Onnea 4-v merirosvolle!

Meidän iso pikku sjörövare täytti 4 vuotta! Niinpä väsäsin kakun joka sopi kivasti pikkujannulle. Kynttilät oli tietysti oltava ja laulua kuunneltiin jännittyneenä. Kynttilät sammui hyvin ja kakkua päästiin syömään.
Eikä sisuskaan kai huono ollut koska kakku teki ihan hyvin kauppansa. Vadelma-mascarpone on suosikkini, mutta daimrouhe jäi puuttumaan, mikä oli hiukan harmi. Musta päällyste on marsipaania ja luut on tehty sokerimassasta. Tosi nopea väsätä. Suosittelen.
Tarvitaan kaulin, tomusokeria ja terävä veitsi. Paperista on hyvä leikata malli, minkä reunoja pitkin sitten vetelee veitsellä menemään.

Onnea Birk 4-v!

2v synttärijuhlat

Pienempi poika täytti 2 vuotta ja niitä juhlittiin oikein perusteellisesti. Vasta edellisyönä sain idean tämänkertaisen kakun tyylistä. Ensin oli tarkoitus tehdä vain kermapäällyste, mihin tulisi autotie, mutta sehän olisi näyttänyt talviselta! Ei käy! Joten pikkutunneilla sitten väänsin lisäksi lehtiä ja lutrasin päällystevispiin vielä elintarvikeväripläjäyksenkin, ettei näin keväällä vain mikään muistuttaisi talvesta. Tiestä tuli liian paksu, se ei katkennut kakkulapparilla. Kannattaa siis käyttää kunnolla katujyrää Kick-patukoiden kanssa. Tie humpsahti hiukan kiemuralle kun asettelin sitä kerman päälle, mutta sehän vain vastaa kotitien todellista luonnetta... Kunnon routavauriokinttupolku tuhannella mutkalla.
Täytteet meni tällä kertaa nappiin. Mascarpone-kerma-suklaarouhetäyte. Toisessa kerroksessa kaverina oli mansikoita, toisessa mustikoita. Kostutus seljankukkamehulla. Yritin tehdä siitä mahdollisimman epämakean, mutta aika makea siitä kuitenkin tuli.

Lahjoja tuli monenmoista, mutta yksi pomppasi joukosta, ei niinkään hyvässä mielessä...
Nimittäin traktori ja peräkärry, jotka alkoivat hajoamisen jo kun mummi otti sitä paketista ulos. Parissa tunnissa siinä ei ollut enää yhtään ehjää tai toisessa osassa kiinni olevaa osaa. Tämä oli tietty synttärisankarista hirmu hauskaa, traktorinpurku. Äiti sai kytätä silmä kovana ja kun sankari hitusenkin puraisi, niin ohjauskopperostakin napsui vaan pätkiä irti. Tämä oli toki yli kolmivuotiaille niinkuin kaikki lelut tuntuu olevan, mutta mummihan on jo yli kolme...
Hurraa! Boikotoikaamme halpaa kiinalaista muovia!

Kiitokset kaikille vieraille!

Jouluaatto!

Ensin oli rauhallista ja lapsetkin malttoi vähän syödä. Lankkupöytä toimi oikein hyvin ja oli erittäin hyvä veto olla käyttämättä pöytäliinaa, koska siitä olisi takuulla joku nassikka vetäissyt lasia sirpaleiksi. Laitoin keskelle vain rivin huovuttamiani pannunalusia.

Jossain vaiheessa alkoi käydä melko malttamattomaksi ja jokaista ovenavausta ihmeteltiin että josko se pukki jo tuli. Ja onneksi tulikin. Ikävää vaan että iskä oli justiinsa koiraa ja kissoja ruokkimassa, eikä nähnyt pukkia. Täytyy sanoa että olin kovin yllättynyt ettei pukkia pelätty enempää! Mutta taisi se ihan liikaa lahjoja ainakin tuoda.

Eipä siitä sisustuksestakaan aivan 0€ selvitty. Lankkupöytään ostettiin pari lisälankkua ja spriipetsit. Kuuseenkin piti hankkia uudet valot kun vanhat, tosin vasta pari vuotta vanhat eivät toimineet. Alle satku kaikkeen sisustukseen paloi kuitenkin tällä erää. Muuten kaikki on saatuja, perittyjä tai itse henkiin elvytettyjä. Pöydän takana oleva sohva ostettiin jokunen aika sitten alakertaan, mihin se ei kuitenkaan oikein sopinut. Pöydän päällä olleet koristeet on korkeimman omakätisesti väsätty luonnon antimista. Siis ylijääneistä kuusen alaoksista. Kuusenkoristeet oli meillä ennestään ja jokunen tuli lasten mukana dagiksestakin.

Ehkäpä tästä vielä selvitään...

