Kun maanantai jatkuu ainakin keskiviikkoon...

Pienempi poika, Ivar, on kipeänä. Ei niin että kuumetta enää olisi, mutta on niin sairaan näköinen, ettei kehtaa tarhaan viedä. Työt ja joulupöytä on kesken. Mummi saapuu hätiin ja hoitaa Ivaria että saan edes joulupöydän jouluksi kuntoon, muut hommat saa odottaa. Jouluksi pitää siis tehdä pöytä, mikä on riittävän iso. Menen mökkiin missä se pitäisi maalata. Ajattelin laittaa kiukaaseen tulen että mökki hiukan lämpenisi, mutta saunassa kuuluu hirmuinen sihinä. Putki vuotaa. Lattia on märkä ja seinällekin on vähän roiskunut. Olen samalla kertaa yksityisyrittäjä, sairaan lapsen huoltaja, putkimies, puuseppä, maalari ja nukkunut huonosti yöni. Juteltuani kolmen miehen kanssa puhelimessa, saan putkiasian reilaan. Siinä ei tosin ollutkaan mitään vikaa, vaan paineentasausventtiili. Ja epäilyttävän löysällä ollut toimeton mutteri.

Yhhyh, mikä dunkkis...

Monttuja ja kraatereita, mutta olkoon.

Etsin pöydän puristimien ja muiden hässäköiden keskeltä ja yritän nirhiä puutappeja tasaisiksi. Faija neuvoo puhelimessa kuinka päin talttaa pidetään. Lopputuloksesta tulee täysin uskottava. Totean että pakko koko pöytä on vielä hioa ja tarkistaa tikkujen varalta. Hiottuani ja imuroituani alan värittelemään pöytää. Sen on kuivuttava nopeasti, joten sudin siihen spriipetsikuultomaalia, mikä on parissa tunnissa kuiva. Totean ilokseni että se menee läpi suojapahvistani. Ei sitten muuta kuin varovasti. Löyhkä on karmea, mutten jaksa käyttää kaasunaamariakaan. Siitä alkaa naama särkemään. Muuten en ehkä jaksaisi taistella, mutta haluan joulupöytäni myöhemmin kuvauskäyttöön.

Saan suurimman osan valmiiksi, mutten ihan kokonaan, kun puhelin soi. Pahaenteinen numero, isomman veijarin tarharyhmän nimellä, paistaa kännykän ruudulta.  Sieltä soitetaan hakemaan pikkujamppa kotiin kun kuumettakin on jo pitkälti yli 39°C. Jätän värittämisen kesken ja lähden hakemaan poikaa kotiin. Löydän dagiksesta punaposkisen surkean pikkupojan jota lähden viemään kotiin. Kädestä ei saa päästää irti. Lammasrukkasenkin läpi tuntuu käsi, kuin pieni lämpöpatteri, -8°C hirmupakkasessakin. Kuin pisteenä i:n päälle pojan surkean olemuksen kruunaa eilen törmätystä terävästä pöydänkulmasta aiheutunut mustelma silmäluomessa. Mummi pakenee paikalta tehtyään vispipuuron valmiiksi.

Kuume laskee kotona kuin taikaiskusta, noustakseen myöhemmin uudelleen. Toisen, eli Iijarin (lue: veijarin) tuhovoima on palannut entiselleen vaikka pikkujamppa on vielä surkean näköinen ilmestys. Hän kuitenkin piiloutuu koko ajan jonnekin ja virnuillen odottelee minua etsimään. Patterit on säädetty uudelleen johonkin 26°C, tavarat tiputeltu pöydiltä. Poika juoksee edelleen virnuillen karkuun, jokin roska suussaan etten saisi sitä kaivettua sieltä pois. Leuka lävähtää pöydän reunaan ja suusta tulee verta niin maan hirvittävästi. Mietin, pitäisikö se näyttää huomenna hammaslääkärille, jotta vakuutus kattaa jannulle uudet leegot jos rautahampaiden kasvussa tulee jotain häiriöitä. En mene, kun huuto loppui niin nopeasti, hampaat ei heilu ja huulesta löytyy haava.

