Paahteinen istutusaamupäivä

Koska lapset, on istutettava silloin kun kerkeää. Vaikka sitten auringonpaisteella. Kasvit ei tykkää, mutta mielummin teen tämän kuitenkin päivällä kuin yön pimeinä ja hyttysentäyteisinä tunteina. Silloin nimittäin kastellaan jos ei ole satanut. Meillä melko harvoin sataa, kun korkeat mäet ympärillämme ohjeilevat pilvet muualle. Mäen takana voi sataa kaatamalla ja meillä porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Eli kastellaan, lähes aina.

Morjens!

Sain pari tuntia aikaa. Siinä ajassa ehdin pystyttää papusalot, kylvää mangoldit ja laittaa kesäkurpitsan taimet maahan. Välillä piti lisätä aurinkorasvaa, ettei eukko kärähdä.

lapiot ja haravat kävivät ruusupapuaidan kimppuun...

Salkopapujen kunkku on mielestäni 'Blauhilde', mitä olen kasvatellut jo useamman vuoden. En enää laita ollenkaan mitään pensaspapuja koska ne kuraantuvat. Salkopavut ovat siistimpiä poimittavia ja samalla navetan perukoilla olleet heinäseipäätkin saavat tekemistä. Salot myös varjostavat pikkuisen ja kivasti kasvimaata. Tänä vuonna sain kokeiltavakseni myös lehmänpapua. Voi siis olla että suosikki vielä vaihtuu...

Saavat uida iltaan asti!

Kasteluosasto painaa kovasti duunia näin kesähelteillä, antautuen työhönsä perusteellisesti! Pitää ehkä hakea jannuille jotkut lahkeellisemmat uv-uikkarit ja antaa niiden möyriä niissä päivät pitkät. Ja unohtaa kengät. Märkänä niistä on vain haittaa. Tämäkin urheilullinen nuorimies tykkää juosta virnuillen karkuun ja paljain jaloin se on hitusen hitaampaa.

Lastenhuone!

Olen pitänyt pientä bloggaustaukoa, koska olen maalannut ihan vimmatusti! Eihän se ole mopo eikä mikään jos ei se vähän keuli! Aloin siis maalata lastenhuonetta ja siinähän vierähti tovi, kun iski paha maalausvimma... Koko huone piti siis maalata kun huoneeseen vaihdettiin parvekkeen ovi ja ikkuna, sekä siirrettiin valokatkaisijaa ja olipa niissä seinissä muutenkin vähän elämisen jälkiä. Ne on tehty sen verran epätasaisiksi että tasaisen näköistä on vaikeaa saada, joten päätin kääntää epätasaisuuden vahvuudeksi ja tehdä niistä vielä epätasaisemmat. "Ripustelen" oksille vielä tauluja ja vähän muita koristeita roikkumaan. Ja ehkä sitten keväällä maalaan lehtiäkin jos huvittaa.
Ovi oli todellinen löytö! Kaksilehtinen kokolasiovi, käyttämätön, 200€. Ei olisi paremmin voinut käydä. Siitä tulee ihanasti valoa sisään! Sen kaveriksi laitettiin vain tuuletusluukku kun ajattelin että ikkunaa huoneessa on jo riittämiin.

Ensin isommat hommat. Rakenteista ei onneksi hyppinyt mitään karmaisevaa esiin. Eristeiden puute oli ällistyttävä. Ei ihme että huone oli niin viileä.

tapettikin kesti maalaamisen oikein hyvin

Kissamme Mörkö keksi joskus kulkea parvekkeen kautta sisään. Nyt se yritti taas, mutta en päästänyt, koska muuten se vonkuu siellä koko ajan. Se kiipeää sinne palotikkaita pitkin.

 

kukaan ei arvaa missä Birk on piilossa

Vipelöt hommissa

kantorepustakin tarttuu käsi viinimarjapuskaan

 Kuten jo aiemmin on todettu, täällä syödään valtavasti viinimarjoja ja avustetaan toimeliaasti kaikissa pihan hommissa. Uutuutena pienemmällä, Ivarilla, on halkojen hakkaus ja tänä kesänä ostettu riipputuoli. Siinä kelpaa pyöriä. Birk on ihan hurahtanut mopoiluun. Hän ei meinaa tulla sisälle edes kannettuna, mopo on niin rakas.

siis halkoa hakataan pölkkyyn

Keksin myös hyvän päiväunipaikan. Fillarin peräkärrystä laitetaan istuinkangas alas ja tilalle heitetään kasa tyynyjä. Luukku kiinni ja kakarat on suojassa hyttysiltä, paarmoilta ja karkaamiselta.

