Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.

uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola

Ihanat pomppimissäät tänään!

Päätinpä ottaa pikkupojastani yhden neljävuotiskuvan lisää kun jäbällä oli sopivasti tukka sekaisin ja hän vaati saada olla ilman paitaa ulkona. Tukan leikkaamisesta on käyty paljon keskusteluja, joten se täytyy ikuistaa ennen mitään klipsimisiä. Niinpä pyöräilimme naapurin pihatien varteen pomppimaan. Palkkioksi poseerauksesta saa yleensä kasan karkkia! Pilvenhattarat olivat selvästi mukana juonessani ja asettuivat nätisti paikoilleen!

Lätäköstä lammikoksi

Tänäkin vuonna, aivan kuin viime vuonnakin samoihin aikoihin, on aika pulahtaa puutarhalammikkoon. Tai oikeastaan se aika meni jo hiukan ohi kiireiden vuoksi, mutta tehtävä se kuitenkin on.
Ohjelmassa on siis pihalammen kunnostus mutalätäköstä hiukan katseenkestävämmäksi lummelammeksi. Sekä sammakoiden ja liskojen elinolojen kohentaminen. En halua tehdä tätä heti aikaisin keväällä koska vesiliskoilla on kriittiset lisääntymismeiningit keväällä ja pelkään epähuomiossa kauhovani poikaset ulos lammikosta. Sitäpaisi toukokuun alussa vesi on ihan turkasen viileää eikä sinne ole kivaa tunkea kättä kovinkaan syvälle.

Ensimmäisenä kauhotaan siis kaikki mahdollinen roska pois lätäköstä. Pohjasta nousee lietettä ja vesi on ihan hirveän näköistä. Sitten kun vettä on enää joku kolmasosa, pulahdetaan itse tökkäämään ravinnetabletit lumpeen juurakoihin. Tänä vuonna en halunnut sijoittaa enää allassubstraattiin vaan ajattelin kokeilla sen huuhtomista. Kaivoin sitä pohjasta pariin pikkuämpäriin ja huuhdoin murskeet ennenkuin heitin ne takaisin. Sitä tavaraa on lampeen kipattu vuosien saatossa ihan liikaa. Enää en löytänyt edes toisen lumpeen koria. Toinen asuu pohjamudissa, mitä sitäkään en löytänyt kun mursketta on liikaa. Loppukesästä pitää kaivaa kaikki ylös ja nostaa kiviä pois syvästä osasta. Silloin en kai häiritsisi kenenkään suvunjatkamishommiakaan.

Lampeen laskin lisää vettä kaivosta niin paljon kuin mahtui. Sadevesitynnyrin kautta kierrätettynä, jotta se hiukan lämpenisi matkalla. Kaikki katolta tuleva vesi menee tynnyristä vakiona letkua pitkin lammikkoon, jotta vesi edes hiukan vaihtuisi. Liskot ja sammakot saivat tänään kuitenkin aika hyvin viilennystä hellepäivään. Raikasta lähdevettä!

Veden kirkastumisessa menee suunnilleen vuorokausi, mutta heti se oli jo niin paljon selkeämpää että pääsin hiukan bongailemaan vesiliskoja. Niitä siellä vilisee tänäkin vuonna melko runsaslukuisena. Pari sammakkoakin näin vilaukselta, mutta lajista en mene takuuseen. Aiemmat sammakkohavainnot olen kuonon perusteella päätellyt olevan viitasammakoita, mutta ei niistä kyllä ihan varma voi olla.

Salamantereiden bongailu kameralla on hyvin haastavaa. Ne eivät hengaile näkösällä vaan pohjassa ja käyvät vain hyvinhyvin nopeasti haukkaamassa happea pinnalla. Ja usein vieläpä eri kohdassa kuin edellisellä kertaa. Niinpä pitää vain valita kohta mihin luulee että lisko voisi tulla, ja kytätä kamera valmiiksi tarkennettuna johonkin ja toivoa että joku tulisi juuri siihen vetämään henkeä. Ja sittenkin pitää olla älyttömän nopea. Ja jos herkeää hetkeksikään tuijottamasta ja vilkaisee muualle, käy huonosti.
Toinen bongaustyyli liittyy ilmakupliin. Jos huomaa veden alta nousevan ilmakuplan ja on erittäin nopea, voi sen perusteella onnistua nappaamaan kuvan ilmakuplan perässä pintaan nousevasta vesiliskosta. Mutta sekään ei onnistu kuin ehkä 1/50 kerrasta. Ja kuva pitää ottaa heti kun kupla näkyy. Jos odottaa liskoa, se on jo takaisin pohjassa ennenkuin kameran saa laukastua.

