Kuinka kaalini muuttuivat pitsiksi?

Viime vuonna päätin etten enää ikinä viljele kaalia. Päätös ei pitänyt, koska siemenvarastoni pullisteli kaalinsiemeniä. Niinpä päädyin taas viljelemään sekä kerä-, kukka-, että parsakaalia.
Tänä vuonna otin opikseni viime vuodesta, enkä antanut kirppojen syödä satoani. Kasvatin kaalit tosi isoiksi taimiksi kasvihuoneessa ja kun maalle istuttamisen jälkeen kirppalauma hyökkäsi, ammuin niitä pyretriinillä. Eipä siinä. Ainakin ne vähenivät tehokkaasti. En istutellut mitään karkottavia tai haiskahtavia kumppanuuskasveja, mikä oli varmaan virhe!

Kaalit kasvoi ja reikiintyi salakavalasti. 

Nyt sitten heräsin taas kovinkovin myöhään tekemään asialle mitään. Kaalit ovat jo reilusti polven korkuisia, mutta muistuttavat enemmän virkattua taideteosta kuin elävää kasvia. Eivätkä ne taida kohta enää elääkään. Napsin pois kaikki pahimmat lehdet ja jätin jokaiseen taimeen pari lehteä. Vaikkakin reikäisiä. Kasvupisteet eivät ainakaan nähdäkseni olleet mitenkään totaalifinaalissa.

Pesin kaikki kaalit suihkuttamalla mäntysuopavettä ja levitin lopuksi tuhkaa maahan siltä varalta että se auttaisi. Laitoin myös nokkosvettä likoamaan. Tänään kun käväisin katsomassa, olivat öttiäiset toki vähentyneet selvästi, mutta rouskutus vaan kävi kumminkin. Siispä suihkuttelin nokkosvettä kyytipojaksi.

Toukkia on ainakin kahdenlaisia. Käsittääkseni toiset ovat kaaliperhosen ja toiset kaalikoin toukkia. Sitten on vielä semmoisia tummempia. Kummatkaan eivät tykänneet kovinkaan pahaa mäntysuovasta tai nokkosvedestä. Sumutuksen paine toki sai ne lentelemään ainakin toisinaan lehdeltä alas.

Herää epäilys että uskaltaakohan kaupan kaaliakaan enää syödä, kun niihin on varmaankin täytynyt käyttää ihan kauheita myrkkyjä jotta ne on saatu rei'ittämättöminä myyntiin saakka...

Omenapuu on sairaana!

Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!

Riivatun kirpat ja muut ötökät!

Kasvatin kaaleja tosi isoiksi kasvihuoneessa, koska viime vuonna kaikki kaalit meni parempiin suihin ennenkuin ehtivät edes kasvaakaan. Vannoin että tartun heti pyretriinipulloon kun ongelmia ilmenee. Niin teinkin, ja seuraavana päivänä näytti tältä! Saattaa tietty olla että sekotin aineen väärin, ruiskutin huonosti tai mokasin jotakin muuta, joten uusin käsittelyn heti kun löydän kunnon ruiskutuspulloni. Useimmissa muissa kaaleissa ei onneksi näytä tältä, mutta väkisinkin tulee mieleen että päivän varoaika koskee myös näitä elukoita, mitä vastaan tässä koitetaan taistella. Jotain kärpäsiäkin on, pentele. Päätin viime vuonna että en laita mitään kaaleja kun joku ne aina syö, mutta laitoin kuitenkin kun oli siemeniä valmiiksi. Huomenna illalla siis hyökkään uudelleen!

Ja miksi ihmeessä paarmat ei voi kuolla, tai edes pyörtyä, kun niitä mäjäyttää metallisella istutuslapiolla päähän???

Hähää! Syyllinen taisi löytyä!