Vielä hieman tappelua hammasharjoista ja sitten molemmat sammuivat kuin saunalyhdyt. Huomenna koitan taas saada jonkun vahtimaan veijareita päiväunien ajaksi että päästään joskus joulupöytään. Laiminlyön markkinointiduunini ja suunnittelen pakoa jouluostoksille. Minä kun en ole vielä ostanut lahjojakaan.

Muovitonta saunan maalausta ja luomulauteen metsästystä

Saunan värjäysaineen etsintä oli haastavaa. Lähirautakaupassa ei ole muuta valinnanvaraa kuin jollakin salaisella liikesalaisuudella värjättyä vesiliukoista saunasuojaa. Koostumuksesta en ole yhtään varma. Yritin kysellä, mutten saanut vastausta. Koska on vesiliukoista, en usko että säästyisin muovilta. Niinpä pitkällisten etsintöjen jälkeen päädyin Virolaisen luonnonmukaisia maaleja valmistavan Amellon Saunan Petsiin. Se on spriiliukoista hartsi-pellavaöljypetsiä jonka päälle vedellään vielä viimeistelyksi kerros öljyä. Laskin kulutuksen väärin (unohdin lauteen rakenteet) ja koska Saunan Petsin saatavuus on huonoa, löysin hätäavuksi Liberonin melko vastaavan tuntuisen spriipohjaisen kuultomaalin ihan K-raudasta. Sen levitys oli asteen helpompaa ja sävy melko sama, joskin hiukka tummempi. Molempia voin ilolla suositella muillekin, joskin näidenkin kohdalla kunnon liuotinnaamari pelastaa pahoilta päiväkänneiltä. Ne kun tulee varmasti ekstrana jos kuvittelee avonaisen ikkunan tuulettavan tarpeeksi.

Pihkapuuthan itkevät saunassa. Massiivimännyn pihkaneritys on melkoista. Saunan seinät on syytä petsata ennen ensimmäistä lämmitystä jottei pihka pääse sitä ennen puusta ulos. Petsihän ei sen läpi seinään mene. Jos kyseessä olisi vain paneeli, pihkaamisen saa joko estettyä tai hyvin minimiin sillä että koko ensimmäisen lämmityksen ajan kastelee seiniä ja kattoa jatkuvalla syötöllä. Ei kovin rentouttavaa, mutta toimii. Massiivipuuhun se ei ikävä kyllä auta, mutta tuleepahan savusaunafiilis kun pihka kruunaa tummat seinät. Sitä on meidän saunan seinissä jo niin tuhottomasti että jos jaksaisi kaapia, saisi siitä pihkasalvaa loppuiäksi.

Saunan tiiliseinään tehtiin kunnon kalkkirappaus. Halusin värjätä sen harmaaksi jottei se veisi huomiota vaaleilta lauteilta kun kaikki muu on tummaa. Mutta millä sen värjäisi... Yritin ensin sekoittaa nokimustaa kalkkiin. Hankalaa oli ja tuhottoman pitkän ajan päästä kun totesin sen olevan tasaista, maalasin sillä kerroksen seinään. Maalissani muhi kuitenkin aikapommi. Muutaman viikon päästä seinä oli pilkullinen kuin Peppi Pitkätossun hevonen. Ei kun sitten soittoa maalariserkulle. Marssin sitten ostamaan uudet pigmentit ja koska koko muu seinäkin oli sotkettu spriilitkulla, kippasin pigmenttipurkin täyteen spriitä ja sekoitin aika löysän nokivellin kalkkiin nopeasti koneella vispaten. Sprii haihtuu niin supernopeasti, että siinä hommassa on syytä olla rivakka. Ja välillä jouduin lisäämäänkin ohennetta ettei sama pilkkukatastrofi olisi toistunut. Tällä kertaa seinä onnistui kivasti. Ja sai elävän pinnan kun vetelin hakkurilla ristiin sikinsokin. Pigmenttipilkkuja ei ole enää tullut.