Viimevuotisiin allaspostauksiin pääsee täältä ja täältä

Missä ilmakupla, siellä salamanteri!

HDR -terassi

Aloin testailemaan photarin HDR-toimintoa. Ideana on siis yhdistää yli ja alivalotetun kuvan hyvät puolet jotta kuvan sävyskaala olisi mahdollisimman laaja. Samaan kuvaan kun ei mahdu aurinkoisella säällä sekä vaalea, että tumma pää skaalasta. Yleensä siis joutuu uhraamaan jomman kumman. Joko tulee vitivalkoista tai sysimustaa johonkin kohtaan. Siis varjot tukossa tai valot puhki. HDR-kuvissa näin ei siis pitäisi käydä, vaan kaikki sävyt pitäisi pystyä kaivamaan esiin.

En kylläkään oikeastaan tiedä tykkäänkö tyylistä vai en. Joihinkin tilanteisiin se epäilemättä sopii. Jos siis ulkona on sysimusta yö ja kuvassa pitäisi näkyä myös sisälle valoisaan. Mutta perus päiväkuvasta saa mielestäni mukavamman katsottavan ihan vain raw-kääntimen highlight ja shadow - säätimillä. Tuulisella säällä HDR:n tulee helposti haamuoksia puihin, koska on tosiaan ainakin se kaksi kuvaa yhdessä. Mitään liikkuvaakaan ei oikeastaan kannata kuvailla. Ellei sitten kuvaa juuri siksi ihan vaan leikkiäkseen efektillä. Tätä pitää kokeilla vähän paremmin kunnon ääriolosuhteissa. Photarin oman lisäksi on muitakin HDR-plugineja, joista voisi kokeilla jotakin jos se ei maksa kauheasti.

Sanotaan että HDR:ssa on kaikki mitä silmäkin näkee, mutta se karsea yliterävöinti ei ole ainakaan sitä mitä minun silmäni luonnossa näkee. Se ehkä tekee niistä liian epätodellisia. Eikä sävytkään ole paljaalla silmällä nähtävissä samaan aikaan. Jos katsoo valoon, ei näe synkimmän varjon yksityiskohtia. Autolla ajaessa se on hiukan ongelmallistakin toisinaan. Silmä näkee tietysti laajemman skaalan kuin kamera, mutta aika karsean näköiseksi menee ahtaa liian suuri aukkoskaala liian ahtaaseen muottiin. Mun silmää miellyttää enemmän se, että on myös oikeasti tummaa ja vaaleaa.

RAW-säätimillä säädelty, vähän myös punaista poistettu punaisimmasta

HDR, aika lähellä ohjelman ehdotelmaa. Emmäätiiä... platku, muistuttaa havainnekuvaa. Tällaisia näkee paljon netissä photarin esimerkki-hoodeeärrinä

HDR, vähän lisää tummaa ja vaaleeta (haamut edelleen oikealla ylänurkassa)

Ei mitään säätöjä, suoraan raw-jpg

Myymälässämme valokuvaaminen kielletty !

