Heipparallaa pitkästä aikaa

Titis on evakossa nurmikonleikkuuta

Nyt riittävän pitkän tauon jälkeen ajattelin ehkä taas alkaa herättelemään blogiani jos vaan aikaa riittää. On tullut lähinnä sisustettua, ommeltua ja väkerreltyä. Puutarhaa hoidan nyt vaan parvekkeella. Ja koska en ole onnistunut tappamaan kaikkia ruukkukasveja niinkuin yleensä, niin pistetäänpä pari kuvaa sieltäkin. Olisi ollut kivaa tehdä siitä viidakko mutta aika ja jaksaminen on ollut hiukka rajallista. Toki siellä on nyt huomattavasti enemmän kaikkea. Viime vuonna oli vähän kukkia jotka kidutin hitaasti kohti varmaa kuolemaa. Tänä vuonna on luvassa vähän syötävääkin sentään jos tomaatit ja salaatit eivät saa surmaansa ennenkuin ne pääsevät lautaselle. Yksi mansikka on jo syöty.

Kissa ei ole hoitanut nurmikonleikkuuta kunnolla.

Kissa on tehnyt parhaansa tappaakseen niin mansikat, orvokit kuin ruohosipulitkin. Siksi hän sai oman nurmialueen missä saa löhöillä ja rouskia nurmikkoa poskeensa minkä kerkiää. Silti mansikat piti nostaa ylös, ruohosipulit huuhdella ja orvokit nyt tykkää kun niitä pätkitään. Nurtsi on tehty vanhaan kenkien kuralaariin joka ei mahtunut eteiseeni ja oli näinollen vain riesana.

Mietin tekisinkö partsille siirtolavoista istumalöhöpaikat vai jotkut matalat penkit. En vaan tykkää istua tavallisen korkuisilla tuoleilla. Riippukeinu ois kiva, mutta se veisi ehkä liikaa tilaa. Tai noh... onhan tuo aika kookas partsi.




Muksut teki tarhassa äitienpäiväksi krassi-saappaat mutta kissa popsi suurimman osan taimista ja tuuli korjasi loput. Kissa meinasi murhata mummin tuomat mansikatkin joten ripustin ne kaiteeseen turvaan. Täällä on usein ongelmallisen hirvittävä tuuli, mutta toistaiseksi nää on kestäneet hyvin. Pienempiä kukkaruukkuja ei voi laittaa pöydälle koska ne lentää lattialle. Ison maton päälle täytyy viritellä jotain ettei se pakene naapuriin... mutta samalla siivoutuu pikkuroskat!

Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset

ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.

Mansikkasaalis

Nyt alkaa olla hyvin mansikoita. Tai on niitä ollut jo jonkin aikaa, mutta suosikkini, ukkomansikat, ovat nyt vasta kypsiä. Ne kun kasvavat varjossa puiden keskellä. se on maailman paras mansikka. Harmi että kaupallisemmat lajikkeet ovat sen lähes täysin syrjäyttäneet. Ne ovat kypsinäkin paljon vaaleampia, mutta aivan sairaan makeita ja aika erilaisia maultaan. Siemenet ovat syvällä kuopissa. Tavallisetkin on ihan hyviä. Meillä on muutamaa lajiketta. Jotkut on vetisempiä kuin toiset. Ensi vuonna koitan vaihtaa ne huonommat parempiin.

ukko

tavallinen

Kolmas mansikkamaa

 

Teinpä tuossa vielä illan päätteeksi uuden mansikkamaan eilen. Pottumaa kun tarvitsi jatketta ja hieman etäisyyttä kurkkuhuoneeseen. Mansikkamaata numero kaksi siivotessa löytyi niin paljon uusia hyviä versotaimia että ostin vähän mansikkamuovia lisää ja kävin nykimässä taimet pois. Osa on ihan nuupallaan kun niillä ei liene kunnon juuriakaan, mutta koitan epätoivoisesti elvyttää niitä kastelemalla ahkerasti. Saisi tuolta lisääkin taimia, mutta tässä on kaikki paremman lajikkeen taimet. Mauttomampaa sorttia löytyy kyllä. Sitten on vielä vanha ukkomansikkamaa mikä vaatisi siivoamista. Ja salapoliisin työtä. Pitäisi jotenkin selvittää mikä on ukko ja mikä akka. Ja hävittää vähän. Olikohan ne nyt ukkoja mitä tulee lopulta liikaa. Ne on nimittäin aivan kaikista parhaita mansikoita.

Eli vähän ajan päästä on kolme paikkaa mistä lapset voi löytää: Unohdettu ukkomansikkamaa, josta kuulunee kirkunaa ilkeiden muurahaisten takia. Tiipii-mansikkamaa, joka on pyöreä ja räksäverkko on ripustettu keskeltä heinäseipään päähän. Tai uusi mansikkamaa, mistä luulisin tulevan suosituin.

Stairway to strawberry heaven

Löysinpäs navetan vintiltä vanhat maalarin tikkaat. Olin jo unohtanut ne sinne kaiken muun roinan joukkoon kunnes menin hakemaan heinäseipäitä. Aivan ihanat vanhat puiset A-tikkaat, jotka eivät mitenkään kiipeämistä kestä, ovat ennenkin olleet mielessäni kasvien kiipeilytystä varten tai ruukkuhyllyn virkaan mietittynä. Nyt sitten päätin ottaa ne käyttöön ja suunnata Billnäsin puutarhamessuille ostamaan jonkun kivan amppelikasvin tai pari. Mietiskelin ensin tomaattia, mutta löysinkin aivan ihania amppelimansikoita, joissa oli pitkät rönsyt ja mansikoitakin valmiiksi. Niinpä se tarttui mukaani, ja pääsi asustamaan tikkaisiin. Toivottavasti saan sen pidettyä hengissä ensi vuoteen ja tikkaat saavat vakituisen asukkaan.

Puutarhamessut muuten olivat kyllä aika lailla pettymys. Jotenkin oletin että kun maksan itseni puutarhamessuille, siellä olisi paljon kaikkea puutarhakamaa, mutta ei niinkään kosmetiikka- tai jalkarasvakauppiaita, laukkuja, vaatteita, seppiä, sisustuskrääsää joka lähtöön, ynnä muuta sellaista. Tai olisin kyllä tarvinnut puutarhakengät, mutta en löytänyt. Muutama mieleiseni taimitarha oli kyllä paikalla, mutta koska asun niin lähellä joitakin niistä, voin käydä ostamassa taimeni suoraan kasvihuoneelta. Ettei tarvitse raahata kauas parkkikselle ostoksia.

Yksi aivan paras suosikkini, jonka myyntipöydälle aina jumitun joka messuilla, on Pionien koti! Ja vihdoin löysin sen kauan etsimäni juhannuspionin! Voi että olen tyytyväinen. Kalliskin se oli kuin mikä, mutta usean vuoden etsinnän jälkeen ei vaan raaski olla sijoittamatta moiseen löytöön. Olen jo vuosia suunitellut pyhiinvaellusmatkaa Taivassaloon, mutta onneksi tätä ongelmaa lieventämään on keksitty messut. Ensi vuonna suuntaan kyllä messuhalliin.