Lauteet tehtiin säästöbudjetilla. Koska talopaketin kylkeen ympätyt metrilauteetkin (mistä sahataan vain sopiva pätkä), olivat käsittämättömän kalliit ulkonäköön nähden, mentiinkin suoraan puukauppaan. Lajiksi valittiin haapa, koska se on kotimainen, johtaa huonosti lämpöä ja on vaalea, jolloin puu pääsee oikeuksiinsa tumman seinän vieressä. Perus puuliikkeestä ei kuitenkaan oikein löytynyt haapaa muuten kuin ohkasina kepeinä laudepuina. Kaikkea eksoottista on ja lämpökäsiteltyä, mutta ei tavallista haapaa leveänä lankkuna. Eikä oikein haluakaan löytynyt paksumman haapalankun hankkimiselle. Niinpä marssimme Fiskarsin laatupuuhun, mistä löytyy kaikkea tuppeensahattuna. Haapa on halpaa kuin mikä. Ei kun muuli täyteen ja läheisen koulun höylälle hinkkaamaan. Lauteiden etureunat jätettiin käsittelemättä. Ne on "luomuviistetyt" niloineen päivineen. Lapsia varten istuin- ja jalkatason väliin laitettiin putoamisesteet. Lauteiden alta löytyy lämminvesivaraaja. Lopputulosta ei öljytty millään, koska sitä ei tarvitse. Öljytyn lauteen sanotaan lämpenevän herkemmin. Käsittelemättömänä puu harmaantuu pikkuhiljaa, mutta antaa harmaantua vaan. Vuosipesun voi hoitaa näin ollen hiekkapaperilla. Ohennusvaraakin löytyy. Viitisen senttiä on lankuilla paksuutta. Ei kun pyllyt riviin! Näille lauteille niitä menee keskimäärin kuusi.

Valaistuksen hoitaa kymmenisen kuitua ja kiukaan päällä oleva isompi kuituvalo. Onneksi ne ovat kirkkaat, sillä tummat seinät hukkaavat paljon valoa. Tunnelma olisi aivan liian valoisa jos seinät olisivat vaaleat. Kiukaan virkaa hoitaa Harvia. Siihen on kyllä ehkä lisättävä yläliitäntä kivikoreineen lämmitysteknisistä syistä.
Pesutilojen puuseinät ja katto on vedelty Allbäckin valkovahalla, jotta roiskeen alle jäävä puu ei ime niin paljoa kosteutta. Väri on valkoisempi kuin kuvissa, koska niissä vallitsee melkoinen sekavalo. (Harmaa laattaa seinän alaosassa ja lattiassa on samaa). Pellavaöljyvahan mukava puoli on ehdottomasti se, että sitä riittää yksi kerros. Ovi on maalattu mantelinvalkoisella pellavaöljymaalilla. Saunan ovi saunan petsillä. Kylppärin lamput on ledejä.

Rakas romu kunnostettuna

Innostuin vallan rakkaan romuni esittelytehtävästä. Se oli pitkään kunnostuslistalla ja nyt sain sen vihdoin valmiiksi. Messinkihelat voisi vielä kiillottaa, nyt ne on vain raavittu maalinroippeista. Tai sitten annan vain olla. Ihan hauskat ne on noinkin. Kunnon päiväpeitto pitää vielä hankkia, mutta kyllä tässä kelpaa näinkin istuskella pöydän ääressä.

Sänky vanhassa asussaan täällä.

Lastenhuone!

Olen pitänyt pientä bloggaustaukoa, koska olen maalannut ihan vimmatusti! Eihän se ole mopo eikä mikään jos ei se vähän keuli! Aloin siis maalata lastenhuonetta ja siinähän vierähti tovi, kun iski paha maalausvimma... Koko huone piti siis maalata kun huoneeseen vaihdettiin parvekkeen ovi ja ikkuna, sekä siirrettiin valokatkaisijaa ja olipa niissä seinissä muutenkin vähän elämisen jälkiä. Ne on tehty sen verran epätasaisiksi että tasaisen näköistä on vaikeaa saada, joten päätin kääntää epätasaisuuden vahvuudeksi ja tehdä niistä vielä epätasaisemmat. "Ripustelen" oksille vielä tauluja ja vähän muita koristeita roikkumaan. Ja ehkä sitten keväällä maalaan lehtiäkin jos huvittaa.
Ovi oli todellinen löytö! Kaksilehtinen kokolasiovi, käyttämätön, 200€. Ei olisi paremmin voinut käydä. Siitä tulee ihanasti valoa sisään! Sen kaveriksi laitettiin vain tuuletusluukku kun ajattelin että ikkunaa huoneessa on jo riittämiin.

