Maapallo pyörii kasvimaani ympäri!

Nyt se on todistettu! Mitenkään muuten en osaa tätä ilmiötä selittää... 
Vaihdoin porkkanapenkin paikkaa ja lajikekin on eri... Ehkä magneettinen maapallon napa siirtyi siis noin metrin vaan sivullepäin. No ei vaan... Savimaa sopivalla satsilla kiviä on ilmeisen hauska porkkanamaan multa! (Lisäksi tarvitaan vähän taikuutta..)

Viime vuoden porkkana löytyy täältä!

Viime vuoden lajike oli 'Juwarot', tänä vuonna kyseessä oli keltainen 'Jaune du Doubs'. Kiitokset taas Isoäidille taikasiemenistä!    

Herneseinät!

Lasten aamuruokailu tapahtuu nyt näköjään ulkona, sillä leivät jäävät syömättä ja ensimmäiseksi pitää kirmata herneaidalle. Moni ihmettelee, miten nämä ovat niin reheviä. Aita on puolisentoista metriä korkea ja sekin loppuu kesken. Eikä nämä ole mitään puisevia maultaankaan vaan ehkä paras popsimislajike mihin itse olen törmännyt. En voi kuin ihmetellä mitä ne torilla myy, ovat nimittäin usein aika mauttomia. Tämän kanssa rinnakkain kavattelin pari vuotta muitakin lajikkeita, mutta ne jäivät polven korkuisiksi ja huonosatoisiksi. Lähinnä näyttivät kärsivän kuivuudesta vaikka 'Aamisep' ei. aivan mahtava siis, muuta en enää kasvatakaan. Koirakin syö niitä suoraan aidasta!

Eipä siinä, nämä ei kyllä lopu kesken. Kolme hiukan alle neljän metrin aitaa ja kohta hukumme taas näihin. Ensi vuonna pitää tehdä uudet tukipuut. Vanha ruostunut raudoitusverkko toimii vielä ihan hienosti.

Kesäkurpitsoiden ylituotanto-ongelman ratkaisu

Koska kaikki taimet selvisivät ja voivat hyvin, meillä on kohta tonneittain liikaa kesäkurpitsaa. Hetkeksi kun kääntää päänsä, ne kasvavat valtaviksi, eivätkä enää kelpaa ihmisravinnoksi. Niinpä tungimme takakontin täyteen ja veimme ne maistiaisiksi naapurin lampaille.

Kottikärryllinen niitä on

Lampaat olivat hiukan epäluuloisia, mutta en tiedä johtuuko se kesäkurpitsoista vai kahdesta villistä pojasta. Pienempi poikanen keksi hauskan leikinkin. Kun ottaa pari juoksuaskelta lampaita kohti, ne kaikki kirmaa karkuun. Jihaa!

Syytäkin on olla hiukan epäluuloinen!

Kuinka kaalini muuttuivat pitsiksi?

Viime vuonna päätin etten enää ikinä viljele kaalia. Päätös ei pitänyt, koska siemenvarastoni pullisteli kaalinsiemeniä. Niinpä päädyin taas viljelemään sekä kerä-, kukka-, että parsakaalia.
Tänä vuonna otin opikseni viime vuodesta, enkä antanut kirppojen syödä satoani. Kasvatin kaalit tosi isoiksi taimiksi kasvihuoneessa ja kun maalle istuttamisen jälkeen kirppalauma hyökkäsi, ammuin niitä pyretriinillä. Eipä siinä. Ainakin ne vähenivät tehokkaasti. En istutellut mitään karkottavia tai haiskahtavia kumppanuuskasveja, mikä oli varmaan virhe!

Kaalit kasvoi ja reikiintyi salakavalasti. 

Nyt sitten heräsin taas kovinkovin myöhään tekemään asialle mitään. Kaalit ovat jo reilusti polven korkuisia, mutta muistuttavat enemmän virkattua taideteosta kuin elävää kasvia. Eivätkä ne taida kohta enää elääkään. Napsin pois kaikki pahimmat lehdet ja jätin jokaiseen taimeen pari lehteä. Vaikkakin reikäisiä. Kasvupisteet eivät ainakaan nähdäkseni olleet mitenkään totaalifinaalissa.

Pesin kaikki kaalit suihkuttamalla mäntysuopavettä ja levitin lopuksi tuhkaa maahan siltä varalta että se auttaisi. Laitoin myös nokkosvettä likoamaan. Tänään kun käväisin katsomassa, olivat öttiäiset toki vähentyneet selvästi, mutta rouskutus vaan kävi kumminkin. Siispä suihkuttelin nokkosvettä kyytipojaksi.