Sisiliskon mökki

Kurkkuhuoneen liskolle askarreltiin mökki, ettei sen tarvitse aina etsiä uutta piilopaikkaa. Hieman autoin :D Birk vastasi savupiipusta, ikkunoista ja ovenkarmeista. Aivan onnessaan oli kun sai värittää tusseilla. Siinä kului kivasti sadepäivä. Leikellessä, teippaillessa ja väritellessä.

Birk 3v

Vauvastani on ihan äkkiarvaamatta tullut iso poika. 3-vuotias pikkumies! Kolme vuotta sitten satoi ja myskysi niin, että hyvä kun ei kotilinna haljennut oikeastikin kahtia. Kauhea ukkosmyräkkä, mitä en edes huomannut ennenkuin näin kotona karmean tuhon kokeneen puutarhani. Sinä yönä satoi niin paljon kuin mittariin mahtui, viitisenkymmentä milliä. Ja joka ikinen kukka oli matalana. Siitä hän sai nimensäkin. Borkan pojan mukaan.

Niinpä pikkumiehen kasvettua isoksi, olikin jo aika päivittää pihaprätkä hiukan isompaan ja jarrulliseen versioon. Aiemmassa oli etupyörä mallia helposti tyssäävä joten jannu lenteli stongan yli, välillä puitakin päin, hiukan turhan helposti. Alamäkihurjastelusta kun tykkää.

Pikkuveikallakin on uusi kätevä kulkupeli. Jalat!

Pienet pojat pellavapäiset

Puutarhassani hyörii myös pikku apulaisia. Itse asiassa he ovatkin työllistävin osa sitä, sillä yksi ja kohta kolme vuotiaat supernopeat pikkupojat ovat hyvinkin haasteellisia auttajia.
Isompi, Birk, on jo kovasti aina hommissa mukana. Oli se sitten kasvihuoneen rakentamista, kaivamista tai kastelua. Häntäkään ei voi oikein päästää vapaasti viuhtomaan ympäriinsä ettei vaan huku, nopea kun on. Ja pihalla on kyllä monta vaaranpaikkaakin mihin pieni mies saattaa eksyä vahingossa, puhumattakaan ympäröivästä metsästä, mitä on kilometritolkulla. 

  

 

Ivar, pienempi, on lopen kyllästynyt istumaan vaunuissa eikä häntä sinne enää saakaan menemään. Luikeroakrobaatti kun ei kärryyn mene, niin sitten hän ei mene. Eikä siinä ole mitään järkeä toista sinne pakottaakaan istumaan kun kaikki paikalle hankkimani viihdykkeetkin lentävät yli laidan mielenosoituksellisesti ja huuto alkaa aika nopsasti. Hetken aikaa pikku-ukkoa voi pitää Manducassa reppuselässä, mutta ei sekään kovin viihdyttävää tunnu olevan. Se on kyllä kelpo kantoreppu metsäretkillä. Ikä on juuri pahimmasta päästä siinä mielessä että kaikki menee suuhun. Enää ei ole pelkoa tukehtumisesta, mutta tarkkana saa olla. Hiekkaa täytyy tietty vähän syödäkin, mutta myrkkykasvejahan täällä riittää, niin kukkapenkissä kuin luonnonvaraisenakin.
Birk tietää jo vähän mitä ei saa syödä, ja mitä saa. Ruohosipulit ja rucolat hupenee melkein yhtä nopeasti kuin kasvavatkin. Ja kunhan satoa saadaan, saan kantaa kirkuvia ja sätkypotkivia poikia aina välillä kasvihuoneesta ja herneaidalta. Ettei mene raakileetkin. Tai tule ähky.

ruohosipuli

isot pojat ei enää istu

Välillä olisi kuitenkin helpotus saada lapset hetkeksi pois käsistä. Mietin jo ostavani paikallisesta halpahallista katoksen hyttysverkoilla. Se tosin luultavasti lentäisi tuulen mukana. Täällä kun tuulta on, ja riittää että kasvihuonetta haetaan ympäri kyliä. Ehkä hiekkalaatikko ratkaisisi asian. Jos jätkät nököttäisivät siellä askartelemassa. Nyt he kyllä leikkivät innokkaasti kivituhkakasassa. Se pitäisi laittaa kasvimaan viereen. Olen miettinyt jo ottavani päiväunipaikaksi isommalle riippumaton ja pienemmälle matkasängyn. Olen kyllä tähän mennessäkin karannut kasvimaalle itkuhälyttimen kanssa jos molemmat nukkuvat. Se vaan, kun aina eivät meinaa nukkua. Josko sitten kelpaisi riippumatossa lueskella vaikka. Tai ehkä sisustan uuden kurkkuhuoneen lattialle kunnon oleskelupaikan ja täytän sen pikkuautoilla...