Ristilukki?

Sekajäte - Blandavfall. Saalis on paketoitu seittiin.

Roskapönttömme kahvan alle, ihanan tuoksun huomaan, oli ristilukki tehnyt upean seittinsä eilen! Löyhkän vuoksi se lienee erinomainen kärpästensaalistuspaikka nimittäin. Tuo huikean iso hämähäkki oli tosi tehokas ja nopea saalistaja. Monta kärpästä meni sinä aikana kun pari tuntia sitä välillä kävin vilkuilemassa. Luin että se pystyttää verkkonsa parissa tunnissa ja saalisteltuaan sillä päivän, hämppis syö lopuksi verkkonsa ja kierrättää materiaalit uuteen verkkoon. Yli päivän vanhasta seitistä katoaa tahmeus.

Jos joku tunnistaa hämppiksen tarkan lajin, niin infotkoon meitä! Näitä ristiselkäisiä kun lienee kymmeniä erilaisia...

Hämppis oikealla ylhäällä syömässä kärpästä.

Herneseinät!

Lasten aamuruokailu tapahtuu nyt näköjään ulkona, sillä leivät jäävät syömättä ja ensimmäiseksi pitää kirmata herneaidalle. Moni ihmettelee, miten nämä ovat niin reheviä. Aita on puolisentoista metriä korkea ja sekin loppuu kesken. Eikä nämä ole mitään puisevia maultaankaan vaan ehkä paras popsimislajike mihin itse olen törmännyt. En voi kuin ihmetellä mitä ne torilla myy, ovat nimittäin usein aika mauttomia. Tämän kanssa rinnakkain kavattelin pari vuotta muitakin lajikkeita, mutta ne jäivät polven korkuisiksi ja huonosatoisiksi. Lähinnä näyttivät kärsivän kuivuudesta vaikka 'Aamisep' ei. aivan mahtava siis, muuta en enää kasvatakaan. Koirakin syö niitä suoraan aidasta!

Eipä siinä, nämä ei kyllä lopu kesken. Kolme hiukan alle neljän metrin aitaa ja kohta hukumme taas näihin. Ensi vuonna pitää tehdä uudet tukipuut. Vanha ruostunut raudoitusverkko toimii vielä ihan hienosti.

Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.

uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola

Kesäkurpitsoiden ylituotanto-ongelman ratkaisu

Koska kaikki taimet selvisivät ja voivat hyvin, meillä on kohta tonneittain liikaa kesäkurpitsaa. Hetkeksi kun kääntää päänsä, ne kasvavat valtaviksi, eivätkä enää kelpaa ihmisravinnoksi. Niinpä tungimme takakontin täyteen ja veimme ne maistiaisiksi naapurin lampaille.

Kottikärryllinen niitä on

Lampaat olivat hiukan epäluuloisia, mutta en tiedä johtuuko se kesäkurpitsoista vai kahdesta villistä pojasta. Pienempi poikanen keksi hauskan leikinkin. Kun ottaa pari juoksuaskelta lampaita kohti, ne kaikki kirmaa karkuun. Jihaa!

Syytäkin on olla hiukan epäluuloinen!

Ukkospäivän evakkoreissu

Radiota piti säätää kovemmalle kesken syömisen, jottei jyrinä kuuluisi

Pojat ja koira katsoo lastenohjelmia

Koska isompi pikkupoikamme on nähnyt riittävästi ukkosen aiheuttamia sähköilmiöitä sisällä talossamme, ajattelin että paniikkia lieventäisi hiukan vaihtaa maisemaa saunalle. Ensin käytiin kaupassa ja satuttiin ihan mahdottoman kamalan rankkasateen keskelle. Sitten äkkiä kipitettiin autosta saunamökille ja siellä sitten istuskelimme koko päivän, koska koko ajan ukkosti. Karjaalla oli hurjempikin myräkkä, meillä 1km päässä Karjaalta satoi vain hiukan yli 10mm. Jytinää sen sijaan riitti, mutta poika otti ihan rennosti ja tunsi mitä ilmeisimmin olevansa turvassa. Pädi hoiti telkkarin virkaa. Siitä voi aika turvallisin mielin katsella ohjelmia kun se ei ole verkossa kiinni. Täällä nimittäin tuppaa hajoamaan pistorasioissa kiinni olevat vempaimet kun salama iskee toisinaan sähköverkkoon.

Välillä mörinä taukosi niin että päästiin hiukan kiikkumaan

Seppo ottaa rennosti

Onneksi koira on tottunut menoon ja meininkiin, eikä häiriinny satunnaisesta kellarin tärähtelystä, valoilmiöistä tai mellakasta. Se lähinnä nukkui, kun oli tylsää eikä viitsinyt ulkona kastella karvojaan.