Toukkia on ainakin kahdenlaisia. Käsittääkseni toiset ovat kaaliperhosen ja toiset kaalikoin toukkia. Sitten on vielä semmoisia tummempia. Kummatkaan eivät tykänneet kovinkaan pahaa mäntysuovasta tai nokkosvedestä. Sumutuksen paine toki sai ne lentelemään ainakin toisinaan lehdeltä alas.

Herää epäilys että uskaltaakohan kaupan kaaliakaan enää syödä, kun niihin on varmaankin täytynyt käyttää ihan kauheita myrkkyjä jotta ne on saatu rei'ittämättöminä myyntiin saakka...

Omenapuu on sairaana!

Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!

Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset

ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.

Kurkkuja! Ihanaa! Kurkkuja!

Nyt on se aika vuodesta kun kurkut saa unohtaa kauppaan, sillä nyt niitä saa kotipihasta säkkitolkulla! Ja nämä ovat niiiiin hyviä verrattuina kaupan vetisiin ja mauttomiin massatuotantokurkkuihin. Viime vuoden koemaistelun perusteella valkkasin lajikkeeksi rapean ja maukkaan 'Tasty greenin',  joten koko kurkkuhuone on nyt täynnä noita ihania piikikkäitä luomukurkkuja. Ötökätkään eivät ole riivanneet tänä vuonna. Kuumuus ehkä hiukan, koska kastelija on laiska.

Riivatun kirpat ja muut ötökät!

Kasvatin kaaleja tosi isoiksi kasvihuoneessa, koska viime vuonna kaikki kaalit meni parempiin suihin ennenkuin ehtivät edes kasvaakaan. Vannoin että tartun heti pyretriinipulloon kun ongelmia ilmenee. Niin teinkin, ja seuraavana päivänä näytti tältä! Saattaa tietty olla että sekotin aineen väärin, ruiskutin huonosti tai mokasin jotakin muuta, joten uusin käsittelyn heti kun löydän kunnon ruiskutuspulloni. Useimmissa muissa kaaleissa ei onneksi näytä tältä, mutta väkisinkin tulee mieleen että päivän varoaika koskee myös näitä elukoita, mitä vastaan tässä koitetaan taistella. Jotain kärpäsiäkin on, pentele. Päätin viime vuonna että en laita mitään kaaleja kun joku ne aina syö, mutta laitoin kuitenkin kun oli siemeniä valmiiksi. Huomenna illalla siis hyökkään uudelleen!

Ja miksi ihmeessä paarmat ei voi kuolla, tai edes pyörtyä, kun niitä mäjäyttää metallisella istutuslapiolla päähän???

Paahteinen istutusaamupäivä

Koska lapset, on istutettava silloin kun kerkeää. Vaikka sitten auringonpaisteella. Kasvit ei tykkää, mutta mielummin teen tämän kuitenkin päivällä kuin yön pimeinä ja hyttysentäyteisinä tunteina. Silloin nimittäin kastellaan jos ei ole satanut. Meillä melko harvoin sataa, kun korkeat mäet ympärillämme ohjeilevat pilvet muualle. Mäen takana voi sataa kaatamalla ja meillä porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Eli kastellaan, lähes aina.

Morjens!

Sain pari tuntia aikaa. Siinä ajassa ehdin pystyttää papusalot, kylvää mangoldit ja laittaa kesäkurpitsan taimet maahan. Välillä piti lisätä aurinkorasvaa, ettei eukko kärähdä.

lapiot ja haravat kävivät ruusupapuaidan kimppuun...

Salkopapujen kunkku on mielestäni 'Blauhilde', mitä olen kasvatellut jo useamman vuoden. En enää laita ollenkaan mitään pensaspapuja koska ne kuraantuvat. Salkopavut ovat siistimpiä poimittavia ja samalla navetan perukoilla olleet heinäseipäätkin saavat tekemistä. Salot myös varjostavat pikkuisen ja kivasti kasvimaata. Tänä vuonna sain kokeiltavakseni myös lehmänpapua. Voi siis olla että suosikki vielä vaihtuu...

Saavat uida iltaan asti!

Kasteluosasto painaa kovasti duunia näin kesähelteillä, antautuen työhönsä perusteellisesti! Pitää ehkä hakea jannuille jotkut lahkeellisemmat uv-uikkarit ja antaa niiden möyriä niissä päivät pitkät. Ja unohtaa kengät. Märkänä niistä on vain haittaa. Tämäkin urheilullinen nuorimies tykkää juosta virnuillen karkuun ja paljain jaloin se on hitusen hitaampaa.

Kauhistus kasvihuoneessa

En muista milloin olen viimeksi huutanut säikähtäessäni! Tuskin koskaan, mutta tänään oli ihan pakko. Tapahtumasta on jo tunteja aikaa ja edelleen on sydän nurinpäin kurkussa.