Vihannespunkista kun ei oikein löytynyt merkkiäkään ja kurkun lehdet kun ovat reikäisiä eikä valkopilkullisia, eikä seittiäkään näy, aloin etsimään muita mahdollisia syyllisiä. Näitä öttiäisiä olen aina nähnyt paljon kasvihuoneissa, mutta en ole ajatellut niiden ollenkaan syyllistyvän mihinkään pahantekoon. Ne syövät myös tuholaisötököitä, mutta en tiennyt että kurkkukin niille kelpaa. Samoin samettikukat, mitkä nyin samantien ylös laatikoista. Samettikukkia ei edes pitänyt kurkkuhuoneeseen tulla, vaan kylvin kehäkukkia, joista sitten kasvoi samettikukkia. Nekin on ruokkineet monta ötökkää repaleisuudestaan päätellen.
Ja tosiaan olenkin ihmetellyt että mitä ihme purua on ikkunalaudoille oikein tullut. Aivan kuin kahvinpuruja. Eivät tartu kiinni, eli kärpänen ei ole ollut asialla. Ajattelin että vanhat ikkunanpokat jotenkin hankaa tukipuihin kun täällä tuulee niin kovaa ja puruja on tukipuiden kohdilla. Ne purut on varmana näiden öttiäisten kakkaa ja purujen sijoittuminen tukipuiden viereen johtuu siitä että ne luikkii karkuun sitä kautta. Outoa että edellisessä kasvihuoneessa en kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota. Ihmettelin vaan kun ne hiisaavat eestaas seinäkennon sisällä. Parhaaseen aikaan joka kennoon ahtautuu ainakin yksi, ellei viisi elukkaa. Täällä maalla niitä löytää välillä sisältäkin kun nostaa jotakin lattialta pois. Ne on ihan harmittomia. Paitsi ilmeisesti kurkuille.

Tihulaisen nimi on: Isopihtihäntä

ne änkee kaikkiin ahtaisiin väleihin

Mä en ala! Tai vedän ainakin kohta itkupotkuraivarit!

No en sentään, hetken aikaa kyllä meinasin. Kurkkuhuoneessa on tihulainen joka syö kurkkuja kunhan ne ensin kellertyy. Muita jälkiä vihannespunkista ei näy ja vain yhden kasvin kurkkuja syödään. Se pitäisi kai hävittää. Alkuja on valtavasti, toivottavasti saan pelastettua ne. Yksi kurkku on tästä kasvista saatu jo syötäväksi asti. Illalla isken pyretriinin kanssa kimppuun. Jos se ei tuota toivottua tulosta, hävitän koko kurkun ennen uusintakäsittelyä.

Nämä öttiäiset ovat mustia, ehkä millin pituisia, ei sitäkään. Kunnon kuvaa en saa ilman hillitöntä makroa. Tai sitten ne on vaan niiden öttiäisten kakkoja mitä jäljelle jää. Nimittäin niin pienten otusten ei luulisi pureskelevan tuommoisia pikku reittejä. Mitään seitejä ei löydy mutta vanhoissa lehdissä on kyllä reikiä. Nokkosvettä suihkuttelin muutama päivä sitten, se ei auta.

Punaherukka sairastaa

Melkein kaikkiin punaherukkapuskiinikin on iskenyt tuholaisia. Leikkasin kaikki tällaiset latvat pois ja suihkuttelin mäntysuovalla. Konsti tepsi aika hyvin. Kuukauden tuholaiset pysyivät poissa, nyt alkaa olla aika uusia käsittely. Sato ei tästä tunnu kärsivän. Kyseessä lienee herukkakirva. Ihme tuholaisvuosi nyt on. Tai sitten tähän asti puutarha on ollut niin uudenkarhea, etteivät ne löytäneet tänne vielä. Kirvoja, etanoita, kirppoja, kaikkea! No ei onneksi ihan kaikkea. Toivotaan että koloradonkuoriaiset ja muut raskaamma sarjan tihulaiset pysyvät ainaisesti poissa täältä!

