Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.

uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola

Kuinka kaalini muuttuivat pitsiksi?

Viime vuonna päätin etten enää ikinä viljele kaalia. Päätös ei pitänyt, koska siemenvarastoni pullisteli kaalinsiemeniä. Niinpä päädyin taas viljelemään sekä kerä-, kukka-, että parsakaalia.
Tänä vuonna otin opikseni viime vuodesta, enkä antanut kirppojen syödä satoani. Kasvatin kaalit tosi isoiksi taimiksi kasvihuoneessa ja kun maalle istuttamisen jälkeen kirppalauma hyökkäsi, ammuin niitä pyretriinillä. Eipä siinä. Ainakin ne vähenivät tehokkaasti. En istutellut mitään karkottavia tai haiskahtavia kumppanuuskasveja, mikä oli varmaan virhe!

Kaalit kasvoi ja reikiintyi salakavalasti. 

Nyt sitten heräsin taas kovinkovin myöhään tekemään asialle mitään. Kaalit ovat jo reilusti polven korkuisia, mutta muistuttavat enemmän virkattua taideteosta kuin elävää kasvia. Eivätkä ne taida kohta enää elääkään. Napsin pois kaikki pahimmat lehdet ja jätin jokaiseen taimeen pari lehteä. Vaikkakin reikäisiä. Kasvupisteet eivät ainakaan nähdäkseni olleet mitenkään totaalifinaalissa.

Pesin kaikki kaalit suihkuttamalla mäntysuopavettä ja levitin lopuksi tuhkaa maahan siltä varalta että se auttaisi. Laitoin myös nokkosvettä likoamaan. Tänään kun käväisin katsomassa, olivat öttiäiset toki vähentyneet selvästi, mutta rouskutus vaan kävi kumminkin. Siispä suihkuttelin nokkosvettä kyytipojaksi.

Toukkia on ainakin kahdenlaisia. Käsittääkseni toiset ovat kaaliperhosen ja toiset kaalikoin toukkia. Sitten on vielä semmoisia tummempia. Kummatkaan eivät tykänneet kovinkaan pahaa mäntysuovasta tai nokkosvedestä. Sumutuksen paine toki sai ne lentelemään ainakin toisinaan lehdeltä alas.

Herää epäilys että uskaltaakohan kaupan kaaliakaan enää syödä, kun niihin on varmaankin täytynyt käyttää ihan kauheita myrkkyjä jotta ne on saatu rei'ittämättöminä myyntiin saakka...

Riivatun kirpat ja muut ötökät!

Kasvatin kaaleja tosi isoiksi kasvihuoneessa, koska viime vuonna kaikki kaalit meni parempiin suihin ennenkuin ehtivät edes kasvaakaan. Vannoin että tartun heti pyretriinipulloon kun ongelmia ilmenee. Niin teinkin, ja seuraavana päivänä näytti tältä! Saattaa tietty olla että sekotin aineen väärin, ruiskutin huonosti tai mokasin jotakin muuta, joten uusin käsittelyn heti kun löydän kunnon ruiskutuspulloni. Useimmissa muissa kaaleissa ei onneksi näytä tältä, mutta väkisinkin tulee mieleen että päivän varoaika koskee myös näitä elukoita, mitä vastaan tässä koitetaan taistella. Jotain kärpäsiäkin on, pentele. Päätin viime vuonna että en laita mitään kaaleja kun joku ne aina syö, mutta laitoin kuitenkin kun oli siemeniä valmiiksi. Huomenna illalla siis hyökkään uudelleen!

Ja miksi ihmeessä paarmat ei voi kuolla, tai edes pyörtyä, kun niitä mäjäyttää metallisella istutuslapiolla päähän???

Kirppa iski kasvihuoneeseenkin!

Pari vuotta siinä meni, mutta nyt niitä löytyi rucolapöheiköstäkin. Nyt on kuulemma erityispaha kirppavuosi täällä päin. Vedin kaikki matalaksi, huomenna suihkin nokkosvettä ja pyretriinia sitten kun saan sitä käsiini. Että täällä sitä nyt sitten on, kauppakassillinen hiukan syötyä rucolaa.

Toisaalta on kyllä ihan hyvä vetää koko pusikko pois, koska tomaatit sen takana ei kasva yhtään mihinkään. Ne säilyvät pikkutaimina varmaan hamaan tulevaisuuteen asti. Joko rucola vei kaiken valon, veden ja ravinteet, tai sitten ne ei vaan sovi vierekkäin. Toisen sinappikaalin voisi ainakin ottaa juurineenkin pois. En kuitenkaan syö noin paljoa rucolaa kymmenessä vuodessakaan.

tomaatti rucolan takana...

... ja samaan aikaan kasvamaan laitetut tomaatin taimet. Edellisen kuvan taimi on ehkä tuon basilikan kokoinen vaikka samaan aikaan kylvin kaikki.

