Krista

'Krista'

Tässä se nyt on. Kukkii ja on tallessa. Yksi mummoni monivuotisista orvokeista, joka on setäni mukaan luultavimmin jo hukkunut mummin vanhasta pellosta. 'Krista' on ihan tasaisen värinen ja ikäänkuin samettinen pinnaltaan. Kovin kaunis pieni orvokki. Ei kuitenkaan varmaankaan yhtä kestävä, tai ainakaan rönsyävä, kuin 'Tuuloksen tyttö' tai 'Tuuloksen tumma'.

Sitten on vielä mummini viimeiseksi jäänyt lajike. Väritykseltään aika hauska. Se jäi myös nimeämättä häneltä. Sovimme että se on mummin mukaan 'Elsa Matilda'. Löysin jo orvokeille oman peltotilkun. Kunhan saan varjostusta sinne hommattua, kokeilen josko onnistuisin näitä jakamaan ja säilömään onnistuneesti. Ne eivät pidä savimaasta, joten kokeilen eniten hiekattuun penkkiin, jos siellä eläisivät ja menestyisivät.

Tuuloksen tyttö

Mummini monivuotinen orvokkilajike, "Tuuloksen tyttö", elää edelleen ainakin minun kukkapenkissäni mummin vanhan pellon lisäksi. Ällistyksekseni törmäsin viitisen vuotta sitten johonkin aikakauslehteen, jossa sitä mainostettiin erittäin kestäväksi suomalaiseksi lajikkeeksi. Eli se elänee myön monissa muissakin kukkapenkeissä. Sitähän myytiin huippuvuosina kovinkin paljon. Pienen kukkatilan mittakaavalla. Puoli mummin peltoa oli orvokeilla. Niitä meni kasvatettavaksi taimitarhoille ja suoraan ostajan ovellekin. Toinen laji, "Tuuloksen tumma", oli myös mummini lajike. Molemmat kukkivat jo, ja koko kesän oikeastaan. Lisäksi kukkapenkistäni löytyy pari uutta lajiketta, mitä mummini ei ehtinyt nimetä, sekä purppuraisempaa kristaa. Olenkin moneen kertaan miettinyt että pitäisikö niille tehdä oma pelto ja alkaa viljelemään. Monivuotinen orvokki kun ei ole kovin hyvin edustettuna taimistoissa. Niiden lisääminen oli haasteellista taimitarhoille. Ehkä mummin opeilla onnistuisi.

'Tuuloksen tyttö'

'Tuuloksen tumma'