keskiviikko 30. toukokuuta 2012

"Paikoin ankaraa hallaa"


kesäkurpitsa


Kauhean kiva! Ei silti, ei se mikään uusi ilmiö ole, mutta aina yhtä yllättävä. Kevät on jo melkein mennyttä ja kesä hyvin aluillaan, lämmintä ja ihanaa, kunnes meteorologi spoilaa illan lausumalla "ankaran hallan vaara". Siinä samassa puutarhuri kiittää jotakin ylempää että oli niin laiska ettei saanut vielä paljoa mitään taimia maahan asti ja kipittäessään kasvimaalle taiteilemaan harsojen kanssa miettii mennessään vielä mahdollisia mustikkasadon menetystä. Onneksi toisen kasvihuoneen rakennus on hiukka viipynyt. Ei minulla kahta lämmitintä olisikaan. Eikä sitä ole tehty kovin tiiviiksi. Onneksi olen siis laiska ja melkein kaikki taimet ovat edelleen tiiviimmässä kasvihuoneessa ja ne saa kätevästi lämmitettyä tuhlaamalla sähköä vähän. Avomaalle joutuneet ressukat saavat harsoa päälleen. Ne kaikki siemenet mitä on jo maassa ja ehkä juuri itäneet, joko kuolevat tai selviävät. Sen näkee sitten.




maanantai 28. toukokuuta 2012

Krista


'Krista'

Tässä se nyt on. Kukkii ja on tallessa. Yksi mummoni monivuotisista orvokeista, joka on setäni mukaan luultavimmin jo hukkunut mummin vanhasta pellosta. 'Krista' on ihan tasaisen värinen ja ikäänkuin samettinen pinnaltaan. Kovin kaunis pieni orvokki. Ei kuitenkaan varmaankaan yhtä kestävä, tai ainakaan rönsyävä, kuin 'Tuuloksen tyttö' tai 'Tuuloksen tumma'.


Sitten on vielä mummini viimeiseksi jäänyt lajike. Väritykseltään aika hauska. Se jäi myös nimeämättä häneltä. Sovimme että se on mummin mukaan 'Elsa Matilda'. Löysin jo orvokeille oman peltotilkun. Kunhan saan varjostusta sinne hommattua, kokeilen josko onnistuisin näitä jakamaan ja säilömään onnistuneesti. Ne eivät pidä savimaasta, joten kokeilen eniten hiekattuun penkkiin, jos siellä eläisivät ja menestyisivät.


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Stairway to strawberry heaven




Löysinpäs navetan vintiltä vanhat maalarin tikkaat. Olin jo unohtanut ne sinne kaiken muun roinan joukkoon kunnes menin hakemaan heinäseipäitä. Aivan ihanat vanhat puiset A-tikkaat, jotka eivät mitenkään kiipeämistä kestä, ovat ennenkin olleet mielessäni kasvien kiipeilytystä varten tai ruukkuhyllyn virkaan mietittynä. Nyt sitten päätin ottaa ne käyttöön ja suunnata Billnäsin puutarhamessuille ostamaan jonkun kivan amppelikasvin tai pari. Mietiskelin ensin tomaattia, mutta löysinkin aivan ihania amppelimansikoita, joissa oli pitkät rönsyt ja mansikoitakin valmiiksi. Niinpä se tarttui mukaani, ja pääsi asustamaan tikkaisiin. Toivottavasti saan sen pidettyä hengissä ensi vuoteen ja tikkaat saavat vakituisen asukkaan.

Puutarhamessut muuten olivat kyllä aika lailla pettymys. Jotenkin oletin että kun maksan itseni puutarhamessuille, siellä olisi paljon kaikkea puutarhakamaa, mutta ei niinkään kosmetiikka- tai jalkarasvakauppiaita, laukkuja, vaatteita, seppiä, sisustuskrääsää joka lähtöön, ynnä muuta sellaista. Tai olisin kyllä tarvinnut puutarhakengät, mutta en löytänyt. Muutama mieleiseni taimitarha oli kyllä paikalla, mutta koska asun niin lähellä joitakin niistä, voin käydä ostamassa taimeni suoraan kasvihuoneelta. Ettei tarvitse raahata kauas parkkikselle ostoksia.

