Omenapuu on sairaana!

Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!

Ikivanha omppupuu ja saha

Ensin se oli tällainen

Ei olis karvalakki lentänyt läpi.

Nyt kun on kuulemma jo korkea aika alkaa hommiin ja sattui olemaan mutsikin jeesaamassa, päätettiin alkaa pikkuisen karsimaan omppupuusta hiukan oksia. Puu on valtava, ikivanha ja osittain aika lahokin, eli sillä ole juurikaan enää muuta kuin koristearvoa. Sitä ei ole leikattu varmaankaan vuosikymmeniin. Näin vanhaa puuta ei kai saisikaan kovasti leikata ettei se ihan tyystin irtisano sopimusta. Puusta sahattiin kolme isoa risteävää oksaa ja hiukan pieniä. Sahattuja oksia oli vaikeaa saada irti ja apina joutui kiipeämään yhä ylemmäs puuhun sahaamaan pikku oksasahalla toisiinsa kieputtautuneita oksia irti. Hippasen olis tehnyt mieli ottaa vaan oksan päästä kiinni ja hypätä alas kun haba loppui kesken vetämishommassa. Runkoon jätettiin kiipeilyharrastuksen kannalta olennaiset oksanpätkät jäljelle, jotta voidaan opettaa pikkuapinatkin joku päivä kunnon omppupuukiipijöiksi.

Apina joutui puuhun...

...ja tässä on lopputulos.

Omat päärynät ne vasta on hyviä!

Ällistys oli suuri kun vasta pari vuotta vanha päärynäpuu teki päärynöitä niin että oksat notkui. Ja että ne pikkuruiset päärynät oli vielä niin hyviä! Saattaa olla että en istuttelekaan enempää omppupuita, vaan keskityn päärynöihin sen sijaan. Lajike on Pepi, mikä on itsepölyttyvä. Sen kaveriksi voisi hankkia vielä muutaman lisää ehkä useampaakin lajia. Pojat myös popsii niitä mielellään.

Tämän päivän kukat

Sain uuden kameran, piti vähän testailla.

Taalainmaankoivu

Vuohenputki

Tarharaunioyrtti

Ruskolilja?

Edesmennyt tarhaidänunikko

Rohtovirmajuuri

Kävinpä yökävelyllä

Ja löysin ensin ikäväkseni etanan:

Sitä kyllä osasinkin jo odottaa, sillä eivät salkopavun taimet ihan hetkessä tällaisiksi ole menneet. Niitä on täällä yksittäisiä, ei mitään hirmuongelmaa.

Seuraavan kaverin kanssa piti hakea jo parempi kameranrotisko paikalle kun iPuhelin ei enää pystynyt niin pieneen elukkaan. Kyseessä on ötököiden riivaama omenapuuni, joka on nyt jo parempi kun myrkytin sen koiruohoteellä. Lehdet on ihan kippuraisia ja pari tällaista kärpästä istuskeli pääasiassa niillä huonoilla lehdillä, tämä kylläkin hetken ihan terveellä:

Lieneekö ollut vaan yötään viettämässä, vai itse syyllinen.
epäilin omenakemppiä mutta tämä se ei ainakaan ole.

Samalla selvisi missä hyttyset nukkuu. Omenapuussa:

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä menin mustaviinimarjapensaalle ja katsoin että sen oksan kärki on käpristynyt ja aattelin että yllätän kirvat itse teosta, mutta kuvasta kurkkasikin tämmöinen!

pöö!

Olin menehtyä sydänkohtaukseen, nyt vaan naurattaa. En siis nähnyt sitä lainkaan ennenkuin otin kuvan. Ai kauheaa että voi olla rumat jalat. Ja irvistääkin noin rumasti!

Nyt on muutenkin joku ihme toukkavuosi. Mustat salkoruusut ja auringontähdetkin on rouskittu aika reikäisiksi, mutten usko että se haittaa niiden kukintaa juurikaan.

Hevoskastanja

Pihamme täytti aiemmin hevoskastanja. Valtava sellainen. Se ulottui navetasta taloon ja piti varjollaan pihan rikkaruohottomana. Se oli vain 60-vuotias, mutta jo talon korkuinen. Ja toisen moisen leveä. Kunnes eräänä tyynenä myrskyn jälkeisenä päivänä yksi sen viidestä päähaarasta rojahti navetan katolle. Ihme kyllä se kaatui aivan hiljaa, eikä navettaankaan tullut naarmuakaan. Sen kaatamista oli ajateltu ennenkin, mutta ei vaan millään raaskittu. Mutta tosiasia oli se että se oli aivan liian iso. Semmoinen puu vie 20m tilaa vähintään. Loppu lähti kallistumaan sähkölinjalle päin joten pakko oli tarttua moottorisahaan. Talon seinä oli ihan priimakunnossa, kunnes puu kaadettiin. Silloin se alkoi kukkimaan jotakin levää, mitä olen tässä koittanut kuurailla pois. Ehkä se sai pitkästä aikaa valoa.