Tomaattikasvihuone

Tämä oli ensimmäinen kasvihuoneeni. Alennuksesta bongattu kennolevyhuone alumiinisokkelilla. Se oli yllättävän monimutkainen kasata. Varmaan lähemmäs viikon päivät sitä nyherrettiin. Se on paalutettu maahan kiinni, muuten se olisi jo jossakin muualla. Täällä nimittäin tuulee. Sen seiniä on haeskeltu milloin mistäkin ympäri kyliä. Ne pitäisi ruuvata kai kiinni, pelkät jouset ei riitä. Eräänä talvena isäni hiihti hakemaan yhtä seinää pellon toiselta puolelta ja toista naapurin ojasta. Jos tekisin nyt jotakin toisin, laittaisin paljon paremmat rikkaruohosuojukset siihen. Tähän laitettiin vain leikeltyjä multapusseja eikä niitä kiinnitetty kunnolla joten välistä aina repsottaa rikkaruoho jos toinenkin. Toisaalta seinäkään ei ole niin kovin tiivis. Yhdestä nurkasta sataa mystisesti sisään aina kunnon myrskyllä. Automaattikastelu reunimmaiselle taimelle!

Viime vuonna oli niin kuumaa että seinä piti ottaa päiväksi pois ettei 50°C yli sentään lämpenisi. Muutamaan kertaan unohtui avata ovi aamulla, niin sain hetken päästä juosta puutarhaletkun kanssa suihkuttamaan sitä viileäksi. Kattoluukkukin siinä on. Se aukeaa itsestään, mutta se ei lainkaan riitä helteillä. Ihan karmeimmalla paahteella laitan valkoisen huovan auringon puoleisen lappeen päälle.

Ensin kasvihuoneessa oli vain talosta puretuista ikivanhoista tiilistä pinotut laarit ja maalattia. Kunnes eräänä päivänä löysin kyykäärmeen lattialla olleesta multapussista mistä olin hetkeä aiemmin paljain käsin lappanut multaa ruukkuun. Niinpä kaivoin navetan uumenista isäni tuomat, arkkitehtitoimiston vanhat, näytekaakelinpalaset ja raksalta jäljelle jääneet sementit ja saumauslaastit. Suunnilleen jokainen kaakeli on eri värinen. Tein huonon pohjan, joten lattia ei ole kovin priimakuntoinen, mutta kivempi kuitenkin kuin maalattia. Ainakin hauskempi, eikä käärmeitäkään ole näkynyt.

takana oikealla oleva pöheikkö on rucolaa

Aiemmin kasvihuoneessa kasvoi kurkkuakin, mutta kurkkuhuoneen valmistuttua se on nyt täysin tomaattien ja yrttien valtakuntaa. En ole onnistunut kasvattamaan mielestäni tarpeeksi makeita tomaatteja. Monia lajikkeita on ollut kyllä, joten päätin vielä varmuudeksi siirtää kurkut muualle, niitä kun mainitaan usein epäsopivina kumppanuuskasveina toisilleen. Tänä vuonna lannoitan ne luomutomaattilannoitteella, ettei siitäkään pitäisi olla sitten kiinni. Aiemmin niille on roiskastu milloin mitäkin ja varmaankin aivan liian vähän. Olen myös kastellut niitä illalla, mikä ilmeisesti aiheutti halkeilua, joten nyt alan kastella niitä aamuisin niin kosteus pitäisi olla sitten tasaisempi. Tomaatin kaverina pitää ehdottomasti kasvattaa basilikaa. Ne ovat hyviä kumppaneita, suojaavat tuholaisilta. Lisäksi rucola kasvaa täällä monivuotisena koska avomaalla kirpat syö ne. Täällä se kasvaa aiemmin niin isoksi ettei kirpat enää sitä tapa. Muutama salviakin on tänne rantautunut.

Viime vuonna ihanan satoisa ja erittäin makea oli oranssi kirsikkatomaatti 'Sungold'. Niinpä sitä piti tietenkin laittaa tänäkin vuonna kasvamaan. Mahdollisimman paljon. Birkin sain monesti kantaa huutavana ja sätkypotkivana sen luota pois. Poika kun olisi syönyt raakileetkin.

Toinen aika satoisa, jättitomaatteja tekevä 'Cuor di Bue' eli Häränsydän oli myös ihan ok, mutta jotenkin niistä tuli hieman vetisiä. Lajike on myös selkeästi jauhoisempi. Ehkä ruoanlaittoon erinomainen. Varmaankin vesi-lannoitussuhde oli vinksallaan. Luonnehdinta "isohko" ei kyllä ihan täsmää. Näistä tuli jättiläisiä! Suurin tomaatti viime vuonna oli yli puolikiloinen! Laitoin näitä tänä vuonna vähemmän ja yritän saada pienempiä tomaatteja senkin edestä.

viime vuotinen häränsydän pienimmästä päästä

'Garden pearl' kukkii ensimmäisenä

Sitten koska kasvihuoneen tilat on niin rajalliset, pistin myös amppelitomaatteja. 'Garden pearl' kasvaa ainakin lupaavasti ja kukkii jo, joten jää nähtäväksi mitä niistä tulee.