Yksi aivan paras suosikkini, jonka myyntipöydälle aina jumitun joka messuilla, on Pionien koti! Ja vihdoin löysin sen kauan etsimäni juhannuspionin! Voi että olen tyytyväinen. Kalliskin se oli kuin mikä, mutta usean vuoden etsinnän jälkeen ei vaan raaski olla sijoittamatta moiseen löytöön. Olen jo vuosia suunitellut pyhiinvaellusmatkaa Taivassaloon, mutta onneksi tätä ongelmaa lieventämään on keksitty messut. Ensi vuonna suuntaan kyllä messuhalliin.




lauantai 26. toukokuuta 2012

Tuuloksen tyttö


Mummini monivuotinen orvokkilajike, "Tuuloksen tyttö", elää edelleen ainakin minun kukkapenkissäni mummin vanhan pellon lisäksi. Ällistyksekseni törmäsin viitisen vuotta sitten johonkin aikakauslehteen, jossa sitä mainostettiin erittäin kestäväksi suomalaiseksi lajikkeeksi. Eli se elänee myön monissa muissakin kukkapenkeissä. Sitähän myytiin huippuvuosina kovinkin paljon. Pienen kukkatilan mittakaavalla. Puoli mummin peltoa oli orvokeilla. Niitä meni kasvatettavaksi taimitarhoille ja suoraan ostajan ovellekin. Toinen laji, "Tuuloksen tumma", oli myös mummini lajike. Molemmat kukkivat jo, ja koko kesän oikeastaan. Lisäksi kukkapenkistäni löytyy pari uutta lajiketta, mitä mummini ei ehtinyt nimetä, sekä purppuraisempaa kristaa. Olenkin moneen kertaan miettinyt että pitäisikö niille tehdä oma pelto ja alkaa viljelemään. Monivuotinen orvokki kun ei ole kovin hyvin edustettuna taimistoissa. Niiden lisääminen oli haasteellista taimitarhoille. Ehkä mummin opeilla onnistuisi.


'Tuuloksen tyttö'
'Tuuloksen tumma'

perjantai 25. toukokuuta 2012

Hevoskastanja




Pihamme täytti aiemmin hevoskastanja. Valtava sellainen. Se ulottui navetasta taloon ja piti varjollaan pihan rikkaruohottomana. Se oli vain 60-vuotias, mutta jo talon korkuinen. Ja toisen moisen leveä. Kunnes eräänä tyynenä myrskyn jälkeisenä päivänä yksi sen viidestä päähaarasta rojahti navetan katolle. Ihme kyllä se kaatui aivan hiljaa, eikä navettaankaan tullut naarmuakaan. Sen kaatamista oli ajateltu ennenkin, mutta ei vaan millään raaskittu. Mutta tosiasia oli se että se oli aivan liian iso. Semmoinen puu vie 20m tilaa vähintään. Loppu lähti kallistumaan sähkölinjalle päin joten pakko oli tarttua moottorisahaan. Talon seinä oli ihan priimakunnossa, kunnes puu kaadettiin. Silloin se alkoi kukkimaan jotakin levää, mitä olen tässä koittanut kuurailla pois. Ehkä se sai pitkästä aikaa valoa.




Jollakin hullulla tavalla ikävöin jo niitä putoavia piikkipalleroita ja etenkin keinupaikkaa, joten päätin ottaa puun jälkeläiset talteen. Ja niitähän on jo kolmisen kymmentä purkitettuna. Napsin aina sitä mukaa talteen kun komposti niitä pukkaa maailmalle. Siinä touhussa on syytä olla nopea. Viikon kun myöhästyy, pääjuuri ulottuu jo maan uumeniin. Ja vaikka sen saisikin revittyä ylös, se ei välttämättä mahdu ruukkuun. Vanhimmat taimet on olleet kaksi vuotta purkissa, ja tänään innostuin taas ryhtymään pelastustoimenpiteisiin. Ehkä istutan niitä tontin ympäri, niin meillä ei sitten koskaan enää tuule. Lajikkeen luulisin olevan Balkaninhevoskastanja.

