Tomaatteja kyttäämässä

Näitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Täällä on nimittäin tomaattiriippuvuudesta kärsiviä lapsia ja aikuisia. Nyt niitä on! Raakileita! Näitä kyylätään sitten joka päivä että milloin kypsyvät. Ja sitten kun kypsyvät, raahataan karjuvia lapsia ulos kasvihuoneesta. Kunhan pääsevät makuun. Sitä odotellessa!

(Itse käyn yöllä ahmimassa loput, "nyppiessäni varkaita")

Häränsydän, oletan

Vasemmalla olevat kaksi taimea olivat rucolapuskan takana. Ne on taimikasvatettu ihan samaan aikaan kuin oikealla olevat kaverinsakin. Eli rucola ja tomaatti eivät oikein sovi vierekkäin, mikäli mielii tomaatteja saada.

Tomaattikasvihuone

Tämä oli ensimmäinen kasvihuoneeni. Alennuksesta bongattu kennolevyhuone alumiinisokkelilla. Se oli yllättävän monimutkainen kasata. Varmaan lähemmäs viikon päivät sitä nyherrettiin. Se on paalutettu maahan kiinni, muuten se olisi jo jossakin muualla. Täällä nimittäin tuulee. Sen seiniä on haeskeltu milloin mistäkin ympäri kyliä. Ne pitäisi ruuvata kai kiinni, pelkät jouset ei riitä. Eräänä talvena isäni hiihti hakemaan yhtä seinää pellon toiselta puolelta ja toista naapurin ojasta. Jos tekisin nyt jotakin toisin, laittaisin paljon paremmat rikkaruohosuojukset siihen. Tähän laitettiin vain leikeltyjä multapusseja eikä niitä kiinnitetty kunnolla joten välistä aina repsottaa rikkaruoho jos toinenkin. Toisaalta seinäkään ei ole niin kovin tiivis. Yhdestä nurkasta sataa mystisesti sisään aina kunnon myrskyllä. Automaattikastelu reunimmaiselle taimelle!

Viime vuonna oli niin kuumaa että seinä piti ottaa päiväksi pois ettei 50°C yli sentään lämpenisi. Muutamaan kertaan unohtui avata ovi aamulla, niin sain hetken päästä juosta puutarhaletkun kanssa suihkuttamaan sitä viileäksi. Kattoluukkukin siinä on. Se aukeaa itsestään, mutta se ei lainkaan riitä helteillä. Ihan karmeimmalla paahteella laitan valkoisen huovan auringon puoleisen lappeen päälle.

Ensin kasvihuoneessa oli vain talosta puretuista ikivanhoista tiilistä pinotut laarit ja maalattia. Kunnes eräänä päivänä löysin kyykäärmeen lattialla olleesta multapussista mistä olin hetkeä aiemmin paljain käsin lappanut multaa ruukkuun. Niinpä kaivoin navetan uumenista isäni tuomat, arkkitehtitoimiston vanhat, näytekaakelinpalaset ja raksalta jäljelle jääneet sementit ja saumauslaastit. Suunnilleen jokainen kaakeli on eri värinen. Tein huonon pohjan, joten lattia ei ole kovin priimakuntoinen, mutta kivempi kuitenkin kuin maalattia. Ainakin hauskempi, eikä käärmeitäkään ole näkynyt.

takana oikealla oleva pöheikkö on rucolaa

Aiemmin kasvihuoneessa kasvoi kurkkuakin, mutta kurkkuhuoneen valmistuttua se on nyt täysin tomaattien ja yrttien valtakuntaa. En ole onnistunut kasvattamaan mielestäni tarpeeksi makeita tomaatteja. Monia lajikkeita on ollut kyllä, joten päätin vielä varmuudeksi siirtää kurkut muualle, niitä kun mainitaan usein epäsopivina kumppanuuskasveina toisilleen. Tänä vuonna lannoitan ne luomutomaattilannoitteella, ettei siitäkään pitäisi olla sitten kiinni. Aiemmin niille on roiskastu milloin mitäkin ja varmaankin aivan liian vähän. Olen myös kastellut niitä illalla, mikä ilmeisesti aiheutti halkeilua, joten nyt alan kastella niitä aamuisin niin kosteus pitäisi olla sitten tasaisempi. Tomaatin kaverina pitää ehdottomasti kasvattaa basilikaa. Ne ovat hyviä kumppaneita, suojaavat tuholaisilta. Lisäksi rucola kasvaa täällä monivuotisena koska avomaalla kirpat syö ne. Täällä se kasvaa aiemmin niin isoksi ettei kirpat enää sitä tapa. Muutama salviakin on tänne rantautunut.

Viime vuonna ihanan satoisa ja erittäin makea oli oranssi kirsikkatomaatti 'Sungold'. Niinpä sitä piti tietenkin laittaa tänäkin vuonna kasvamaan. Mahdollisimman paljon. Birkin sain monesti kantaa huutavana ja sätkypotkivana sen luota pois. Poika kun olisi syönyt raakileetkin.