Ensin isommat hommat. Rakenteista ei onneksi hyppinyt mitään karmaisevaa esiin. Eristeiden puute oli ällistyttävä. Ei ihme että huone oli niin viileä.

tapettikin kesti maalaamisen oikein hyvin

Kissamme Mörkö keksi joskus kulkea parvekkeen kautta sisään. Nyt se yritti taas, mutta en päästänyt, koska muuten se vonkuu siellä koko ajan. Se kiipeää sinne palotikkaita pitkin.

 

kukaan ei arvaa missä Birk on piilossa

Kurkkuhuone!

Nyt hieman jo värikkäämpi kurkkuhuone alkaa jo olla melko hyvin kasassa. Tämä kasvihuone on tehty kerrostalon vanhoista ikkunoista ja rakennukselta jääneistä jämistä, sekä muilta yli jääneestä paneelista.  Osa maaleistakin on vanhoja pellavaöljymaaleja jotka kuorin ja joita hiukan elvyttelin uudella öljyllä. Tummempi vihreä oli ostettu keittiöön, mutta se oli väärän värinen. Vaaleampi löytyi navetasta. Uutta, tätä varten ostettua, on vain valokate ja ulkomaali. Ulkomaalivalinta meni aivan metsään. Se on Tikkurilan Tehoa ja niin hankalaa on levittää ja tarvitaan monta kerrostakin, eli ei se sen halvemmaksi tule. Haisevaa tahmaa. Yök. Olisi maksanut vaivan käydä ostamassa kunnon pellavaöljymaalit niin hermotkin olisi säästyneet ja yksi kerros peittänyt. Ovi on vanha ja todella kulahtanut. Se kaipasikin jo piristystä.

Vielä kunnon sohva niin täällä voi jo melkein asua!

punoin narut löyhästi kierteelle ja ripustin kattoparruihin

ensimmäinen kurkku

amppelimansikkakin tekee jo satoa

Bongarin apuväline ja silmänruokaa. Löytyi joskus kirjakaupasta.

Kurkkuhuoneen rakennuksesta täällä!

Muovitonta ulkomaalausta

 

Saunamökin ulkomaalaustuotteenkin valintaa tehtiin pitkään ja hartaasti. Sauna kun on paljon isompi kuin pelkkä sauna, joten pintamaalaaminenkaan ei ole ihan halpaa. Saati jos se tuhoaa hirttä, jolloin huono valinta voi käydä yllättävän kalliiksi. Joku teollinen talomaali olisi pyhäinhäväistys, kun kauniista hirrestä on kyse. Lisäksi ulkolateksit ovat taloja aikoinaan niin paljon homehduttaneet, että ne eivät tule kyseeseen, vaikka muka nykyään hengittävät. En halua seiniini muovia, vaikka se olisikin öljymaalissa. Etenkään ulkopuolelle. Maalifirma kun tuskin kustantaa uutta taloa jos heidän maalillaan sen pilaan, joten hengittävyyden kanssa täytyy pelata varman päälle. Etenkin hirsitalossa. Siinä kun ei ole pintalautaakaan mikä olisi vaihdettavissa.

Halusimme väristä mielellään läpikuultavan, mutta jo yhden talven aikana hieman pilkuttuneet seinät olisi kaikki pitänyt pestä ensin homepesulla ja sitten sutia jollakin boorilitkulla. Pohjat ja öljykuultomaali taiesim. roslagin mahonki olisi myös kustantanut tietysti aika paljon. Ja vaatinut monta käsittelykertaa, kirosanoja ja jumiutuneita niskoja.
Punamulta oli yksi vahvoista vaihtoehdoista, kunnes törmäsin vanhan saunamökin vanhaan seinään ja sotkin hihani. Jouduin pesemään myös poikani haalarin. Uuden saunan edessä on oleskeluterassi, joten osumaa voi hyvinkin tulla. Tiedän että sen ei pitäisi sotkea, mutta en ihan satavarmasti siihen luota. Kai se vanhan saunan maali on hapertunut jotenkin vanhemmiten.
Petrooliöljymaali oli myös hyvän näköinen vaihtoehto, mutta ei niin kovin halpa, koska olisi vaatinut homeenestoaineenkin allensa. Eikä se petroolikaan ihan innostanut, maalille olisi kuitenkin riittänyt yksi käsittelykerta. Puhdas pellavaöljymaali taas on tuhottoman kallista ja työlästä tuossa mittakaavassa.

