Herukat

Meillä ei oikeastaan tule yhtäkään viinimarjaa liikaa, kaikki syö joko lapset tai räksät. Menekki on huima. Räksille jää aika vähän. Onneksi mustia pääsee syömään jo viikon, parin päästä. Nyt menee raakileetkin. Jos on vähänkin tumma, päätyy parempiin suihin. Moni ihmettelee että eikö niistä tule vatsa kipeäksi. Ei tule. Niin paljon niitä on maisteltu. Itse asiassa kukkiakin piti maistaa. Niin rakkaita ne on.

Aiemmin keväällä:

Viime vuonna:

Punaherukka sairastaa

Melkein kaikkiin punaherukkapuskiinikin on iskenyt tuholaisia. Leikkasin kaikki tällaiset latvat pois ja suihkuttelin mäntysuovalla. Konsti tepsi aika hyvin. Kuukauden tuholaiset pysyivät poissa, nyt alkaa olla aika uusia käsittely. Sato ei tästä tunnu kärsivän. Kyseessä lienee herukkakirva. Ihme tuholaisvuosi nyt on. Tai sitten tähän asti puutarha on ollut niin uudenkarhea, etteivät ne löytäneet tänne vielä. Kirvoja, etanoita, kirppoja, kaikkea! No ei onneksi ihan kaikkea. Toivotaan että koloradonkuoriaiset ja muut raskaamma sarjan tihulaiset pysyvät ainaisesti poissa täältä!

Kävinpä yökävelyllä

Ja löysin ensin ikäväkseni etanan:

Sitä kyllä osasinkin jo odottaa, sillä eivät salkopavun taimet ihan hetkessä tällaisiksi ole menneet. Niitä on täällä yksittäisiä, ei mitään hirmuongelmaa.

Seuraavan kaverin kanssa piti hakea jo parempi kameranrotisko paikalle kun iPuhelin ei enää pystynyt niin pieneen elukkaan. Kyseessä on ötököiden riivaama omenapuuni, joka on nyt jo parempi kun myrkytin sen koiruohoteellä. Lehdet on ihan kippuraisia ja pari tällaista kärpästä istuskeli pääasiassa niillä huonoilla lehdillä, tämä kylläkin hetken ihan terveellä:

Lieneekö ollut vaan yötään viettämässä, vai itse syyllinen.
epäilin omenakemppiä mutta tämä se ei ainakaan ole.

Samalla selvisi missä hyttyset nukkuu. Omenapuussa:

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä menin mustaviinimarjapensaalle ja katsoin että sen oksan kärki on käpristynyt ja aattelin että yllätän kirvat itse teosta, mutta kuvasta kurkkasikin tämmöinen!

pöö!

Olin menehtyä sydänkohtaukseen, nyt vaan naurattaa. En siis nähnyt sitä lainkaan ennenkuin otin kuvan. Ai kauheaa että voi olla rumat jalat. Ja irvistääkin noin rumasti!

Nyt on muutenkin joku ihme toukkavuosi. Mustat salkoruusut ja auringontähdetkin on rouskittu aika reikäisiksi, mutten usko että se haittaa niiden kukintaa juurikaan.

Pieni aamuhilppasu takapihalle

Pyörähdin pikaiseen aamulla kasvihuoneelle tarkistamaan lämpötilaa. Sumu on lemppari kuvaussääni, joten otin tietenkin muutaman pikaisen näppäsyn. Mitä nyt parissa minuutissa ehti.

17mm + koivunnorkko

mustaviinimarja

naapuri on tehnyt piruetteja pellossansa

Unohdetun puutarhan asukkaat

Ostimme torpan talvella 2008 ja puutarhan kuin sian säkissä. Pihapiiri on satoja vuosia vanha joten täältä löytyikin kyllä mielenkiintoisia asukkaita kun harrastin hieman valikoivaa kitkemistä siellä täällä. Ensimmäisenä vuonna nyhdin rikkaruohoa ja vuorenkilpiä. Sekä tein löytöjä. En niinkään istuttanut paljoa mitään. Kaksi riviä perunaa, nekin vinoon. Muutaman kasvin siirsin mummolasta. Keskityin vain tekemään löytöjä ja punomaan suunnitelmia.

Huikeimpia unohdetun puutarhan asukkeja ovat pionit! Vuorenkilpiviidakon alta ja hevoskastanjan varjosta löytyi valtavia pioninjuurakoita, halkaisijaltaan lähemmäs metrinkin. Hevoskastanjan läpitunkemattomassa varjossa olleet eivät kukkineet enää valon puuttuessa, mutta vuorenkilpien alla olevat kukkivat kyllä mahtavasti! Ikinä en ole osannut arvatakaan miten huumaava tuoksu voi pionissa olla. Aivan kuin ruusu ja kielo yhteensä potenssiin sata ja kaiken kruunaa kermakakkumainen ulkonäkö. Aivan uskomattoman hienon näköisiä kukkia! Ja laji on takuulla ikivanha. Käsittääkseni tuon kokoisia juurakoita ei alta viidenkymmenen vuoden kasva. Hevoskastanjakin oli noin 60-vuotias, ja pionit lienevät vanhempia asukkaita. Lisäksi löytyi kahta muuta lajia pioneita, mutta ne vaikuttavat melko tavallisilta tarhapioneilta ja luultavasti aika paljon uudemmilta. Lisäksi juolavehnän keskeltä löytyi ihan pienenpieni "miniatyyripioni", jonka odottelen joskus kukkivan. Se on ollut pienenpieni isossakin penkissä, mihin sen siirsin heinikosta.

Toinen uskomaton löytö löytyi tontin reunalta, haapojen keskeltä. Vanha mansikkamaa! Mansikat olivat täysin rikkaruohon saartamia ja ainakin kymmenen vanhan haavan varjossa. Siitä täytyi olla kauan kun ne on sinne unohdettu, mutta hyvin olivat jaksaneet sinnitellä. Kitkin rikkaruohoja ja kun mansikat kypsyivät, ne vähät, alkoi lajikin selvitä. Uskoakseni kyseessä on ukkomansikka. Olin tietämättäni etsinyt sitä vuosia, maailman makeinta mansikkaa. Meillä kasvoi niitä lapsuudenkotini pihalla ja suunnittelin jo meneväni varkaisiin, mutta tässä niitä nyt on, omalla pihallani.

Yksi mystinen pensas mietitytti pitkään. Vähän niinkuin karviainen, mutta ei piikkejä ja tumma marja aivan kuin mustaherukka, vähän saman makuinenkin. Luultavasti kyseessä on karukka. Kukkakin on outo. Puska ei ole järin iso eikä satoisa, mutta saa pysyä rauhassa paikallaan kun on niin outo, eikä muuten verso eikä leviä mihinkään. Kuvassa se on vielä hieman raaka, kypsänä aivan musta.

Puutarha tulvii uusia löytöjä joka vuosi. Mitä enemmän kitkee, sitä enemmän löytää. Pieniä uutuuksia löytyy vähän sieltä sun täältä. Palavaa rakkautta, ritarinkannusta, akileijoja, liljoja, narsisseja.