Tomaattikasvihuone

Tämä oli ensimmäinen kasvihuoneeni. Alennuksesta bongattu kennolevyhuone alumiinisokkelilla. Se oli yllättävän monimutkainen kasata. Varmaan lähemmäs viikon päivät sitä nyherrettiin. Se on paalutettu maahan kiinni, muuten se olisi jo jossakin muualla. Täällä nimittäin tuulee. Sen seiniä on haeskeltu milloin mistäkin ympäri kyliä. Ne pitäisi ruuvata kai kiinni, pelkät jouset ei riitä. Eräänä talvena isäni hiihti hakemaan yhtä seinää pellon toiselta puolelta ja toista naapurin ojasta. Jos tekisin nyt jotakin toisin, laittaisin paljon paremmat rikkaruohosuojukset siihen. Tähän laitettiin vain leikeltyjä multapusseja eikä niitä kiinnitetty kunnolla joten välistä aina repsottaa rikkaruoho jos toinenkin. Toisaalta seinäkään ei ole niin kovin tiivis. Yhdestä nurkasta sataa mystisesti sisään aina kunnon myrskyllä. Automaattikastelu reunimmaiselle taimelle!

Viime vuonna oli niin kuumaa että seinä piti ottaa päiväksi pois ettei 50°C yli sentään lämpenisi. Muutamaan kertaan unohtui avata ovi aamulla, niin sain hetken päästä juosta puutarhaletkun kanssa suihkuttamaan sitä viileäksi. Kattoluukkukin siinä on. Se aukeaa itsestään, mutta se ei lainkaan riitä helteillä. Ihan karmeimmalla paahteella laitan valkoisen huovan auringon puoleisen lappeen päälle.

Ensin kasvihuoneessa oli vain talosta puretuista ikivanhoista tiilistä pinotut laarit ja maalattia. Kunnes eräänä päivänä löysin kyykäärmeen lattialla olleesta multapussista mistä olin hetkeä aiemmin paljain käsin lappanut multaa ruukkuun. Niinpä kaivoin navetan uumenista isäni tuomat, arkkitehtitoimiston vanhat, näytekaakelinpalaset ja raksalta jäljelle jääneet sementit ja saumauslaastit. Suunnilleen jokainen kaakeli on eri värinen. Tein huonon pohjan, joten lattia ei ole kovin priimakuntoinen, mutta kivempi kuitenkin kuin maalattia. Ainakin hauskempi, eikä käärmeitäkään ole näkynyt.

takana oikealla oleva pöheikkö on rucolaa

Aiemmin kasvihuoneessa kasvoi kurkkuakin, mutta kurkkuhuoneen valmistuttua se on nyt täysin tomaattien ja yrttien valtakuntaa. En ole onnistunut kasvattamaan mielestäni tarpeeksi makeita tomaatteja. Monia lajikkeita on ollut kyllä, joten päätin vielä varmuudeksi siirtää kurkut muualle, niitä kun mainitaan usein epäsopivina kumppanuuskasveina toisilleen. Tänä vuonna lannoitan ne luomutomaattilannoitteella, ettei siitäkään pitäisi olla sitten kiinni. Aiemmin niille on roiskastu milloin mitäkin ja varmaankin aivan liian vähän. Olen myös kastellut niitä illalla, mikä ilmeisesti aiheutti halkeilua, joten nyt alan kastella niitä aamuisin niin kosteus pitäisi olla sitten tasaisempi. Tomaatin kaverina pitää ehdottomasti kasvattaa basilikaa. Ne ovat hyviä kumppaneita, suojaavat tuholaisilta. Lisäksi rucola kasvaa täällä monivuotisena koska avomaalla kirpat syö ne. Täällä se kasvaa aiemmin niin isoksi ettei kirpat enää sitä tapa. Muutama salviakin on tänne rantautunut.

Viime vuonna ihanan satoisa ja erittäin makea oli oranssi kirsikkatomaatti 'Sungold'. Niinpä sitä piti tietenkin laittaa tänäkin vuonna kasvamaan. Mahdollisimman paljon. Birkin sain monesti kantaa huutavana ja sätkypotkivana sen luota pois. Poika kun olisi syönyt raakileetkin.