Neljäntenä ajattelin vielä kokeilla avomaantomaattia, mutta sitten en kuitenkaan uskalla istuttaa niitä oikein mihinkään kun pelkään että ne ovat liian lähellä perunoita ja että rutto vie nekin. Viime vuonna meni moni hyvä kirsikkatomaattikilo roskiin kun potturutto vetäisi ne yhdessä yössä mustiksi. Ne olivat kyllä kovin lähellä perunaa, mutta kuinka kaukana on riittävän kaukana? No pitää vaan huomenna laittaa ne johonkin kasvamaan. Nyt ne ovat aivan liian pienissä purkeissa. Ehkä laitan ne isoihin ruukkuihin ja saunan terassille, mikä ei ole pottumaan lähellä. Tai sitten yhden sinne, toisen tänne. Lajike on 'Tamina', joka on hiukan erikoisempi. Lehdet ovat kuin perunalla.

'Tamina'

Kirppa-Minttu 6-0

Tässä kohtaa täytyy jo niellä tappio ja todeta etten viitsi mitään pyretriineja edes lähteä ostelemaan. Kun ei oikein ole mitään suojeltavaakaan. Sateen jälkeen, kun tuhka oli tipotiessään, kaalia ei näkynyt vaan pelkkiä kirppoja. Näissä kuvissa ne ovat varmaan siestaa viettämässä, ovat niin harvalukuisia. Loput kaalit ovat muuntuneet kirpan kakaksi. Tuhka siis auttaa, niin kauan kun sitä on kauhea kasa lehden päällä, mutta näyttää ne viihtyvän lehdellä niinkin että tuhkakasasn keskellä on pieni paljas lehden vilaus.

Että siihen loppui kaalien viljely Vilhelmsbergissa tällä erää. Ja taitaa jäädä väliin ensi vuonnakin.

Kirppajahti osa 3

Koska kipat korkeintaan riemastuivat mäntysuopapesusta ja minttukatteesta pomppien heti takaisin kaaleja rouskimaan, jatkan testailua vielä tänäänkin. Illalla kaalinlehdet taas kuhisivat niistä pikku pirulaisista, joten päätin juottaa niille koiruohoteetä. Keitin illalla soppaa niin että tupa löyhkäsi ja aamulla painelin hihitellen kaalimaalle ruiskutuspullon kanssa. Ja mitä tekivät kirpat? Varmaankin hihittelivät mulle takaisin jatkaessaan kaalin rouskutusta. Taimet eivät olleet edes kuivia niin nopeimmat olivat takaisin hommissa. Pieleen siis meni.

siellä se on lällättelemässä n. 5min myrkytyksen jälkeen

Sitten sinnikkäänä ihmisenä kävin vielä hakemassa tuhkaa. Muutamasta paikasta luin että sitä voi sirotella kaalimaahan ilman että sato siitä kärsii. Siis lehdillekin. No. saattoi livahtaa vähän liikaa, mutta sanottakoon ettei tässä enää ole kai mitään menetettävääkään, joten kokeillaan nyt. Jos tämäkään ei auta, laitan houkutuskaalimaan, tervatun lankun (kuulosti vaan niin hauskalta) ja vikana etsin jostain pyretriinia. Jos ei mikään auta, ostan sitten kaalini kaupasta. Toisaalta tosiaan haluaisin tietää että millä ne perus ei-luomut kaalit oikein myrkytetään. Eli saattaa olla että sitten kyllä voisi ruokahalukin kadota.

Kirppajahti osa 2

taisteluaseet

Noniin. Ensi hätään aattelin kokeilla mäntysuopavettä, mikä tuskin lopullista autuutta tuo, mutta pesin taimet sillä kuitenkin. Kirppoja oli paljon. Yksi taimi oli täysin syöty. Ja melkein kaikki juuri itäneet keräkaalitkin, mutta parsakaaleja ja kukkakaalejakin oli pari ihan koskematonta. Ja loput ehkä elvytettävissä. Harso lensi jonkkaan, se oli täynnä kirppoja. Kaupasta tarttui mukaani pari minttua lisää. Onneksi täällä myydään kunnollisia yrttien ruukkutaimia ruokakaupassa. Luin jostain että kirpat ei tykkää mintusta (eikä tosiaan Minttukaan kirpoista). Samoin luin että ruohokate voi auttaa niiden torjunnassa, joten tein sitten minttu-piparminttukatteen. Noitahan täällä riittää. Ja istutin pari minttua kaalimaahan. Nyt pitäisi koko penkin haista melko voimakkaalle, joten katsotaanpa miten eukon käy. Jätin harson myös pois että kaalimaa saisi kunnolla vettä. Luulen että kehno kastelukaan ei niille tee hyvää.

piparminttua

hajustekatettu taimi

tästä taitaa tulla pelkkä yrttimaa...

minttu

Kaalien alku.....ja loppu.