Illalla tuli tietysti hirvittävän hieno sumu, joten nukutettuani lapset oli pakko käydä hiukan pellonreunalla rämpimässä. Harmi etten päässyt pidemmälle retkelle.

Terassilta

Paahteinen istutusaamupäivä

Koska lapset, on istutettava silloin kun kerkeää. Vaikka sitten auringonpaisteella. Kasvit ei tykkää, mutta mielummin teen tämän kuitenkin päivällä kuin yön pimeinä ja hyttysentäyteisinä tunteina. Silloin nimittäin kastellaan jos ei ole satanut. Meillä melko harvoin sataa, kun korkeat mäet ympärillämme ohjeilevat pilvet muualle. Mäen takana voi sataa kaatamalla ja meillä porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Eli kastellaan, lähes aina.

Morjens!

Sain pari tuntia aikaa. Siinä ajassa ehdin pystyttää papusalot, kylvää mangoldit ja laittaa kesäkurpitsan taimet maahan. Välillä piti lisätä aurinkorasvaa, ettei eukko kärähdä.

lapiot ja haravat kävivät ruusupapuaidan kimppuun...

Salkopapujen kunkku on mielestäni 'Blauhilde', mitä olen kasvatellut jo useamman vuoden. En enää laita ollenkaan mitään pensaspapuja koska ne kuraantuvat. Salkopavut ovat siistimpiä poimittavia ja samalla navetan perukoilla olleet heinäseipäätkin saavat tekemistä. Salot myös varjostavat pikkuisen ja kivasti kasvimaata. Tänä vuonna sain kokeiltavakseni myös lehmänpapua. Voi siis olla että suosikki vielä vaihtuu...

Saavat uida iltaan asti!

Kasteluosasto painaa kovasti duunia näin kesähelteillä, antautuen työhönsä perusteellisesti! Pitää ehkä hakea jannuille jotkut lahkeellisemmat uv-uikkarit ja antaa niiden möyriä niissä päivät pitkät. Ja unohtaa kengät. Märkänä niistä on vain haittaa. Tämäkin urheilullinen nuorimies tykkää juosta virnuillen karkuun ja paljain jaloin se on hitusen hitaampaa.

Pihamme kukkaloisto!

Saamme nyt nauttia tästä häikäisevän kauniista kukkamerestä pihallamme! Kerrankin sitä tuntee olevansa menestynyt. Sekä puutarhurina että maanviljelijänä. Kiitollinen maatiaislajike! Terveellinenkin vielä! Ruohonleikkurimme siis irtisanoutui, joten pulassa ollaan...

Ei kun ihan oikeasti voikukatkin ovat mielestäni kauniita. Kivituhkatulla pihalla vaan hiukan hankalia.

 

Hyvin näkee missä kohtaa leikkuri hajosi!

Tulihan sekin päivä elettyä kun koirani lukitsi itsensä vessaan

Niinpä niin, otsikossa se jo tulikin. Oltiin poissa kotoa, koira lukittautui vessaan. Miten? Ei harmainta hajua. Ehkä meidän kummitus teki sen tai sitten koiruus sattui vain hyppimään sopivasti. Ei ole kovinkaan helppo homma, sillä salpa on ehkä lähemmäs 1,5m korkeudella. Sitä siirrettiin ylöspäin kun poikamme teki saman tempun pari vuotiaana.  Saattaa olla että salaisuus piilee Sepon (juu koiran nimi se on) geeneissä.  Hänhän sai alkunsa niin että Sepon isukki loikkasi suunnilleen mun korkuisen lauta-aidan yli kun Sepon äiti oli juuri sopivassa vuoden kierron vaiheessa tuotu eläinsuojelun puolesta väliaikaishuostaanottomajoitukseen kyseiseen paikkaan. 

Että tämmöistä. Pitäisi olla kai sorkkarauta aina käden ulottuvilla että voi availla vessanovea tarvittaessa.

Eilen oli vuoden vaarallisin käärmepäivä

Aina kun tiluksiamme ympäröivässä pellossa tehdään toukotöitä, on pihalle tullut kyykäärmeitä. Muuten ne eivät täällä "sivistyksen" parissa viihdy, mutta traktorit jyristävät maata sen verran että käärmeet lähtevät lipettiin ilmeisesti pellon vieressä olevasta romahtaneesta maakellarinrauniosta. Ne eivät kai havaitse ihmisten ja eläinten askeleita traktorin tärinän keskeltä. Muulloin ei ole kyitä pihalla näkynyt. Rantakäärme ja vaskitsoja vain, mutta ne ovatkin ihan tervetulleita.