Toinen aika satoisa, jättitomaatteja tekevä 'Cuor di Bue' eli Häränsydän oli myös ihan ok, mutta jotenkin niistä tuli hieman vetisiä. Lajike on myös selkeästi jauhoisempi. Ehkä ruoanlaittoon erinomainen. Varmaankin vesi-lannoitussuhde oli vinksallaan. Luonnehdinta "isohko" ei kyllä ihan täsmää. Näistä tuli jättiläisiä! Suurin tomaatti viime vuonna oli yli puolikiloinen! Laitoin näitä tänä vuonna vähemmän ja yritän saada pienempiä tomaatteja senkin edestä.

viime vuotinen häränsydän pienimmästä päästä

'Garden pearl' kukkii ensimmäisenä

Sitten koska kasvihuoneen tilat on niin rajalliset, pistin myös amppelitomaatteja. 'Garden pearl' kasvaa ainakin lupaavasti ja kukkii jo, joten jää nähtäväksi mitä niistä tulee.

Neljäntenä ajattelin vielä kokeilla avomaantomaattia, mutta sitten en kuitenkaan uskalla istuttaa niitä oikein mihinkään kun pelkään että ne ovat liian lähellä perunoita ja että rutto vie nekin. Viime vuonna meni moni hyvä kirsikkatomaattikilo roskiin kun potturutto vetäisi ne yhdessä yössä mustiksi. Ne olivat kyllä kovin lähellä perunaa, mutta kuinka kaukana on riittävän kaukana? No pitää vaan huomenna laittaa ne johonkin kasvamaan. Nyt ne ovat aivan liian pienissä purkeissa. Ehkä laitan ne isoihin ruukkuihin ja saunan terassille, mikä ei ole pottumaan lähellä. Tai sitten yhden sinne, toisen tänne. Lajike on 'Tamina', joka on hiukan erikoisempi. Lehdet ovat kuin perunalla.

'Tamina'

Kävinpä yökävelyllä

Ja löysin ensin ikäväkseni etanan:

Sitä kyllä osasinkin jo odottaa, sillä eivät salkopavun taimet ihan hetkessä tällaisiksi ole menneet. Niitä on täällä yksittäisiä, ei mitään hirmuongelmaa.

Seuraavan kaverin kanssa piti hakea jo parempi kameranrotisko paikalle kun iPuhelin ei enää pystynyt niin pieneen elukkaan. Kyseessä on ötököiden riivaama omenapuuni, joka on nyt jo parempi kun myrkytin sen koiruohoteellä. Lehdet on ihan kippuraisia ja pari tällaista kärpästä istuskeli pääasiassa niillä huonoilla lehdillä, tämä kylläkin hetken ihan terveellä:

Lieneekö ollut vaan yötään viettämässä, vai itse syyllinen.
epäilin omenakemppiä mutta tämä se ei ainakaan ole.

Samalla selvisi missä hyttyset nukkuu. Omenapuussa:

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä menin mustaviinimarjapensaalle ja katsoin että sen oksan kärki on käpristynyt ja aattelin että yllätän kirvat itse teosta, mutta kuvasta kurkkasikin tämmöinen!

pöö!

Olin menehtyä sydänkohtaukseen, nyt vaan naurattaa. En siis nähnyt sitä lainkaan ennenkuin otin kuvan. Ai kauheaa että voi olla rumat jalat. Ja irvistääkin noin rumasti!

Nyt on muutenkin joku ihme toukkavuosi. Mustat salkoruusut ja auringontähdetkin on rouskittu aika reikäisiksi, mutten usko että se haittaa niiden kukintaa juurikaan.