Taas, pentele sentään, laitoin kaalia jotka taitavat mennä tänäkin vuonna parempiin suihin. Koko ajan ovat olleet harson alla ja koko kaalimaa on miinoitettu samettikukilla, timjamilla ja salvialla, sipulimaan keskelle. No. Kirppaa ne ei selvästikään torju. Kaaliperhosen toukista ei kylläkään ole näkynyt vilaustakaan, mikä on sikäli lohduttavaa että viime vuonna kaalimaassani oli enemmän toukkaa kuin kaalia. Retiisit hujahti niin että näin niiden juuri ja juuri itävän. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Myrkkyjä en halua kasvimaahan laittaa. Nokkosvettä? Raparperivettä? Voisko piparmintusta tehdä vettä? Kirpan pitäis inhota minttuja, mutta en niin kovin mieluusti haluaisi niitä leviämään ehkä kasvimaahan. Tai sitten laitan. Parsakaalit on kohta valmiita hautaan ja kylvämäni keräkaalit samassa kuosissa kuin retiisivainaakin.

Kirppa per*ele hommissaan

kylvin lisää samettikukkaa että olis varmana tarpeeksi

pikku salvia

Hidasta kevään tuloa

Nyt kun jo kurjetkin luovat mukavan kauhuleffamaista tunnelmaa kiekumalla viereisessä pellossa, on aika alkaa valmistelemaan kevään tuloa. Vaikka on luvattu vielä räntäsadetta, ryhdyn hommiin jos saan pojat huijattua auttamaan.
Birk auttaa ainakin arvioimalla puita. Mihin voi kiivetä siis. Ensimmäisenä toivomusluettelossa on omenapuu, joka on valitettavan pieni, mutta lupasin että siihen saa kyllä kiivetä joskus. Jänöpupuja varten viritetty verkko oli mennyt sumppuun kai lumen ansiosta ja taivuttanut oksat talven aikana liian kiinni puuhun, joten ryhdyin heti hommiin että saadaan kiipeilyoksat kuntoon. Kun omppupuuhun ei saatu lupaa vielä kiivetä, valitsi poikaseni seuraavaksi kohteekseen männyn joka on varmasti yli sata vuotta pitkälti, ja ilmoitti kiipeävänsä siihen. Epäilemättä, joku päivä! Pitäähän elämässä haastetta olla.

 

Kasvihuoneen sotkuissa riittääkin tekemistä, mutta ensiksi piti viime kesäisistä rucolan varsista päästä eroon jotta uudet pääsevät kasvamaan. Rucolan laitoin viime kesänä sattumalta kasvihuoneeseen ja muualla en sitä tästä lähtien enää kasvatakaan. Ei yhden yhtä reikää ilmaantunut lehtiin kun kirppa-pirulainen ei sinne löytänyt! Pitää vaihtaa mullat varovasti tomaateille. Ja ajattelin väsätä jonkun uuden residenssin kurkuille kun ne ilmeisesti riitelevät tomaattien kanssa samassa kasvihuoneessa. Luulisin sillä olevan osuutta asiaan etten ole saanut kovin maukkaita tomaatteja vaikka lajeja on ollut monta erilaista. Pellossakin on hurjasti tekemistä mutta hommaa helpottaa huimasti viime kesäinen hiekkaus ja sekoitus sekä se että onnistuin pitämään koko suurensuuren alan viljeltynä. Tänä vuonna pitää kyllä ainakin pottupellon osalta tutustua äidin peltomopoon jotta selkä säästyy.

toinen persoonani vahtii rucolan taimia

Purjot ei hyvältä näytä. Heh. Näistähän piti tulla suoria ja kauniita. Saas nähdä mitä vinkurapurjoja näistä tulee. Muurahaiset hyökkäsivät viime yönä joten taimikasvatus siirtyy kohta muihin tiloihin. Aika punoa juonia ja myrkyttää huonekasvit ja talon jalusta. Hyh, että inhoonkin niitä ja poikani on vieläpä salaliitossa muurahaisten kanssa. Eräänä vuonna lensi sokerit lattialle ja nykyään leivän murut. No onneksi niistä päästään kun siirretään kukkaset muualle. Kasvihuoneessa ne saa elää rauhassa.