Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset

ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.

Mansikkasaalis

Nyt alkaa olla hyvin mansikoita. Tai on niitä ollut jo jonkin aikaa, mutta suosikkini, ukkomansikat, ovat nyt vasta kypsiä. Ne kun kasvavat varjossa puiden keskellä. se on maailman paras mansikka. Harmi että kaupallisemmat lajikkeet ovat sen lähes täysin syrjäyttäneet. Ne ovat kypsinäkin paljon vaaleampia, mutta aivan sairaan makeita ja aika erilaisia maultaan. Siemenet ovat syvällä kuopissa. Tavallisetkin on ihan hyviä. Meillä on muutamaa lajiketta. Jotkut on vetisempiä kuin toiset. Ensi vuonna koitan vaihtaa ne huonommat parempiin.

ukko

tavallinen

Unohdetun puutarhan asukkaat

Ostimme torpan talvella 2008 ja puutarhan kuin sian säkissä. Pihapiiri on satoja vuosia vanha joten täältä löytyikin kyllä mielenkiintoisia asukkaita kun harrastin hieman valikoivaa kitkemistä siellä täällä. Ensimmäisenä vuonna nyhdin rikkaruohoa ja vuorenkilpiä. Sekä tein löytöjä. En niinkään istuttanut paljoa mitään. Kaksi riviä perunaa, nekin vinoon. Muutaman kasvin siirsin mummolasta. Keskityin vain tekemään löytöjä ja punomaan suunnitelmia.

Huikeimpia unohdetun puutarhan asukkeja ovat pionit! Vuorenkilpiviidakon alta ja hevoskastanjan varjosta löytyi valtavia pioninjuurakoita, halkaisijaltaan lähemmäs metrinkin. Hevoskastanjan läpitunkemattomassa varjossa olleet eivät kukkineet enää valon puuttuessa, mutta vuorenkilpien alla olevat kukkivat kyllä mahtavasti! Ikinä en ole osannut arvatakaan miten huumaava tuoksu voi pionissa olla. Aivan kuin ruusu ja kielo yhteensä potenssiin sata ja kaiken kruunaa kermakakkumainen ulkonäkö. Aivan uskomattoman hienon näköisiä kukkia! Ja laji on takuulla ikivanha. Käsittääkseni tuon kokoisia juurakoita ei alta viidenkymmenen vuoden kasva. Hevoskastanjakin oli noin 60-vuotias, ja pionit lienevät vanhempia asukkaita. Lisäksi löytyi kahta muuta lajia pioneita, mutta ne vaikuttavat melko tavallisilta tarhapioneilta ja luultavasti aika paljon uudemmilta. Lisäksi juolavehnän keskeltä löytyi ihan pienenpieni "miniatyyripioni", jonka odottelen joskus kukkivan. Se on ollut pienenpieni isossakin penkissä, mihin sen siirsin heinikosta.

Toinen uskomaton löytö löytyi tontin reunalta, haapojen keskeltä. Vanha mansikkamaa! Mansikat olivat täysin rikkaruohon saartamia ja ainakin kymmenen vanhan haavan varjossa. Siitä täytyi olla kauan kun ne on sinne unohdettu, mutta hyvin olivat jaksaneet sinnitellä. Kitkin rikkaruohoja ja kun mansikat kypsyivät, ne vähät, alkoi lajikin selvitä. Uskoakseni kyseessä on ukkomansikka. Olin tietämättäni etsinyt sitä vuosia, maailman makeinta mansikkaa. Meillä kasvoi niitä lapsuudenkotini pihalla ja suunnittelin jo meneväni varkaisiin, mutta tässä niitä nyt on, omalla pihallani.

Yksi mystinen pensas mietitytti pitkään. Vähän niinkuin karviainen, mutta ei piikkejä ja tumma marja aivan kuin mustaherukka, vähän saman makuinenkin. Luultavasti kyseessä on karukka. Kukkakin on outo. Puska ei ole järin iso eikä satoisa, mutta saa pysyä rauhassa paikallaan kun on niin outo, eikä muuten verso eikä leviä mihinkään. Kuvassa se on vielä hieman raaka, kypsänä aivan musta.

Puutarha tulvii uusia löytöjä joka vuosi. Mitä enemmän kitkee, sitä enemmän löytää. Pieniä uutuuksia löytyy vähän sieltä sun täältä. Palavaa rakkautta, ritarinkannusta, akileijoja, liljoja, narsisseja.