Salainen kaasugrilli

Nämä tämmöiset lappuset jaksavat toisinaan huvittaa. Ne nimittäin riitelevät sananvapauslain kanssa. Niinpä otan niistä aina välillä huvituksekseni kuvia. Se on ihan täysin laillista, olipa kyseessä kauppa tai yökerho, tai vaikka Kelan office. Mietin myös, mitä ihmettä mitä kyseinen K-rautakauppa "salailee". Kaikkihan on siellä nähtävillä. Hinnat voi kirjoittaa ylös jos ne kiinnostaa, kameralla ei voi vakoilla mitään mitä ei muutenkin voisi. Vai onko myymälän järjestys ja visuaalinen ilme niin erinomainen? Itse otan nimittäin hirvittäviä määriä muistikuvia. Ihan vaan tyyliin tapettikuosi+hintalappu. Koska niin muistan parhaiten mitä vaihtoehtoja minulla on. Sehän on kaupankin etu. Enkä suinkaan aio tavastani luopua. Jos pelkona on se että ihmisiä kuvataan, niin se riski on tavallaan vaan otettava jos julkisella paikalla oleilee. Tietenkään epäsopivasti niitä ei saa julkaista, muuten voi joutua ongelmiin. Hyvän tavan mukaan voi luvankin kysäistä.

Kännykkäkamerasta kukaan ei koskaan huomauta, mutta jos otan kunnon kanuunan mukaan, niin toisinaan alkaa hyvinkin epäluuloinen toiminta. Sikäli se on aika paradoksaalista, että usein "kunnon" kameran omistajat yleensä myös osaavat käyttää sitä kunnolla ja ovat tietoisempia lain pykälistä. Lisäksi silloin kuvaaminen on aina täysin avointa ja nähtävissä, toisin kuin kännykkäkameralla räpsytellessä, millä saa usein samasta asiasta hiukan epäedustavampia kuvia.

Helpompaa on yleensä kysellä lupia jos on menossa jotakin tiettyä kuvaamaan esimerkiksi kauppaan. Toiset kauppaketjut ovat avoimempia kuin toiset. Eräänkin kerran monta vuotta sitten kun olin menossa kuvaamaan kemikaalihyllyä, ajattelin soittavani muodon vuoksi Tarjoustaloon, mutta luuriini hyökkäsikin ilmateiden halki hirvittävän ärhäkkä, vainoharhainen ja epäileväinen mieshenkilö, joka alkoi hyvinhyvin vihaisena tivaamaan, että missä liikkeessä olen. Ja duunini oli vain käväistä ottamassa parit kuvat johonkin koulun kemian kirjaan, kemiaa notkuvista hyllyistä. Ei sen kummempaa. Epäilemättä koulukirjoissa kyllä mainitaan varmaankin turhista kemikaaleista ainakin joidenkin vessanraikastimien kohdalla, mutta ukkelin reaktio oli kuin olisin ollut pommiuhkausta soittamassa. Mutta ei se mitään, kiitokset taas ässämarketin omistajalle!

Kerran sain vartijan perääni. Keskellä julkista ulkoilmaa, Kaivopihalla. Tiimarilla vaihtui omistaja tai yhteistyökumppani tai jotain, niin tarvittiin kuva logosta myymälän ikkunassa. Vartija tosin luovutti hyvin suosiollisesti kun huomautin paikan julkisuudesta. Kai niille tulee kivasti vaihtelua päivään kun voi sentään ajankulukseen koittaa rikkoa sananvapauslakia. Vartijastakin saa ottaa kuvan, kunhan ei sitten vaan julkaise sitä väärässä paikassa.

Making of ... summer!

Kävimme Karhunkantajan kanssa koko päivän kuvausretkellä ihanassa metsässä! Nyt on kovalevyt ja kortit täyteen kohisevaa koskea, ihania rumpuja ja kuusenoksia...
Pitäisiköhän aloittaa ihan valokuvablogi? Tämä lapsien ja kasvien kasvatus -blogi on mennyt hiukan sivuraiteille...

Kevään nostatus!

Nouse maasta maan emo,
akka mantereen alainen,
Manutar maan emäntä,
vanhin luonnon tyttäristä

Nyt on kevään vihdoin aika tulla pohjoisimpaankin maailmankolkkaan. Ainakin ihan kaikki voitava on tehty sen eteen! Kävimme ystäväni shamaanin, rummuntekijän ja karhunkantajan kanssa aivan upeassa, läpitunkemattoman synkässä kuusimetsässä, missä on yö päivälläkin.

