sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Omenapuu on sairaana!



Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!



lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset
ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.



torstai 27. kesäkuuta 2013

Kurkkuja! Ihanaa! Kurkkuja!



Nyt on se aika vuodesta kun kurkut saa unohtaa kauppaan, sillä nyt niitä saa kotipihasta säkkitolkulla! Ja nämä ovat niiiiin hyviä verrattuina kaupan vetisiin ja mauttomiin massatuotantokurkkuihin. Viime vuoden koemaistelun perusteella valkkasin lajikkeeksi rapean ja maukkaan 'Tasty greenin',  joten koko kurkkuhuone on nyt täynnä noita ihania piikikkäitä luomukurkkuja. Ötökätkään eivät ole riivanneet tänä vuonna. Kuumuus ehkä hiukan, koska kastelija on laiska.






keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Nyt se vihdoin kukkii taas... Armidan timantti



Vieläkään en ole nimeä saanut tälle kaunokaiselle selvitettyä. Jos siis satut löytämään moisen, kerro ihmeessä minullekin. Se kukkii nyt, ei omaa heteitä, on metrin verran korkea ja tumma, kiiltävälehtinen. Tuoksuu on huumaava, kielon ja ruusun sekoitus super voimakkaana. Vaaleanpunaiset isot terälehdet uloimpana, kerman väristä välissä ja taas vaaleanpunaista keskellä. Pienesti fuksiaa mausteena. Kuin kermaleivos siis.

Pioni on siirretty tälle pihalle vuonna 1957 ja saatu jostakin Karjaalta, eli samanlaisia voisi löytyä vaikka läntiseltä uudeltamaalta.

Etsinnän aiempia käänteitä täällä ja etenkin täällä




sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Onnea 4-v merirosvolle!



Meidän iso pikku sjörövare täytti 4 vuotta! Niinpä väsäsin kakun joka sopi kivasti pikkujannulle. Kynttilät oli tietysti oltava ja laulua kuunneltiin jännittyneenä. Kynttilät sammui hyvin ja kakkua päästiin syömään.
Eikä sisuskaan kai huono ollut koska kakku teki ihan hyvin kauppansa. Vadelma-mascarpone on suosikkini, mutta daimrouhe jäi puuttumaan, mikä oli hiukan harmi. Musta päällyste on marsipaania ja luut on tehty sokerimassasta. Tosi nopea väsätä. Suosittelen.
Tarvitaan kaulin, tomusokeria ja terävä veitsi. Paperista on hyvä leikata malli, minkä reunoja pitkin sitten vetelee veitsellä menemään.

Onnea Birk 4-v!



maanantai 10. kesäkuuta 2013

Onkohan tämä sittenkään tarhapioni?

Olen jotenkin olettanut että tämä tapaus, tai paremminkin kolme, ovat tarhapioneita. Olen alkanut epäilemään kuitenkin hiljattain että ovatkohan kuitenkaan. Kuvien värit vääntyvät milloin mihinkin suuntaan painotuotteissa, mutta etenkin viime aikoina katsomani pionikirjat ja esitteet ovat esitelleet aika eri sävyisiä 'rubra plena' -pioneita. Nettiversioissakin on melko paljon värieroja, koska kameroiden värilämpötila-asetukset tekevät temppuja kuvailijoilla. Muuten tuntomerkit täsmäävät; tukeva, matalampi, mutta kaatuu kuitenkin ilman tukea kun kukat ovat niin isot.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Riivatun kirpat ja muut ötökät!


Kasvatin kaaleja tosi isoiksi kasvihuoneessa, koska viime vuonna kaikki kaalit meni parempiin suihin ennenkuin ehtivät edes kasvaakaan. Vannoin että tartun heti pyretriinipulloon kun ongelmia ilmenee. Niin teinkin, ja seuraavana päivänä näytti tältä! Saattaa tietty olla että sekotin aineen väärin, ruiskutin huonosti tai mokasin jotakin muuta, joten uusin käsittelyn heti kun löydän kunnon ruiskutuspulloni. Useimmissa muissa kaaleissa ei onneksi näytä tältä, mutta väkisinkin tulee mieleen että päivän varoaika koskee myös näitä elukoita, mitä vastaan tässä koitetaan taistella. Jotain kärpäsiäkin on, pentele. Päätin viime vuonna että en laita mitään kaaleja kun joku ne aina syö, mutta laitoin kuitenkin kun oli siemeniä valmiiksi. Huomenna illalla siis hyökkään uudelleen!