Syyllinen on oikeassa alanurkassa

Olin kasvihuoneessa erottelemassa kesäkurpitsan taimia toisistaan kun laitan aina liikaa siemeniä pieniin taimiastioihin. Niitä siinä olin jo varmaan vartin purkitellut erilleen ja homma oli loppusuoralla. Nostin sivuun ison sinkityn tarjottimen millä kurpitsat ja maissit olivat viettäneet aikaansa. Se oli osittain mullan päällä ja osittain kuvissa näkyvän tiilistä ladotun laarinreunan päällä.

Syyllinen näkyy jo aika hyvin. 

Ihmettelin kun mullassa oli iso reikä. Aivan kuin joku olisi käynyt rautakangella hujauttamassa. Kumarruin katsomaan tarkemmin... Ja jotain hyppäsi kohti. Säikähdin niin että huusin ja peräännyin. Tämä puolen metrin loikan pompannut, häiritty kasvihuoneen asukki, meni äkkiä takaisin kotikoloonsa!

Se oli 'Bufo bufo' ! Ja minä vein konnalta katon. Ja kyllä se onkin sitten ruma, varsinkin naamalle hypellessään! Mutta niin hauska tapaus kuitenkin että rakensin sille uuden katon arkkitehtitoimiston näytekappaletiililaatasta, jotta hän saa rauhassa löhöillä kosteassa mullassaan. Saattaa olla että huomenna selvittyäni järkytyksestä teen sille vielä paremman, jottei hän joudu liikaa kärsimään auringonpaisteesta päivisin. Kasvihuoneessa kun on melkoisen lämmintä aurinkoisella säällä.

Rupikonna eli kansankielessä rupisammakko tai korpisammakko, on rauhoitettu laji. Ja hitusen myrkyllinen, mutta ei järin pahasti. Tämä oli varmaankin täysikasvuinen tapaus, hiukan yli 10 cm pitkä. Rupikonna voi elää jopa 40-vuotiaaksi ja ne ovat erittäin paikkauskollisia, joten tästä voi saada pitkäaikaisen kaverin! Paljon kivempi tämä on kuin se kyykäärme minkä tapasin täällä pari vuotta sitten. Mutta mihinköhän on sisilisko kadonnut???

Tomaatit väsää jo kukkia

Sain testattavakseni 'Outdoor girl' -lajikkeen siemeniä. Esikasvatettuani niitä aikani sisällä, kuskasin ruukut muiden taimien mukana muurahaisten tieltä kasvihuoneeseen. Ehkä ne jäivät sinne hiukan liian pitkäksi aikaa hallansuojaan. Ne nimittäin meinaavat jo ryhtyä kukkimaan! Toiset tomaatit ovat pienenpieniä taimia, toiset kukkii. Aikainen lajike kyllä todellakin, mutta saako näiden jo antaa kukkia?
Uskallankohan siirtää nämä jo (tai enää) ulos? Meillä tuulee aivan tautisesti. Näiden rungot ovat kyllä ihan eri kaliiberia kuin perus kasvihuonelajitovereidensa. Ehkä ne voisivat selvitä hengissä jossain terassin suojissa, tuulelta piilossa. Sinne ei vaan sitten välttämättä paistele tarpeeksi aurinko. Varkaitakin tulee. Niistä pitäisi antaa 3-4 kasvaa, jotta tomaatista tulisi pensasmainen.

Innolla odotan mitä näistä tulee!

Eilen oli vuoden vaarallisin käärmepäivä

Aina kun tiluksiamme ympäröivässä pellossa tehdään toukotöitä, on pihalle tullut kyykäärmeitä. Muuten ne eivät täällä "sivistyksen" parissa viihdy, mutta traktorit jyristävät maata sen verran että käärmeet lähtevät lipettiin ilmeisesti pellon vieressä olevasta romahtaneesta maakellarinrauniosta. Ne eivät kai havaitse ihmisten ja eläinten askeleita traktorin tärinän keskeltä. Muulloin ei ole kyitä pihalla näkynyt. Rantakäärme ja vaskitsoja vain, mutta ne ovatkin ihan tervetulleita.