Niinpä pitkällisten etsintöjen jälkeen törmäsin rautavihtrilliin. Punamultamaalin homeenesto-osaan, joka ei ole kylläkään maali. Se harmaannuttaa puun ennenaikaisesti ja pitää homeet ja muut pöpöt loitolla. Eikä kaunis puu jää piiloon vaan muuttuu kauniin harmaaksi. Lisäksi hintaa koko talon käsittelyllä on murto-osa verrattuna mihin tahansa maaliin. Kuusi kiloa rautavihtrilliä koko taloon. Kilo 8 litraan vettä. Hintaa kilolla on 2-6€. Eikä sellaisessa seinässä viihdy homeet tai levät. Vanhatkin pilkut katosivat kuin tuhka tuuleen. Tätä ei voi kun ihmetellä miksi ei ole enemmän käytössä, mutta taas törmätään markkinatalouden ilmiselvyyteen. Eipä sen valmistaminen olisi järin kannattavaa millekään maalifirmalle, päinvastoin. Työskentelyssä ainoa "ongelma" on se ettei tulos näy heti. Mutta muutamassa tunnissa alkaa jo vähän näkyä. Seuraavana päivänä voi paikkasutia kohtia missä on lintsailtu. Lopullinen tulos alkaa valjeta vasta talven jälkeen. Hangesta heijastuva valo kun vasta kunnolla harmaannuttaa varjoon jääneet alueet. Tarjolla olevat työstöohjeet ovat ristiriitaisia. Toisen mukaan sitä voi ruiskuttaa, toisen mukaan ei. No me ruiskutettiin ja vedettiin harjalla päälle.

Ikkunanpielet on sudittu luottomaalillani, Allbäckillä. Sopivan sävyn sekoittelin itse kahdesta sinisen sävystä ja koska ulkolaudoista on kyse, mukaan laitettiin homeeneston vuoksi hieman sinkkivalkoista. Väri oli helppo sutia ja jo yksi kerros peitti hyvin. Lopputulos hukkuu nätisti maisemaan. 

sotkeentunut lankku mistä näkyy hyvin harmaa, sekä puhdas puu

Muovitonta maalausta

Vihaan lateksia! Siis pelkkä ajatuskin siitä että tuhoaisin uuden ja hienon puun imelän hajuisella muovimössöllä, saa minut ällötyksen valtaan. Se tuntuu inhottavalta kuivuessaan lähmäiseksi käsiin ja ajatus joka paikkaan sivellyistä muoviyhdisteistä ei ihan viehätä. Eiköhän muovia ole jokapäiväisissä elämissämme ihan riittävästi. Lisäksi sen levitys on mielestäni hankalaa. Se kuivuu ihan kesken kaiken ja haisee mielestäni kovin epäilyttävältä. Välineet voi heittää suoraan romukoppaan, niitä ei saa kunnolla puhtaaksi. Muovimaalipinta ei myöskään vanhene arvokkaasti, vaan repeilee suikaleina. En halua maalata tehdäkseni sen uudestaan taas vähän ajan päästä, vaan haluan että pinta on yhtä hieno ja upea, korkeintaan arvokkaasti ikääntynyt vielä ikuisuuksien päästä. Kunnon maali tulee näennäisestä kalleudestaankin huolimatta mielestäni halvaksi kun pintaa ei tarvitse uusia niin tiuhaan. Toisaalta haluan että talon joskus tuhouduttua jää jäljelle mahdollisimman vähän ongelmallista jätettä, jos mahdollista. Sama pätee niin väliseiniin kuin paistinpannuihinkin.

