lauantai 18. heinäkuuta 2015

Dyykattu työtuoli



Valittelin äidilleni jokin aika sitten kunnollisen työtuolin puutetta. Niinpä eräänä päivänä sain roskiksen vierestä dyykatun koiran syömän Martelan vanhan tuolin palasina päällystettäväksi. Se oli erinomaisessa kunnossa muuten, mitä nyt kulahtanut, lukuunottamatta ilmeisesti koiranpennun popsimaa istuintyynyn kulmaa. Kankaat valikoitui helposti kun nämä ovat suunnilleen kaikki mitä sohvan ja nojatuolien verhoilusta jäi pikkupalasina jäljelle. Verhoiluvanua laitoin kerroksen väliin jotta uudet kankaat istuvat nätisti. Muuten tämä on siis silkkaa roskaa, eikä ole maksanut mitään.




Ompelu oli hiukka haastavaa ja siinä meni niin vahvaa verhoilulankaa kuin monen väristä ompelulankaakin. Istuinosan vanhasta kankaasta sain kaavat, mutta selkänojaan venytin kankaat paikalleen ja piirsin kaavat suoraan kankaaseen. Mutta loppujen lopuksi aika helppo. Tai sitten aika kultasi jo muistot. Kaikki mekanismit toimii oikein moitteettomasti. Etenkin lasten testaama pyörimistoiminto.




Lopputulos on oikein kiva! Varsinkin kun tuollainen entinen väritön ei ole muutenkaan mun väri. Räväkämmät huonekalut ovat kaupoissakin aina hyvin vähissä. Mulle käy jotenkin usein näin että päädyn fiksaamaan jotain vanhaa mielummin kuin ostan uutta ja hajoavaista tai muutenvaan lastulevyistä, taikka tylsää. Sitten kiroan hetken ja lopulta olen tyytyväinen.








perjantai 17. heinäkuuta 2015

Heipparallaa pitkästä aikaa


Titis on evakossa nurmikonleikkuuta


Nyt riittävän pitkän tauon jälkeen ajattelin ehkä taas alkaa herättelemään blogiani jos vaan aikaa riittää. On tullut lähinnä sisustettua, ommeltua ja väkerreltyä. Puutarhaa hoidan nyt vaan parvekkeella. Ja koska en ole onnistunut tappamaan kaikkia ruukkukasveja niinkuin yleensä, niin pistetäänpä pari kuvaa sieltäkin. Olisi ollut kivaa tehdä siitä viidakko mutta aika ja jaksaminen on ollut hiukka rajallista. Toki siellä on nyt huomattavasti enemmän kaikkea. Viime vuonna oli vähän kukkia jotka kidutin hitaasti kohti varmaa kuolemaa. Tänä vuonna on luvassa vähän syötävääkin sentään jos tomaatit ja salaatit eivät saa surmaansa ennenkuin ne pääsevät lautaselle. Yksi mansikka on jo syöty.


Kissa ei ole hoitanut nurmikonleikkuuta kunnolla.

Kissa on tehnyt parhaansa tappaakseen niin mansikat, orvokit kuin ruohosipulitkin. Siksi hän sai oman nurmialueen missä saa löhöillä ja rouskia nurmikkoa poskeensa minkä kerkiää. Silti mansikat piti nostaa ylös, ruohosipulit huuhdella ja orvokit nyt tykkää kun niitä pätkitään. Nurtsi on tehty vanhaan kenkien kuralaariin joka ei mahtunut eteiseeni ja oli näinollen vain riesana.




















Mietin tekisinkö partsille siirtolavoista istumalöhöpaikat vai jotkut matalat penkit. En vaan tykkää istua tavallisen korkuisilla tuoleilla. Riippukeinu ois kiva, mutta se veisi ehkä liikaa tilaa. Tai noh... onhan tuo aika kookas partsi.




Muksut teki tarhassa äitienpäiväksi krassi-saappaat mutta kissa popsi suurimman osan taimista ja tuuli korjasi loput. Kissa meinasi murhata mummin tuomat mansikatkin joten ripustin ne kaiteeseen turvaan. Täällä on usein ongelmallisen hirvittävä tuuli, mutta toistaiseksi nää on kestäneet hyvin. Pienempiä kukkaruukkuja ei voi laittaa pöydälle koska ne lentää lattialle. Ison maton päälle täytyy viritellä jotain ettei se pakene naapuriin... mutta samalla siivoutuu pikkuroskat!