Yhtenä vuonna juttelin naapurin kanssa pellon laidalla. Olin laittanut koiran vieläpä kiinni kun sillä oli pentuna taipumusta käydä pellolla tervehtimässä traktoreita. Traktori oli pellolla käynnissä kun rupateltiin hetki. Sitten lähdin talolle päin, koira oli hihnassa edelleen. Hirveä ulvaisun kera Seppo (koira siis) hyppäsi huutaen takaperin metrin verran. En nähnyt mitään, mutta ulvomisen syyksi paljastui hyvin nopeasti käärmeen purema. Seppo selvisi ihan hyvin. Kotona annettiin ensin kyytabletti. Sitä eläinlääkärit suosittelee vaikka siitä voi kai olla merkittävää haittaakin. Kysyin varmuuden vuoksi kahdelta lääkäriltä. Seppoa ei olisi kuitenkaan ilman saanut ilman kyypilleriä edes autoon asti, joten ehkä antaisin toistekin. Se kun ei anna nostaa itseään ja kipu oli sen sorttista että hammasta olisi tullut käsivarteen jos olisi edes yrittänyt. Puolikas annos riitti oikein hyvin. Kun hurttana vihdoin saatiin eläinlääkäriin asti, se sai vain vähän nestettä nahkansa alle, antibioottikuurin ja oli sen jälkeen aivan kuin ennenkin.

Tämän vuoden piruetit

 Toisena vuonna olin kasvihuoneessa laittamassa multaa ruukkuun. Paljain käsin tietenkin tapani mukaan. Seuraavassa hetkessä kun avasin saman multapussin uudelleen, siellä oli kyynpoikanen. En yleisesti kannata minkään tappamista, mutta siltä lähti kyllä henki hyvin nopeasti. Laatoitin lattian ettei niitä tulisi enempää sisään.

Kolmantena vuonna tupaamme tuli toinen kissa, Mörkö, kinttu hirmuisen turvonneena. Se joi kuin viimeistä päivää, mikä luultavasti pelasti sen munuaiset. Juotin vielä varmuudeksi ruiskulla lisää ettei vaan Möröltä nesteet loppuisi kesken. Täällä landella kun ei ole aina eläinlääkäriä tavoitettavissa. Tai tavoitettavissa on, mutta hän oli juurikin keskellä navettaa jeesaamassa jotakin isompaa kotieläintä synnyttämisessä. Hän olisi ollut vasta kolmen tunnin päästä tavattavissa. Sain käskyn mitata tassunympäryksen ja soittaa kolmen tunnin päästä uudelleen, mitata tassu uudestaan samasta kohdasta, sekä juottaa kattia niin paljon kuin mahdollista. Niin vanhalle kissalle ei kuulemma ole juurikaan mitään tehtävissä jos se ei myrkkyä kestäisi. Puremastakin kun oli jo kulunut jonkin aikaa. Kolmen tunnin päästä oli tassu jo reilusti pienentynyt, joten aloitin Mörölle vain antibiootit. Ja se selvisi ihan hienosti.

Eilen en nähnyt vilaustakaan kyykäärmeistä, eikä lapsille tai eläimillekään käynyt kuinkaan.

Kiinansipulia

Intouduin itsekin kylvöhommiin ja kylvin viimevuotisten kiinansipulien kaveriksi lisää kiinansipuleita. Edellisvuonna niiden menestys oli heikkoa kun ne kuivuivat kai kuoliaiksi, eikä mikään kukkinut. Sitten heittelin kauan kaipaamani salaatin siemeniä yhteen penkkiin kaurajuurten viereen. Niitä odotellessa...

Kaksivuotiaat kaurajuuret ja salaattipenkki

Multanäpin kevätriitti

Noniin, nyt sain näppeihini Isoäidin lähetyksen ja koska kuu makaa sopivassa kohtaa kiertoaan, rupesin heti hommiin. Optimistina ja esikasvatusta välttelevänä ostin aivan liian vähän multaa. Se loppui jo puolivälissä. Eipä siinä, ei mulla tilaakaan ole. Pitäisi hankkia parit lamput ja laittaa ne verannalle tai sitten kuskata saunamökille koko esikasvattamo. Ehkä purjot, jotka laitan myöhemmin, pysyy hengissä hiukan viileämmässäkin. Taas lähti siis mopo käsistä, niinkuin joka kevät tuppaa käymään.

Minähän möyhään mullat paljain käsin! Se on niin ihanaa. Kevään ensi merkki.

Väsäsin nimikyltit maitopurkista, mutta sitä ei kyllä voi käteväksi systeemiksi hehkuttaa. Niihin pitää nimittäin suunnilleen kaivertaa se nimi. Kynä ei tartu ja jos vaikka tarttuisikin, melkein kaikki kynät haalistuu auringossa joten ihan hyvä tavallaan  että se nimi on painettu siihen. Kynä kyllä irtisanoi sopimuksen ja meni murusiksi.

Mullassa oli tosi paljon keppejä, risuja ja aika iso kivikin.

Samaan aikaan muualla... Seppo on aina käyttänyt tätä keinoa kiusaaviin kakaroihin. Ja se on tehokas! Välittömästi loppuu koiran nenän kaivelu kun Seppo alkaa riiviön naamaa nuolemaan. Sitten se nuolee sitä sen aikaa että joku tulee poimimaan lapsukaisen pois.