Niinpä siis olen hurahtanut luomumaaleihin. Ehdoton suosikkini on Allbäckin pellavaöljymaali. Ihmettelen miksi sellaista ei myydä jokaisessa rautakaupassa kautta maan. Melkolailla jokaisen maalifirman pellavaöljymaalitkin on tuhottu vähintään liuottimilla, ellei myös muoviyhdisteillä. Mutta tämä pellavaöljymaalipa kuivuukin yhtä nopeasti vaikka se ei sisällä muuta kuin pellavaöljymaalia. Sitä ei tarvitse ohentaa eikä läträtä pohjakerrosta varten. Senkun sutii vaan menemään. Tämä oli ehdoton valtti myös kun olin raskaana, sekä imetysaikana. Ei liuottimia eikä hengitysmaskia joka aina huonontaa kuitenkin hapensaantia. Maali kuivuu päivässä, viimeistään kahdessa. Eli se on myös yhtä nopea kuin liuottimelliset kolleegansakin. Tietty pellavaöljymaalin sutimiseen tarvitaan erinomainen sivellin. Pyöreä ja tarpeeksi tanakka. Maali pitää sutia tosi tiukkaan, siis ohueen, mikä vaatii hieman voimaa mutta lopputulos palkitsee. Pari, kolme kerrosta tarvitaan valmiiseen pintaan ja lopputuloksessa näkyy kauniisti siveltimen jäljet. Sillä saa halutessaan vanhan ja patinoituneen näköistä tai uuden ja tasaisen näköistä. Pensselien pesut voi myös tämän maalin kohdalla unohtaa, mutta samaa sutia voi kyllä käyttää pitkään. Jos on tarkoitus maalata lähiaikoina lisää, voi sudin upottaa vaan pellavaöljykippoon ja jatkaa siitä ilman mitään läträilyjä. Ainoana miinuspuolena on rättien ja papereiden itsesyttymisuhka, mikä on otettava huomioon. Samoin hiontapöly voi syttyä, sekin on hyvä muistaa. Jos oksia löytyy, ne pitää oksalakata sellakalla, mikä on spriiliukoista mutta haihtuu nopeaan kun pinnatkin on yleensä niin pieniä. Kuultavaakin sillä saa, mutta jos haluaa kuultonsa ilman siveltimenvetoja, voi pinnan vedellä pellavaöljyvahalla.

Ainoa mihin käytän kunnon myrkkymaalia, on lattialankkujen värjäys. Meillä on monta vahattua lattiaa jotka on pahasti patinoituneet meidän kiljusten herrasväen vaikutuksesta. Koiran kynnet ja lasten töminät on liikaa vahatulle männylle, siispä seuraavaksi kokeillaan maan vanhinta vielä tuotannossa olevaa öljymaalia, Permoa. Siinä ikävä kyllä on nykyään muoviakin, rautakauppiaan mukaan, mutta ei voi mitään kun parempaakaan vaihtoehtoa en ole löytänyt ja lattia on nyt vaan pakko maalata. Edellisen kodin lattia oli Permoa eikä tahraongelmaa ollut. Tämä maali on kuitenkin niin jytyä että kunnon liuotinnaamari on oltava, muuten pakenee taju ja en ihmettelisi vaikka ÄO:kin alenisi aimoharppauksin.
Ainakin Permon huoltomaalaus on mahdollista, toisin kuin värivahan. Se vaatisi vähintään koko lattian kunnon hionnan välissä koska läpikuultavuuden vuoksi sitä on mahdotonta kovin paljoa paikkamaalata siististi. Lisäksi en tykkää siitä kun lentelevistä mustikoista jääneet tahrat imeytyy vahaan ennenkuin ehdin kirosanaa lausua. Sitten kun lähestyn tahraa puhdistussienen kanssa, väri pakenee kuin taikaiskusta. Vahan siis, mutta mustikkatahra on ja pysyy kunnes olen huomaamattani hinkannut puusta siivun pois. Lopputulos: tahra on muuttunut puhtaaksi puuksi ja paistaa tummaksi vahatusta lattiasta kuin kuu yötaivaalla. Mustikkatippa olisi ollut huomaamattomampi. Lisäksi meillä näkyy missä on kuljettu. Sohvapöydän paikan näkee kyllä vaikka pöytää huoneessa ei enää olisikaan. Lattia on neljä vuotta vanha.