Jollakin hullulla tavalla ikävöin jo niitä putoavia piikkipalleroita ja etenkin keinupaikkaa, joten päätin ottaa puun jälkeläiset talteen. Ja niitähän on jo kolmisen kymmentä purkitettuna. Napsin aina sitä mukaa talteen kun komposti niitä pukkaa maailmalle. Siinä touhussa on syytä olla nopea. Viikon kun myöhästyy, pääjuuri ulottuu jo maan uumeniin. Ja vaikka sen saisikin revittyä ylös, se ei välttämättä mahdu ruukkuun. Vanhimmat taimet on olleet kaksi vuotta purkissa, ja tänään innostuin taas ryhtymään pelastustoimenpiteisiin. Ehkä istutan niitä tontin ympäri, niin meillä ei sitten koskaan enää tuule. Lajikkeen luulisin olevan Balkaninhevoskastanja.

päivän taimet

viisi isoa, 17 pientä

Hidasta kevään tuloa

Nyt kun jo kurjetkin luovat mukavan kauhuleffamaista tunnelmaa kiekumalla viereisessä pellossa, on aika alkaa valmistelemaan kevään tuloa. Vaikka on luvattu vielä räntäsadetta, ryhdyn hommiin jos saan pojat huijattua auttamaan.
Birk auttaa ainakin arvioimalla puita. Mihin voi kiivetä siis. Ensimmäisenä toivomusluettelossa on omenapuu, joka on valitettavan pieni, mutta lupasin että siihen saa kyllä kiivetä joskus. Jänöpupuja varten viritetty verkko oli mennyt sumppuun kai lumen ansiosta ja taivuttanut oksat talven aikana liian kiinni puuhun, joten ryhdyin heti hommiin että saadaan kiipeilyoksat kuntoon. Kun omppupuuhun ei saatu lupaa vielä kiivetä, valitsi poikaseni seuraavaksi kohteekseen männyn joka on varmasti yli sata vuotta pitkälti, ja ilmoitti kiipeävänsä siihen. Epäilemättä, joku päivä! Pitäähän elämässä haastetta olla.

 

Kasvihuoneen sotkuissa riittääkin tekemistä, mutta ensiksi piti viime kesäisistä rucolan varsista päästä eroon jotta uudet pääsevät kasvamaan. Rucolan laitoin viime kesänä sattumalta kasvihuoneeseen ja muualla en sitä tästä lähtien enää kasvatakaan. Ei yhden yhtä reikää ilmaantunut lehtiin kun kirppa-pirulainen ei sinne löytänyt! Pitää vaihtaa mullat varovasti tomaateille. Ja ajattelin väsätä jonkun uuden residenssin kurkuille kun ne ilmeisesti riitelevät tomaattien kanssa samassa kasvihuoneessa. Luulisin sillä olevan osuutta asiaan etten ole saanut kovin maukkaita tomaatteja vaikka lajeja on ollut monta erilaista. Pellossakin on hurjasti tekemistä mutta hommaa helpottaa huimasti viime kesäinen hiekkaus ja sekoitus sekä se että onnistuin pitämään koko suurensuuren alan viljeltynä. Tänä vuonna pitää kyllä ainakin pottupellon osalta tutustua äidin peltomopoon jotta selkä säästyy.

toinen persoonani vahtii rucolan taimia

Purjot ei hyvältä näytä. Heh. Näistähän piti tulla suoria ja kauniita. Saas nähdä mitä vinkurapurjoja näistä tulee. Muurahaiset hyökkäsivät viime yönä joten taimikasvatus siirtyy kohta muihin tiloihin. Aika punoa juonia ja myrkyttää huonekasvit ja talon jalusta. Hyh, että inhoonkin niitä ja poikani on vieläpä salaliitossa muurahaisten kanssa. Eräänä vuonna lensi sokerit lattialle ja nykyään leivän murut. No onneksi niistä päästään kun siirretään kukkaset muualle. Kasvihuoneessa ne saa elää rauhassa.