Ja miksi ihmeessä paarmat ei voi kuolla, tai edes pyörtyä, kun niitä mäjäyttää metallisella istutuslapiolla päähän???


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Uusi pionilöytö ikivanhasta puutarhasta!



Nyt kukkii minipioni, jonka löysin vuosia sitten heinikosta. Siirsin sen toisaalle. Sitten siirsin sen uudelleen kunnon kukkapenkkiin, mutta edelliseen paikkaan oli ilmestynyt uusi kappale samanlaisia. Ja se kukkii! Olen odottanut tätä jo kuusi vuotta!
Viime vuonna sijoitin reilut kolme kymppiä juhannuspioniin. Toisessa penkissä on siis juhannuspioni, ja toisesta penkistä siirretty pikkupioni. Kumpikaan ei kuki, mutta ne ovat ihan samanlaisia. Nukkainen lehdenalus, saman väriset lehdet.... Ja heinikon keskellä on yksi jonka ei pitänyt olla siellä, mutta se kukkii onnellisesti! Ihan samanlainen lehdiltänsä.

Villi arvaukseni on siis että tämä pionisalapoliisi on löytänyt JUHANNUSPIONIN!

Osaako joku tehdä varman diagnoosin kuvien perusteella? Korkeutta tällä on ehkä puolisen metriä korkeintaan. Googlen kuvahaun perusteella vaikuttaa hyvältä, mutta en voi uskoa tätä todeksi!


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lätäköstä lammikoksi

Tänäkin vuonna, aivan kuin viime vuonnakin samoihin aikoihin, on aika pulahtaa puutarhalammikkoon. Tai oikeastaan se aika meni jo hiukan ohi kiireiden vuoksi, mutta tehtävä se kuitenkin on.
Ohjelmassa on siis pihalammen kunnostus mutalätäköstä hiukan katseenkestävämmäksi lummelammeksi. Sekä sammakoiden ja liskojen elinolojen kohentaminen. En halua tehdä tätä heti aikaisin keväällä koska vesiliskoilla on kriittiset lisääntymismeiningit keväällä ja pelkään epähuomiossa kauhovani poikaset ulos lammikosta. Sitäpaisi toukokuun alussa vesi on ihan turkasen viileää eikä sinne ole kivaa tunkea kättä kovinkaan syvälle.


Ensimmäisenä kauhotaan siis kaikki mahdollinen roska pois lätäköstä. Pohjasta nousee lietettä ja vesi on ihan hirveän näköistä. Sitten kun vettä on enää joku kolmasosa, pulahdetaan itse tökkäämään ravinnetabletit lumpeen juurakoihin. Tänä vuonna en halunnut sijoittaa enää allassubstraattiin vaan ajattelin kokeilla sen huuhtomista. Kaivoin sitä pohjasta pariin pikkuämpäriin ja huuhdoin murskeet ennenkuin heitin ne takaisin. Sitä tavaraa on lampeen kipattu vuosien saatossa ihan liikaa. Enää en löytänyt edes toisen lumpeen koria. Toinen asuu pohjamudissa, mitä sitäkään en löytänyt kun mursketta on liikaa. Loppukesästä pitää kaivaa kaikki ylös ja nostaa kiviä pois syvästä osasta. Silloin en kai häiritsisi kenenkään suvunjatkamishommiakaan.