Aluksi poltettava suitsuke, tällä kertaa seetri, on tarkoitettu puhdistamaan kaikesta sopimattomasta. Pahantahtoisista hengistä ja ajatuksista.
Rumpu on tehty hirven nahasta, mikä on rasvattu karhun rasvalla. Kehä on mäntyä ja värjätty veriseitikillä. Kahva on hirven sarvea ja takana on hopeatiuku, sekä koristeena vielä vihreät silkkinauhat. Kämmenen jälki on tehty verellä. Voimakas rumpu! Ei sovi kenen tahansa käteen.

Teen juontia pidemmän kaavan mukaan

Lyhyellä kaavallahan se on niin että teepussi laitetaan lilluskelemaan teekuppiin ja sitten kun tee on tarpeeksi värikästä, se juodaan. Opin eilen että sen voi tosiaan tehdä myös hiukan sivistyneemmin, pitkän kaavan mukaan. Mikäpä olisi rentouttavampaa pitkän kuvaussession keskellä, kuin kuvata vähän teen juontia...

Kupit "tiskataan" kuumalla vedellä vasta ennen teen juontia, ei sen jälkeen

Puuritilän alla on muoviallas

Nousussa vielä...

Tasajako :)

Pikku rusinan kokoisesta murusesta tulee suurensuuri lehti.

Sumuisessa korppimetsässä taas

En voi vastustaa kiusausta toistaa itseäni pahemman kerran. Kävin ennen joogaa kävelyttämässä koirani ja taas suuntasin samaan korppimetsään kun kuulin sieltä meteliä. Sinänsä hiukan huonoon aikaan että aurinkokin oli jo laskemassa, mikä vaikeuttaa olennaisesti valokuvaamista, johon tarvitaan kuitenkin joko tarpeeksi valoa tai sitten vähintään jalusta. Vielä kun kunnon hernerokkasumu sakeutti ilman niin ettei juuri mitään nähnyt. Päästyäni keskelle metsää, meni aurinko mailleen niin että suuntasin kotiin kännykän taskulampun valossa. Onneksi on henkivartijakoira, yöllisten mörköjen varalta.

Kuvista tuli ihan hauskoja.

MUTSI! Hei haloo!!!

sumun välistä vilahti korppikin

takaisin tullessa oli pakko ottaa jo salama avuksi

Lahjoja kesältä

Sain kesältä pari lahjaa. Toukan syömän lehden, mikä on älyttömän hienon näköinen. Juuri tuollaisen grafiikanvedoksen olen aina halunnut tehdä! Ja neitoperhosen, joka on niin kertakaikkisen kaunis etten voi käsittää miten tuommoisia voi edes olla. Miten ne värit noin hienosti on menneet kohdalleen? Nyt mä alan printtailemaan näitä joka paikkaan...

Sumuinen aamuretki korppimetsään

Pojat on vähän kipeinä kotihoidokkeina ja aamuksi piti keksiä jotakin tekemistä mikä ei pikkupoikia rasita. Siispä kauniin sumun vallitessa kärräilin pojat pienelle retkelle korppimetsään. Se sijaitsee hienon kallion päällä, mutta sinne pääsee myös toista kautta tietä pitkin. Korppeja ei paljoa tänään näkynyt. Johtuisikohan kimeästä kälätyksestä että bongattiin vain yksi. Kuultiin kyllä useampikin. Yleensä niitä löytyy tuolta pieneltä metsäkaistaleelta seitsemänkin kerralla. Siellä on ainakin kaksi pesää, hieman sivummalla vielä yksi. Ympäriltä on kaadettu valtavan paljon metsää. Toivottavasti niitä pieniä jäljellä olevia saarekkeita ei enää kaadettaisi. Tällä kylällä näkee kymmenessä minuutissa enemmän korppeja kuin ihmisiä parissa kuukaudessa.
Sumuinen, kylmä ilma, on muuten hyväksi orastavalle kurkunpään tulehdukselle, kunhan muistaa pukeutua lämpimästi.

Kylän keskus, tästä pääsee viiteen suuntaan. Mustavalkoinen värikuvassakin.

omistajan vaihdos tai kyntäjän yllättänyt sade

Yksinäinen korppikin osui kuvaan

Sitten vielä pari räpsyä kotipihalta:

ruusupapu kukkii ja voi hyvin

kehäkukkia, ruusupapuja, maa-artisokkaa ja rikkaruohoja