Omalta pihalta kumottu. Laitettiin se juomaan kylppäriin ensin vähän. Sinne ei sitten muuta mahdukaan.

Pyrkimyksenä on sisustaa joulu saunamökkiin 0€ budjetilla. Yläkerran lattia ja maalaamiset muutenkin on vasta saatu valmiiksi ja rakennusroinat tönöstä ulos. Ikkunoitakaan ei oltu vielä pesty, ne oli ihan puhallusvillapölyssä. Ennestään on iso Ikean vuodesohva, isäni sedän muinoin tekemä sivupöytä, äitini miesystävän remontoima kasvihuonepöytä (kustavilainen kaatuva hökötys mistä joku oli lyönyt isoja rautanauloja läpi ja halkaissut jalat), sukulaisilta saatuja huonekaluja, sekä niitä talon vanhoja joita olen pikkuhiljaa kunnostellut.

Yks juttu meinasi unohtua: istumapaikat!

Miehen mummon vanhat tuolit kaipaa vielä istuimia. Näitä on säilynyt vain kaksi, mutta tähän hätään se riittää hyvin kun pöydän toiselle puolelle laitettiin iso Ikealainen vuodesohva. Parhaimmillaan pöydän ääreen on odotettavissa yhdeksän ruokailijaa, joista neljä on pieniä. Ne pienimmät istuu syöttötuoleissa ja juniorijakkaroilla. Ehkä talolta pitää ottaa lainaan joku lisätuoli.

Apuna mulla on kilpajuoksija joka myös mittaa kaikkea mittarullallaan

Hormin ympäri on hyvä kipitellä. Kunhan on hyvät kengät, ettei liukastu.

Tänne kellistetään kinkunsulattelijat tai väsyneet juhlijat.

Kiitokset lahjoittajille!  Sänky ja peitto on bråidilta saatuja. Sopii hyvin joulujuhlaväsymyksen kumouspaikaksi.

Sinisen hyllyn bongasin navetasta ja hinkkasin ja maalasin sen. Ihan mainio pikkutelkkarin paikka. Antenni on asentamatta, mutta muumit ja ehkä plekkarikin saadaan pyörimään, niin se on tärkeintä!

Keittiö on vielä lievästi...olematon.

Hellat ja muut saa odottaa lottovoittoa. Jääkaappi oli talomme ainoa jääkaappi kun tänne muutettiin, joskin melkein uusi. Toinen kaappi oli ainoa keittiökaappimme, jonka hinkkasin ja maalasin syksyllä. Se oli ihan pommikunnossa kaikkine ällöttävine pinttymineen, mutta nyt alkaa jo näyttää hiukan uskottavammalta. Räsymatto on mummin tekemä ja tosi paksu. Nykyräsymatot on liian ohuita koira- ja lapsiperheisiin. Näitä kun saisi lisää! Pitää vielä kirjoittaa Joulupukille. Niitä taitaa saada vain bongailemalla vanhoja tai kutomalla itse.

Ei siinä kauaa kestänyt

Kun kerran istuinlevyt löytyivät valmiina, kesti hätävaraverhoilussa noin puoli tuntia ja ehjän niittipyssyn etsimiseen kuluva aika. Pehmusteet löytyi kaapin perältä ja ne juuri ja juuri riittivät. Toki seuraavaksi olisin leikellyt vanhaa vauvanpeittoa jatkoksi.  Kangas on joskus muinoin ostettu Jyskistä hintaan 5m/10€! Se on toiminut aiemmin jo ainakin pöytäliinana. Todella paksua ja tukevaa hintaansa nähden. Kukaan ei erottaisi sitä oikeasta verhoilukankaasta!

Pyöriipyörii, niinkuin himmelin kuuluukin

Mummi teki paljon himmeleitä. Ihan myyntiinkin. Perin häneltä himmelin, meripihkakorun ja hänen tekemän pienen maalauksen. Tästä leikkasin vihdoin hintalapun pois. Parisataa markkaa sillä oli muinoin hintaa. Se on tehty pujottamalla lankaa olkiin, ei missään nimessä liimalla. Se olisi ollut täysin häpeällistä ja hyvin tuomittavaa!

Verannalla muutaman vuoden olleet ledit toimii vielä ja voi hyvin. Ne saa olla meidän bilevalot. Nyt muualle ja huomenna jatkamaan.

Ylijääneistä lattialankuista tehty ladonovea muistuttava pöytä tulee seuraavassa jaksossa...

Kun maanantai jatkuu ainakin keskiviikkoon...

