Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.

uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola

Onkohan tämä sittenkään tarhapioni?

Olen jotenkin olettanut että tämä tapaus, tai paremminkin kolme, ovat tarhapioneita. Olen alkanut epäilemään kuitenkin hiljattain että ovatkohan kuitenkaan. Kuvien värit vääntyvät milloin mihinkin suuntaan painotuotteissa, mutta etenkin viime aikoina katsomani pionikirjat ja esitteet ovat esitelleet aika eri sävyisiä 'rubra plena' -pioneita. Nettiversioissakin on melko paljon värieroja, koska kameroiden värilämpötila-asetukset tekevät temppuja kuvailijoilla. Muuten tuntomerkit täsmäävät; tukeva, matalampi, mutta kaatuu kuitenkin ilman tukea kun kukat ovat niin isot.

Pihamme kukkaloisto!

Saamme nyt nauttia tästä häikäisevän kauniista kukkamerestä pihallamme! Kerrankin sitä tuntee olevansa menestynyt. Sekä puutarhurina että maanviljelijänä. Kiitollinen maatiaislajike! Terveellinenkin vielä! Ruohonleikkurimme siis irtisanoutui, joten pulassa ollaan...

Ei kun ihan oikeasti voikukatkin ovat mielestäni kauniita. Kivituhkatulla pihalla vaan hiukan hankalia.

 

Hyvin näkee missä kohtaa leikkuri hajosi!

Jokakeväinen mielenhäiriö

Yleensä keväällä lähtee pahasti mopo lapasesta ja sen seurauksia kärsitään pitkin kesää! Helmikuussa viimeistään on nimittäin aika tehdä siementilaus!

Viime vuonna tilasin mukavat 33 pussia siemeniä. Aika soppa jo sekin, mutta tänä vuonna yhtä kajahtanut äitini hoiti tilauksen ja sen seurauksena minulla on 30 uutta pussia vanhojen lisäksi. 56 pussia yhteensä odottaa sijoittumistaan jonnekkin tänä vuonna. Kaiken, mitä voi suorakylvää, suorakylvän, koska multa+vesi=muurahaiset näin vanhassa tönössä. Pavut homehdutin viime vuonna kun laitoin ne kasvihuoneeseen ilman lisälämmitystä. Loppujen lopuksi kaikki kasvaneet pavut olivat suoraan maahan kylvettyjä. Samloin parsakaalit, maissit...

Vuoden erikoisuuksina mainittakoon viime vuosina mokatut sikuri, kaurajuuri (muhennosta) ja morsinko (värjäyskasvi) sekä täysi mysteeri joka kuulostaa hauskalta, eli koristehirssi

Joitakin on kuitenkin pakko esikasvattaa ja koska varhaisimpien kylvöaika on jo mennyt mutta kuu möllöttää sopivassa vaiheessa, laitan ne kuitenkin itämään ja toivon että ne menestyvät. Siispä purjot, sellerit ja ryytisalviat purkkeihin! Tomaatit ja kurkut saa vielä odottaa...

Unohdetun puutarhan asukkaat

Ostimme torpan talvella 2008 ja puutarhan kuin sian säkissä. Pihapiiri on satoja vuosia vanha joten täältä löytyikin kyllä mielenkiintoisia asukkaita kun harrastin hieman valikoivaa kitkemistä siellä täällä. Ensimmäisenä vuonna nyhdin rikkaruohoa ja vuorenkilpiä. Sekä tein löytöjä. En niinkään istuttanut paljoa mitään. Kaksi riviä perunaa, nekin vinoon. Muutaman kasvin siirsin mummolasta. Keskityin vain tekemään löytöjä ja punomaan suunnitelmia.

Huikeimpia unohdetun puutarhan asukkeja ovat pionit! Vuorenkilpiviidakon alta ja hevoskastanjan varjosta löytyi valtavia pioninjuurakoita, halkaisijaltaan lähemmäs metrinkin. Hevoskastanjan läpitunkemattomassa varjossa olleet eivät kukkineet enää valon puuttuessa, mutta vuorenkilpien alla olevat kukkivat kyllä mahtavasti! Ikinä en ole osannut arvatakaan miten huumaava tuoksu voi pionissa olla. Aivan kuin ruusu ja kielo yhteensä potenssiin sata ja kaiken kruunaa kermakakkumainen ulkonäkö. Aivan uskomattoman hienon näköisiä kukkia! Ja laji on takuulla ikivanha. Käsittääkseni tuon kokoisia juurakoita ei alta viidenkymmenen vuoden kasva. Hevoskastanjakin oli noin 60-vuotias, ja pionit lienevät vanhempia asukkaita. Lisäksi löytyi kahta muuta lajia pioneita, mutta ne vaikuttavat melko tavallisilta tarhapioneilta ja luultavasti aika paljon uudemmilta. Lisäksi juolavehnän keskeltä löytyi ihan pienenpieni "miniatyyripioni", jonka odottelen joskus kukkivan. Se on ollut pienenpieni isossakin penkissä, mihin sen siirsin heinikosta.

Toinen uskomaton löytö löytyi tontin reunalta, haapojen keskeltä. Vanha mansikkamaa! Mansikat olivat täysin rikkaruohon saartamia ja ainakin kymmenen vanhan haavan varjossa. Siitä täytyi olla kauan kun ne on sinne unohdettu, mutta hyvin olivat jaksaneet sinnitellä. Kitkin rikkaruohoja ja kun mansikat kypsyivät, ne vähät, alkoi lajikin selvitä. Uskoakseni kyseessä on ukkomansikka. Olin tietämättäni etsinyt sitä vuosia, maailman makeinta mansikkaa. Meillä kasvoi niitä lapsuudenkotini pihalla ja suunnittelin jo meneväni varkaisiin, mutta tässä niitä nyt on, omalla pihallani.

Yksi mystinen pensas mietitytti pitkään. Vähän niinkuin karviainen, mutta ei piikkejä ja tumma marja aivan kuin mustaherukka, vähän saman makuinenkin. Luultavasti kyseessä on karukka. Kukkakin on outo. Puska ei ole järin iso eikä satoisa, mutta saa pysyä rauhassa paikallaan kun on niin outo, eikä muuten verso eikä leviä mihinkään. Kuvassa se on vielä hieman raaka, kypsänä aivan musta.

Puutarha tulvii uusia löytöjä joka vuosi. Mitä enemmän kitkee, sitä enemmän löytää. Pieniä uutuuksia löytyy vähän sieltä sun täältä. Palavaa rakkautta, ritarinkannusta, akileijoja, liljoja, narsisseja.