päivän taimet
viisi isoa, 17 pientä

torstai 24. toukokuuta 2012

Pienet pojat pellavapäiset

Puutarhassani hyörii myös pikku apulaisia. Itse asiassa he ovatkin työllistävin osa sitä, sillä yksi ja kohta kolme vuotiaat supernopeat pikkupojat ovat hyvinkin haasteellisia auttajia.
Isompi, Birk, on jo kovasti aina hommissa mukana. Oli se sitten kasvihuoneen rakentamista, kaivamista tai kastelua. Häntäkään ei voi oikein päästää vapaasti viuhtomaan ympäriinsä ettei vaan huku, nopea kun on. Ja pihalla on kyllä monta vaaranpaikkaakin mihin pieni mies saattaa eksyä vahingossa, puhumattakaan ympäröivästä metsästä, mitä on kilometritolkulla. 



  

Ivar, pienempi, on lopen kyllästynyt istumaan vaunuissa eikä häntä sinne enää saakaan menemään. Luikeroakrobaatti kun ei kärryyn mene, niin sitten hän ei mene. Eikä siinä ole mitään järkeä toista sinne pakottaakaan istumaan kun kaikki paikalle hankkimani viihdykkeetkin lentävät yli laidan mielenosoituksellisesti ja huuto alkaa aika nopsasti. Hetken aikaa pikku-ukkoa voi pitää Manducassa reppuselässä, mutta ei sekään kovin viihdyttävää tunnu olevan. Se on kyllä kelpo kantoreppu metsäretkillä. Ikä on juuri pahimmasta päästä siinä mielessä että kaikki menee suuhun. Enää ei ole pelkoa tukehtumisesta, mutta tarkkana saa olla. Hiekkaa täytyy tietty vähän syödäkin, mutta myrkkykasvejahan täällä riittää, niin kukkapenkissä kuin luonnonvaraisenakin.
Birk tietää jo vähän mitä ei saa syödä, ja mitä saa. Ruohosipulit ja rucolat hupenee melkein yhtä nopeasti kuin kasvavatkin. Ja kunhan satoa saadaan, saan kantaa kirkuvia ja sätkypotkivia poikia aina välillä kasvihuoneesta ja herneaidalta. Ettei mene raakileetkin. Tai tule ähky.


ruohosipuli
isot pojat ei enää istu




Välillä olisi kuitenkin helpotus saada lapset hetkeksi pois käsistä. Mietin jo ostavani paikallisesta halpahallista katoksen hyttysverkoilla. Se tosin luultavasti lentäisi tuulen mukana. Täällä kun tuulta on, ja riittää että kasvihuonetta haetaan ympäri kyliä. Ehkä hiekkalaatikko ratkaisisi asian. Jos jätkät nököttäisivät siellä askartelemassa. Nyt he kyllä leikkivät innokkaasti kivituhkakasassa. Se pitäisi laittaa kasvimaan viereen. Olen miettinyt jo ottavani päiväunipaikaksi isommalle riippumaton ja pienemmälle matkasängyn. Olen kyllä tähän mennessäkin karannut kasvimaalle itkuhälyttimen kanssa jos molemmat nukkuvat. Se vaan, kun aina eivät meinaa nukkua. Josko sitten kelpaisi riippumatossa lueskella vaikka. Tai ehkä sisustan uuden kurkkuhuoneen lattialle kunnon oleskelupaikan ja täytän sen pikkuautoilla...


maanantai 21. toukokuuta 2012

Kasvihuoneen vanki




Kasvihuoneesta löytyi tällä kertaa tällainen lepattelija, joka yritti raivoisasti mennä seinästä läpi. Oli aika erikoisen näköinen ja aika iso kaveri tämä. Kyseessä lienee nastakehrääjä. Kun tuo erikoinen tyyppi oli saatettu ulos ystävällisen äijän toimesta, se tuli illalla takaisin oven karmiin nököttämään. Ilmeisesti sen heila on jossain lähettyvillä. Muuten näitä ei kai kuuluisi nähdäkään. Tuntosarvet ja turkki oli niin kertakaikkisen hienot että oli pakko laittaa näytille tämä. Yleensä kun nuo vangiksi jääneet ovat tavanomaisia kaaliperhosia tai tavallisempia näkyjä.








sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Kasvimaan kaava




Nyt tämä pilkunnysvääjä on saanut vihdoin viilattua jonkinmoiseen kuntoon alustavan ruutukaavan kasvimaalle. Parhaani mukaan olen koittanut yhdistellä kumppanuuskasveja lähekkäin. Tai ainakin koittanut välttää riitelevien laittamista vierekkäin. Melkein kaikki penkit on jo olemassa, muutama tosin rikkaruohon vallassa. Uuden kurkkuhuoneen vuoksi joudun vähän siirtelemään artisokkia ja minttuja, sekä poistamaan yhden herneaidan ainakin punajuurien tieltä.

Viime vuonna mokasin esimerkiksi osan tomaateista kun olin laittanut ylimääräiset taimet avomaalle liian lähelle perunaa. Vaikka eivät ihan vierekkäin olleetkaan, meni tomaattisato pilalle. Rutto kun on heillä sama, niin juuri parhaillaan raakileita notkuvat tomaatit menivät yhdessä yössä mustiksi. Kyllä harmitti.

Toinen täysin pieleen mennyt kasvatusyritys viime vuodelta oli kaalit. Parsakaalit ja kukkakaalit oli niin täysin syötyjä etten saanut niistä yhtään mitään syötävää. Toukat saivat. Aivan ilmeisesti kaaliperhosen toukat. Pelkät lehtiruodit jäivät jäljelle, ei nuppuakaan muuta. Tänä vuonna ajattelin väsätä niille harsotunnelin ja miinoittaa sen ympäryksen samettikukilla, timjamilla, salvialla, tillillä ja kehäkukilla. Toivottavasti nyt onnistuu!

vähän on hommaa vielä

Kissa teki löydön

Nyt kävi niin että Mintun kissa löysi kissanmintun, jota Minttu ei muistanut laittaneensa sinne mistä kissa sen löysi. Todella outoa, yleensä en koskaan unohda moista. Mutta aivan minttuun hurahtanut kissani näköjään kyllä tietää missä sijaitsee aitokissanminttupuska. Saattaa olla että paikalle lensi vain joku siemen kun kiikutin kasvustoa ruukkuineen toiseen penkkiin. Mutta ei kai siinä mitään, joutaahan tuo rehottamaan kasvimaan reunalla. Siinä se kissi sitten kiehnää. Toinen, Mörkö, ei ymmärrä moista huumetta, siihen se ei vaikuta. Tämä raidallinen, Titis, menee ihan kuutamolle. Tuohon ei parane kättä sörkkästä lähellekään tai naarmuuntuminen on taattu.




torstai 17. toukokuuta 2012

Isompi aamuhilppasu Mustion linnan puistoon


Palomiehellä on aina Peltorit korvissa ettei nalkutus kuulu


Kun oli tekemisen puute, päätimme lähteä tutkimaan lähiseutuja. Päädyimme pienestä sateesta huolimatta Mustion linnan puistoon tutkimusretkelle. Pitää mennä uudestaan paremmalla säällä. Nyt tuli ensimmäisen puolen kierroksen jälkeen lähtö kun alkoi sataa enemmän. Joku kerta varaan koko päivän ja käy samalla läheisellä Juholan taimitarhalla tutkimusretkellä.





 
lummepolku



 

Erityisen vaikuttava teos pikku palomiesten mielestä
Oli pakko ihailla ränninasentajan duuneja. Harvoin on näin hauskoja rännejä missään.


Pieni aamuhilppasu takapihalle




Pyörähdin pikaiseen aamulla kasvihuoneelle tarkistamaan lämpötilaa. Sumu on lemppari kuvaussääni, joten otin tietenkin muutaman pikaisen näppäsyn. Mitä nyt parissa minuutissa ehti.

17mm + koivunnorkko

mustaviinimarja
naapuri on tehnyt piruetteja pellossansa