Pienempi poika, Ivar, on kipeänä. Ei niin että kuumetta enää olisi, mutta on niin sairaan näköinen, ettei kehtaa tarhaan viedä. Työt ja joulupöytä on kesken. Mummi saapuu hätiin ja hoitaa Ivaria että saan edes joulupöydän jouluksi kuntoon, muut hommat saa odottaa. Jouluksi pitää siis tehdä pöytä, mikä on riittävän iso. Menen mökkiin missä se pitäisi maalata. Ajattelin laittaa kiukaaseen tulen että mökki hiukan lämpenisi, mutta saunassa kuuluu hirmuinen sihinä. Putki vuotaa. Lattia on märkä ja seinällekin on vähän roiskunut. Olen samalla kertaa yksityisyrittäjä, sairaan lapsen huoltaja, putkimies, puuseppä, maalari ja nukkunut huonosti yöni. Juteltuani kolmen miehen kanssa puhelimessa, saan putkiasian reilaan. Siinä ei tosin ollutkaan mitään vikaa, vaan paineentasausventtiili. Ja epäilyttävän löysällä ollut toimeton mutteri.

Yhhyh, mikä dunkkis...

Monttuja ja kraatereita, mutta olkoon.

Etsin pöydän puristimien ja muiden hässäköiden keskeltä ja yritän nirhiä puutappeja tasaisiksi. Faija neuvoo puhelimessa kuinka päin talttaa pidetään. Lopputuloksesta tulee täysin uskottava. Totean että pakko koko pöytä on vielä hioa ja tarkistaa tikkujen varalta. Hiottuani ja imuroituani alan värittelemään pöytää. Sen on kuivuttava nopeasti, joten sudin siihen spriipetsikuultomaalia, mikä on parissa tunnissa kuiva. Totean ilokseni että se menee läpi suojapahvistani. Ei sitten muuta kuin varovasti. Löyhkä on karmea, mutten jaksa käyttää kaasunaamariakaan. Siitä alkaa naama särkemään. Muuten en ehkä jaksaisi taistella, mutta haluan joulupöytäni myöhemmin kuvauskäyttöön.

Saan suurimman osan valmiiksi, mutten ihan kokonaan, kun puhelin soi. Pahaenteinen numero, isomman veijarin tarharyhmän nimellä, paistaa kännykän ruudulta.  Sieltä soitetaan hakemaan pikkujamppa kotiin kun kuumettakin on jo pitkälti yli 39°C. Jätän värittämisen kesken ja lähden hakemaan poikaa kotiin. Löydän dagiksesta punaposkisen surkean pikkupojan jota lähden viemään kotiin. Kädestä ei saa päästää irti. Lammasrukkasenkin läpi tuntuu käsi, kuin pieni lämpöpatteri, -8°C hirmupakkasessakin. Kuin pisteenä i:n päälle pojan surkean olemuksen kruunaa eilen törmätystä terävästä pöydänkulmasta aiheutunut mustelma silmäluomessa. Mummi pakenee paikalta tehtyään vispipuuron valmiiksi.

Kuume laskee kotona kuin taikaiskusta, noustakseen myöhemmin uudelleen. Toisen, eli Iijarin (lue: veijarin) tuhovoima on palannut entiselleen vaikka pikkujamppa on vielä surkean näköinen ilmestys. Hän kuitenkin piiloutuu koko ajan jonnekin ja virnuillen odottelee minua etsimään. Patterit on säädetty uudelleen johonkin 26°C, tavarat tiputeltu pöydiltä. Poika juoksee edelleen virnuillen karkuun, jokin roska suussaan etten saisi sitä kaivettua sieltä pois. Leuka lävähtää pöydän reunaan ja suusta tulee verta niin maan hirvittävästi. Mietin, pitäisikö se näyttää huomenna hammaslääkärille, jotta vakuutus kattaa jannulle uudet leegot jos rautahampaiden kasvussa tulee jotain häiriöitä. En mene, kun huuto loppui niin nopeasti, hampaat ei heilu ja huulesta löytyy haava.

Vielä hieman tappelua hammasharjoista ja sitten molemmat sammuivat kuin saunalyhdyt. Huomenna koitan taas saada jonkun vahtimaan veijareita päiväunien ajaksi että päästään joskus joulupöytään. Laiminlyön markkinointiduunini ja suunnittelen pakoa jouluostoksille. Minä kun en ole vielä ostanut lahjojakaan.

Rapujuhlat!

Elokuun kunniaksihan on hyvä järjestää rapukekkerit! Nämä toteutettiin yhteistyössä kahden naapuripariskunnan kanssa. Nyyttäriperiaatteella. Toisesta naapurista lainattiin vanhat muikkuverkot ja pienoismallirysä koristeiksi, kukka-asetelman virkaa hoiti tillinippu ja snapsipullo jäädytettiin kurkkuyrttien hyytävään huomaan.

Valkoviinikarahvi jonka sain joskus muistaakseni veljeltäni. Jääpalat pitävät viinin kylmänä.

Kurkkuyrttillä ja jäällä vuorattu snapsipullo

Dagen efter