Kirppajahti osa 3

Koska kipat korkeintaan riemastuivat mäntysuopapesusta ja minttukatteesta pomppien heti takaisin kaaleja rouskimaan, jatkan testailua vielä tänäänkin. Illalla kaalinlehdet taas kuhisivat niistä pikku pirulaisista, joten päätin juottaa niille koiruohoteetä. Keitin illalla soppaa niin että tupa löyhkäsi ja aamulla painelin hihitellen kaalimaalle ruiskutuspullon kanssa. Ja mitä tekivät kirpat? Varmaankin hihittelivät mulle takaisin jatkaessaan kaalin rouskutusta. Taimet eivät olleet edes kuivia niin nopeimmat olivat takaisin hommissa. Pieleen siis meni.

siellä se on lällättelemässä n. 5min myrkytyksen jälkeen

Sitten sinnikkäänä ihmisenä kävin vielä hakemassa tuhkaa. Muutamasta paikasta luin että sitä voi sirotella kaalimaahan ilman että sato siitä kärsii. Siis lehdillekin. No. saattoi livahtaa vähän liikaa, mutta sanottakoon ettei tässä enää ole kai mitään menetettävääkään, joten kokeillaan nyt. Jos tämäkään ei auta, laitan houkutuskaalimaan, tervatun lankun (kuulosti vaan niin hauskalta) ja vikana etsin jostain pyretriinia. Jos ei mikään auta, ostan sitten kaalini kaupasta. Toisaalta tosiaan haluaisin tietää että millä ne perus ei-luomut kaalit oikein myrkytetään. Eli saattaa olla että sitten kyllä voisi ruokahalukin kadota.

Kirppajahti osa 2

taisteluaseet

Noniin. Ensi hätään aattelin kokeilla mäntysuopavettä, mikä tuskin lopullista autuutta tuo, mutta pesin taimet sillä kuitenkin. Kirppoja oli paljon. Yksi taimi oli täysin syöty. Ja melkein kaikki juuri itäneet keräkaalitkin, mutta parsakaaleja ja kukkakaalejakin oli pari ihan koskematonta. Ja loput ehkä elvytettävissä. Harso lensi jonkkaan, se oli täynnä kirppoja. Kaupasta tarttui mukaani pari minttua lisää. Onneksi täällä myydään kunnollisia yrttien ruukkutaimia ruokakaupassa. Luin jostain että kirpat ei tykkää mintusta (eikä tosiaan Minttukaan kirpoista). Samoin luin että ruohokate voi auttaa niiden torjunnassa, joten tein sitten minttu-piparminttukatteen. Noitahan täällä riittää. Ja istutin pari minttua kaalimaahan. Nyt pitäisi koko penkin haista melko voimakkaalle, joten katsotaanpa miten eukon käy. Jätin harson myös pois että kaalimaa saisi kunnolla vettä. Luulen että kehno kastelukaan ei niille tee hyvää.

piparminttua

hajustekatettu taimi

tästä taitaa tulla pelkkä yrttimaa...

minttu

Kaalien alku.....ja loppu.

Taas, pentele sentään, laitoin kaalia jotka taitavat mennä tänäkin vuonna parempiin suihin. Koko ajan ovat olleet harson alla ja koko kaalimaa on miinoitettu samettikukilla, timjamilla ja salvialla, sipulimaan keskelle. No. Kirppaa ne ei selvästikään torju. Kaaliperhosen toukista ei kylläkään ole näkynyt vilaustakaan, mikä on sikäli lohduttavaa että viime vuonna kaalimaassani oli enemmän toukkaa kuin kaalia. Retiisit hujahti niin että näin niiden juuri ja juuri itävän. Jotain tarttis tehdä, mutta mitä? Myrkkyjä en halua kasvimaahan laittaa. Nokkosvettä? Raparperivettä? Voisko piparmintusta tehdä vettä? Kirpan pitäis inhota minttuja, mutta en niin kovin mieluusti haluaisi niitä leviämään ehkä kasvimaahan. Tai sitten laitan. Parsakaalit on kohta valmiita hautaan ja kylvämäni keräkaalit samassa kuosissa kuin retiisivainaakin.

Kirppa per*ele hommissaan

kylvin lisää samettikukkaa että olis varmana tarpeeksi

pikku salvia