Toinen aika satoisa, jättitomaatteja tekevä 'Cuor di Bue' eli Häränsydän oli myös ihan ok, mutta jotenkin niistä tuli hieman vetisiä. Lajike on myös selkeästi jauhoisempi. Ehkä ruoanlaittoon erinomainen. Varmaankin vesi-lannoitussuhde oli vinksallaan. Luonnehdinta "isohko" ei kyllä ihan täsmää. Näistä tuli jättiläisiä! Suurin tomaatti viime vuonna oli yli puolikiloinen! Laitoin näitä tänä vuonna vähemmän ja yritän saada pienempiä tomaatteja senkin edestä.

viime vuotinen häränsydän pienimmästä päästä

'Garden pearl' kukkii ensimmäisenä

Sitten koska kasvihuoneen tilat on niin rajalliset, pistin myös amppelitomaatteja. 'Garden pearl' kasvaa ainakin lupaavasti ja kukkii jo, joten jää nähtäväksi mitä niistä tulee.

Neljäntenä ajattelin vielä kokeilla avomaantomaattia, mutta sitten en kuitenkaan uskalla istuttaa niitä oikein mihinkään kun pelkään että ne ovat liian lähellä perunoita ja että rutto vie nekin. Viime vuonna meni moni hyvä kirsikkatomaattikilo roskiin kun potturutto vetäisi ne yhdessä yössä mustiksi. Ne olivat kyllä kovin lähellä perunaa, mutta kuinka kaukana on riittävän kaukana? No pitää vaan huomenna laittaa ne johonkin kasvamaan. Nyt ne ovat aivan liian pienissä purkeissa. Ehkä laitan ne isoihin ruukkuihin ja saunan terassille, mikä ei ole pottumaan lähellä. Tai sitten yhden sinne, toisen tänne. Lajike on 'Tamina', joka on hiukan erikoisempi. Lehdet ovat kuin perunalla.

'Tamina'

Hidasta kevään tuloa

Nyt kun jo kurjetkin luovat mukavan kauhuleffamaista tunnelmaa kiekumalla viereisessä pellossa, on aika alkaa valmistelemaan kevään tuloa. Vaikka on luvattu vielä räntäsadetta, ryhdyn hommiin jos saan pojat huijattua auttamaan.
Birk auttaa ainakin arvioimalla puita. Mihin voi kiivetä siis. Ensimmäisenä toivomusluettelossa on omenapuu, joka on valitettavan pieni, mutta lupasin että siihen saa kyllä kiivetä joskus. Jänöpupuja varten viritetty verkko oli mennyt sumppuun kai lumen ansiosta ja taivuttanut oksat talven aikana liian kiinni puuhun, joten ryhdyin heti hommiin että saadaan kiipeilyoksat kuntoon. Kun omppupuuhun ei saatu lupaa vielä kiivetä, valitsi poikaseni seuraavaksi kohteekseen männyn joka on varmasti yli sata vuotta pitkälti, ja ilmoitti kiipeävänsä siihen. Epäilemättä, joku päivä! Pitäähän elämässä haastetta olla.

 

Kasvihuoneen sotkuissa riittääkin tekemistä, mutta ensiksi piti viime kesäisistä rucolan varsista päästä eroon jotta uudet pääsevät kasvamaan. Rucolan laitoin viime kesänä sattumalta kasvihuoneeseen ja muualla en sitä tästä lähtien enää kasvatakaan. Ei yhden yhtä reikää ilmaantunut lehtiin kun kirppa-pirulainen ei sinne löytänyt! Pitää vaihtaa mullat varovasti tomaateille. Ja ajattelin väsätä jonkun uuden residenssin kurkuille kun ne ilmeisesti riitelevät tomaattien kanssa samassa kasvihuoneessa. Luulisin sillä olevan osuutta asiaan etten ole saanut kovin maukkaita tomaatteja vaikka lajeja on ollut monta erilaista. Pellossakin on hurjasti tekemistä mutta hommaa helpottaa huimasti viime kesäinen hiekkaus ja sekoitus sekä se että onnistuin pitämään koko suurensuuren alan viljeltynä. Tänä vuonna pitää kyllä ainakin pottupellon osalta tutustua äidin peltomopoon jotta selkä säästyy.

toinen persoonani vahtii rucolan taimia

Purjot ei hyvältä näytä. Heh. Näistähän piti tulla suoria ja kauniita. Saas nähdä mitä vinkurapurjoja näistä tulee. Muurahaiset hyökkäsivät viime yönä joten taimikasvatus siirtyy kohta muihin tiloihin. Aika punoa juonia ja myrkyttää huonekasvit ja talon jalusta. Hyh, että inhoonkin niitä ja poikani on vieläpä salaliitossa muurahaisten kanssa. Eräänä vuonna lensi sokerit lattialle ja nykyään leivän murut. No onneksi niistä päästään kun siirretään kukkaset muualle. Kasvihuoneessa ne saa elää rauhassa.