Lampeen laskin lisää vettä kaivosta niin paljon kuin mahtui. Sadevesitynnyrin kautta kierrätettynä, jotta se hiukan lämpenisi matkalla. Kaikki katolta tuleva vesi menee tynnyristä vakiona letkua pitkin lammikkoon, jotta vesi edes hiukan vaihtuisi. Liskot ja sammakot saivat tänään kuitenkin aika hyvin viilennystä hellepäivään. Raikasta lähdevettä!



Veden kirkastumisessa menee suunnilleen vuorokausi, mutta heti se oli jo niin paljon selkeämpää että pääsin hiukan bongailemaan vesiliskoja. Niitä siellä vilisee tänäkin vuonna melko runsaslukuisena. Pari sammakkoakin näin vilaukselta, mutta lajista en mene takuuseen. Aiemmat sammakkohavainnot olen kuonon perusteella päätellyt olevan viitasammakoita, mutta ei niistä kyllä ihan varma voi olla.

Salamantereiden bongailu kameralla on hyvin haastavaa. Ne eivät hengaile näkösällä vaan pohjassa ja käyvät vain hyvinhyvin nopeasti haukkaamassa happea pinnalla. Ja usein vieläpä eri kohdassa kuin edellisellä kertaa. Niinpä pitää vain valita kohta mihin luulee että lisko voisi tulla, ja kytätä kamera valmiiksi tarkennettuna johonkin ja toivoa että joku tulisi juuri siihen vetämään henkeä. Ja sittenkin pitää olla älyttömän nopea. Ja jos herkeää hetkeksikään tuijottamasta ja vilkaisee muualle, käy huonosti.
Toinen bongaustyyli liittyy ilmakupliin. Jos huomaa veden alta nousevan ilmakuplan ja on erittäin nopea, voi sen perusteella onnistua nappaamaan kuvan ilmakuplan perässä pintaan nousevasta vesiliskosta. Mutta sekään ei onnistu kuin ehkä 1/50 kerrasta. Ja kuva pitää ottaa heti kun kupla näkyy. Jos odottaa liskoa, se on jo takaisin pohjassa ennenkuin kameran saa laukastua.

Viimevuotisiin allaspostauksiin pääsee täältä ja täältä


Missä ilmakupla, siellä salamanteri!


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Paahteinen istutusaamupäivä

Koska lapset, on istutettava silloin kun kerkeää. Vaikka sitten auringonpaisteella. Kasvit ei tykkää, mutta mielummin teen tämän kuitenkin päivällä kuin yön pimeinä ja hyttysentäyteisinä tunteina. Silloin nimittäin kastellaan jos ei ole satanut. Meillä melko harvoin sataa, kun korkeat mäet ympärillämme ohjeilevat pilvet muualle. Mäen takana voi sataa kaatamalla ja meillä porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Eli kastellaan, lähes aina.

Morjens!
Sain pari tuntia aikaa. Siinä ajassa ehdin pystyttää papusalot, kylvää mangoldit ja laittaa kesäkurpitsan taimet maahan. Välillä piti lisätä aurinkorasvaa, ettei eukko kärähdä.


lapiot ja haravat kävivät ruusupapuaidan kimppuun...

Salkopapujen kunkku on mielestäni 'Blauhilde', mitä olen kasvatellut jo useamman vuoden. En enää laita ollenkaan mitään pensaspapuja koska ne kuraantuvat. Salkopavut ovat siistimpiä poimittavia ja samalla navetan perukoilla olleet heinäseipäätkin saavat tekemistä. Salot myös varjostavat pikkuisen ja kivasti kasvimaata. Tänä vuonna sain kokeiltavakseni myös lehmänpapua. Voi siis olla että suosikki vielä vaihtuu...

Saavat uida iltaan asti!


Kasteluosasto painaa kovasti duunia näin kesähelteillä, antautuen työhönsä perusteellisesti! Pitää ehkä hakea jannuille jotkut lahkeellisemmat uv-uikkarit ja antaa niiden möyriä niissä päivät pitkät. Ja unohtaa kengät. Märkänä niistä on vain haittaa. Tämäkin urheilullinen nuorimies tykkää juosta virnuillen karkuun ja paljain jaloin se on hitusen hitaampaa.