olivat jaksaneet sinnitellä. Kitkin rikkaruohoja ja kun mansikat kypsyivät, ne vähät, alkoi lajikin selvitä. Uskoakseni kyseessä on ukkomansikka. Olin tietämättäni etsinyt sitä vuosia, maailman makeinta mansikkaa. Meillä kasvoi niitä lapsuudenkotini pihalla ja suunnittelin jo meneväni varkaisiin, mutta tässä niitä nyt on, omalla pihallani.





Yksi mystinen pensas mietitytti pitkään. Vähän niinkuin karviainen, mutta ei piikkejä ja tumma marja aivan kuin mustaherukka, vähän saman makuinenkin. Luultavasti kyseessä on karukka. Kukkakin on outo. Puska ei ole järin iso eikä satoisa, mutta saa pysyä rauhassa paikallaan kun on niin outo, eikä muuten verso eikä leviä mihinkään. Kuvassa se on vielä hieman raaka, kypsänä aivan musta.





Puutarha tulvii uusia löytöjä joka vuosi. Mitä enemmän kitkee, sitä enemmän löytää. Pieniä uutuuksia löytyy vähän sieltä sun täältä. Palavaa rakkautta, ritarinkannusta, akileijoja, liljoja, narsisseja.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Birkin uusi koti


Leikkimökin ja kunnon lastenhuoneen puutteen vuoksi ajattelin raivata pojille hieman omaa tilaa rappusen alta. Se on kuitenkin se paikka mihin mennään mököttämään jos äiti ei tottele, joten miksei sitä hieman sisustaisi. Aiemmin tila toimi epämääräisenä tavaroiden ja pölyn säilytyspaikkana minne heitettiin kaikkea mille ei oikein riittänyt tilaa muualta. Loppujen lopuksi ei niin kovin montaa asiaa, mehumaijaa, pimiötarvikkeita, vesikanistereita, talouspaperia...
Nyt se toimii oivana ja tunnelmallisena päiväkahvittelupaikkana mihin ei aikuiset edes mahdu eikä pikkuveli vielä hoksaa tulla.











Viime kesän hullutuksia



Mietin bloggaamisen aloittamista jo vuosi sitten kun kuvia tulvi taas tuhansittain kameroihini. Kesä oli kuitenkin hurjan työntäyteinen enkä ehtinyt oikein paneutua asiaan. Koko iso kasvimaa laitettiin uusiksi, kynnettiin, hiekattiin ja vispattiin. Kävelytiet, penkkijärjestys, kaikki tuli lapioitua iltayön tunteina kun pojat nukkuivat. Pienempi, Ivar, oli vasta pari kuukautta, joten välillä tuli kiire pesemään multaa käsistä ja talolle syöttöpuuhiin. Isompi, Birk 2-v, piti huolta juoksuharrastuksestani karkaamalla säännöllisesti juoksemalla niin kovaa kun kintuistaan pääsi. Tietysti virnistellen tyytyväisenä. Välillä sain tehdä jotakin päivälläkin kun huijasin veijarinkin töihin.