Yhtenä vuonna juttelin naapurin kanssa pellon laidalla. Olin laittanut koiran vieläpä kiinni kun sillä oli pentuna taipumusta käydä pellolla tervehtimässä traktoreita. Traktori oli pellolla käynnissä kun rupateltiin hetki. Sitten lähdin talolle päin, koira oli hihnassa edelleen. Hirveä ulvaisun kera Seppo (koira siis) hyppäsi huutaen takaperin metrin verran. En nähnyt mitään, mutta ulvomisen syyksi paljastui hyvin nopeasti käärmeen purema. Seppo selvisi ihan hyvin. Kotona annettiin ensin kyytabletti. Sitä eläinlääkärit suosittelee vaikka siitä voi kai olla merkittävää haittaakin. Kysyin varmuuden vuoksi kahdelta lääkäriltä. Seppoa ei olisi kuitenkaan ilman saanut ilman kyypilleriä edes autoon asti, joten ehkä antaisin toistekin. Se kun ei anna nostaa itseään ja kipu oli sen sorttista että hammasta olisi tullut käsivarteen jos olisi edes yrittänyt. Puolikas annos riitti oikein hyvin. Kun hurttana vihdoin saatiin eläinlääkäriin asti, se sai vain vähän nestettä nahkansa alle, antibioottikuurin ja oli sen jälkeen aivan kuin ennenkin.

Tämän vuoden piruetit

 Toisena vuonna olin kasvihuoneessa laittamassa multaa ruukkuun. Paljain käsin tietenkin tapani mukaan. Seuraavassa hetkessä kun avasin saman multapussin uudelleen, siellä oli kyynpoikanen. En yleisesti kannata minkään tappamista, mutta siltä lähti kyllä henki hyvin nopeasti. Laatoitin lattian ettei niitä tulisi enempää sisään.

Kolmantena vuonna tupaamme tuli toinen kissa, Mörkö, kinttu hirmuisen turvonneena. Se joi kuin viimeistä päivää, mikä luultavasti pelasti sen munuaiset. Juotin vielä varmuudeksi ruiskulla lisää ettei vaan Möröltä nesteet loppuisi kesken. Täällä landella kun ei ole aina eläinlääkäriä tavoitettavissa. Tai tavoitettavissa on, mutta hän oli juurikin keskellä navettaa jeesaamassa jotakin isompaa kotieläintä synnyttämisessä. Hän olisi ollut vasta kolmen tunnin päästä tavattavissa. Sain käskyn mitata tassunympäryksen ja soittaa kolmen tunnin päästä uudelleen, mitata tassu uudestaan samasta kohdasta, sekä juottaa kattia niin paljon kuin mahdollista. Niin vanhalle kissalle ei kuulemma ole juurikaan mitään tehtävissä jos se ei myrkkyä kestäisi. Puremastakin kun oli jo kulunut jonkin aikaa. Kolmen tunnin päästä oli tassu jo reilusti pienentynyt, joten aloitin Mörölle vain antibiootit. Ja se selvisi ihan hienosti.

Eilen en nähnyt vilaustakaan kyykäärmeistä, eikä lapsille tai eläimillekään käynyt kuinkaan.

Kiinansipulia

Intouduin itsekin kylvöhommiin ja kylvin viimevuotisten kiinansipulien kaveriksi lisää kiinansipuleita. Edellisvuonna niiden menestys oli heikkoa kun ne kuivuivat kai kuoliaiksi, eikä mikään kukkinut. Sitten heittelin kauan kaipaamani salaatin siemeniä yhteen penkkiin kaurajuurten viereen. Niitä odotellessa...

Kaksivuotiaat kaurajuuret ja salaattipenkki

Varjomarttailuiltamat

Koska emme tunne itsejämme varsinaisesti martoiksi, päätimme ryhtyä marttailemaan yksityisesti. Väsätään käsitöitä, juodaan kahvia ja syödään pikkupurtavaa. Radio säädettiin Suomen taajuudelle, ihan merisään takia.  Koirat saa paimentaa toisiaan ja sauna lämmetä muutaman tunnin. Lopuksi heitellään löylyä, syödään ja siemaillaan hiukan siideriä. Ja tämä otetaan uusiksi!

Näistä tulee matto. Mukana vanhoja paitoja ja muuta leikeltäväksi sopivaa.

Vohvelikangas rulez!

Seppo syö varastamaansa luuta. Tai nahkaa, mitä ne nyt onkaan

.

Spiderman kävi saunomassa.

 Minä ompelin taustakangasta ja Papu reenaa poseeraamista

Hilkka oli leiponut mainion omppupiirakan...

...jonka Seppo sitten nautiskeli meidän saunavuoron aikana.