Paahteinen istutusaamupäivä

Koska lapset, on istutettava silloin kun kerkeää. Vaikka sitten auringonpaisteella. Kasvit ei tykkää, mutta mielummin teen tämän kuitenkin päivällä kuin yön pimeinä ja hyttysentäyteisinä tunteina. Silloin nimittäin kastellaan jos ei ole satanut. Meillä melko harvoin sataa, kun korkeat mäet ympärillämme ohjeilevat pilvet muualle. Mäen takana voi sataa kaatamalla ja meillä porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Eli kastellaan, lähes aina.

Morjens!

Sain pari tuntia aikaa. Siinä ajassa ehdin pystyttää papusalot, kylvää mangoldit ja laittaa kesäkurpitsan taimet maahan. Välillä piti lisätä aurinkorasvaa, ettei eukko kärähdä.

lapiot ja haravat kävivät ruusupapuaidan kimppuun...

Salkopapujen kunkku on mielestäni 'Blauhilde', mitä olen kasvatellut jo useamman vuoden. En enää laita ollenkaan mitään pensaspapuja koska ne kuraantuvat. Salkopavut ovat siistimpiä poimittavia ja samalla navetan perukoilla olleet heinäseipäätkin saavat tekemistä. Salot myös varjostavat pikkuisen ja kivasti kasvimaata. Tänä vuonna sain kokeiltavakseni myös lehmänpapua. Voi siis olla että suosikki vielä vaihtuu...

Saavat uida iltaan asti!

Kasteluosasto painaa kovasti duunia näin kesähelteillä, antautuen työhönsä perusteellisesti! Pitää ehkä hakea jannuille jotkut lahkeellisemmat uv-uikkarit ja antaa niiden möyriä niissä päivät pitkät. Ja unohtaa kengät. Märkänä niistä on vain haittaa. Tämäkin urheilullinen nuorimies tykkää juosta virnuillen karkuun ja paljain jaloin se on hitusen hitaampaa.

Eilen oli vuoden vaarallisin käärmepäivä

Aina kun tiluksiamme ympäröivässä pellossa tehdään toukotöitä, on pihalle tullut kyykäärmeitä. Muuten ne eivät täällä "sivistyksen" parissa viihdy, mutta traktorit jyristävät maata sen verran että käärmeet lähtevät lipettiin ilmeisesti pellon vieressä olevasta romahtaneesta maakellarinrauniosta. Ne eivät kai havaitse ihmisten ja eläinten askeleita traktorin tärinän keskeltä. Muulloin ei ole kyitä pihalla näkynyt. Rantakäärme ja vaskitsoja vain, mutta ne ovatkin ihan tervetulleita.

Yhtenä vuonna juttelin naapurin kanssa pellon laidalla. Olin laittanut koiran vieläpä kiinni kun sillä oli pentuna taipumusta käydä pellolla tervehtimässä traktoreita. Traktori oli pellolla käynnissä kun rupateltiin hetki. Sitten lähdin talolle päin, koira oli hihnassa edelleen. Hirveä ulvaisun kera Seppo (koira siis) hyppäsi huutaen takaperin metrin verran. En nähnyt mitään, mutta ulvomisen syyksi paljastui hyvin nopeasti käärmeen purema. Seppo selvisi ihan hyvin. Kotona annettiin ensin kyytabletti. Sitä eläinlääkärit suosittelee vaikka siitä voi kai olla merkittävää haittaakin. Kysyin varmuuden vuoksi kahdelta lääkäriltä. Seppoa ei olisi kuitenkaan ilman saanut ilman kyypilleriä edes autoon asti, joten ehkä antaisin toistekin. Se kun ei anna nostaa itseään ja kipu oli sen sorttista että hammasta olisi tullut käsivarteen jos olisi edes yrittänyt. Puolikas annos riitti oikein hyvin. Kun hurttana vihdoin saatiin eläinlääkäriin asti, se sai vain vähän nestettä nahkansa alle, antibioottikuurin ja oli sen jälkeen aivan kuin ennenkin.

Tämän vuoden piruetit

 Toisena vuonna olin kasvihuoneessa laittamassa multaa ruukkuun. Paljain käsin tietenkin tapani mukaan. Seuraavassa hetkessä kun avasin saman multapussin uudelleen, siellä oli kyynpoikanen. En yleisesti kannata minkään tappamista, mutta siltä lähti kyllä henki hyvin nopeasti. Laatoitin lattian ettei niitä tulisi enempää sisään.

Kolmantena vuonna tupaamme tuli toinen kissa, Mörkö, kinttu hirmuisen turvonneena. Se joi kuin viimeistä päivää, mikä luultavasti pelasti sen munuaiset. Juotin vielä varmuudeksi ruiskulla lisää ettei vaan Möröltä nesteet loppuisi kesken. Täällä landella kun ei ole aina eläinlääkäriä tavoitettavissa. Tai tavoitettavissa on, mutta hän oli juurikin keskellä navettaa jeesaamassa jotakin isompaa kotieläintä synnyttämisessä. Hän olisi ollut vasta kolmen tunnin päästä tavattavissa. Sain käskyn mitata tassunympäryksen ja soittaa kolmen tunnin päästä uudelleen, mitata tassu uudestaan samasta kohdasta, sekä juottaa kattia niin paljon kuin mahdollista. Niin vanhalle kissalle ei kuulemma ole juurikaan mitään tehtävissä jos se ei myrkkyä kestäisi. Puremastakin kun oli jo kulunut jonkin aikaa. Kolmen tunnin päästä oli tassu jo reilusti pienentynyt, joten aloitin Mörölle vain antibiootit. Ja se selvisi ihan hienosti.

Eilen en nähnyt vilaustakaan kyykäärmeistä, eikä lapsille tai eläimillekään käynyt kuinkaan.

Kiinansipulia

Intouduin itsekin kylvöhommiin ja kylvin viimevuotisten kiinansipulien kaveriksi lisää kiinansipuleita. Edellisvuonna niiden menestys oli heikkoa kun ne kuivuivat kai kuoliaiksi, eikä mikään kukkinut. Sitten heittelin kauan kaipaamani salaatin siemeniä yhteen penkkiin kaurajuurten viereen. Niitä odotellessa...

Kaksivuotiaat kaurajuuret ja salaattipenkki

Sisäkattopuutarhausta

Koska kissa-lapsiperheessä on muuten mahdotonta pitää sisällä kukkasia, pitää olla luova. Ainoa paikka missä voin pitää pöydällä mitään, on keittiön pieni ikkuna. Silloinkin kukkapurkit valtaavat vähäiset keittiötasoni. Sinnekään ei voi laittaa mitään kovin vesipitoista, koska kissa haluaa juoda esimerkiksi kaikista leikkokukkamaljakoista ja kaataa ne. Viimeksi hän tiputti kalliin maljakon ihan lattialle asti, mutta ihme kyllä säästyttiin sirpaleilta. Ainoa pitkäaikainen sisäkasvini on posliinikukka joka kukkii kuin hullu tuossa keittiön ikkunalla. Aikaisemmissa kodeissaan se on vaan murjottanut kukattomana, joten sen siirtäminen ei tule kuuloonkaan. Nyt siinä on melkein koko ajan ainakin yli viisi kukkaterttua, usein yli kymmenenkin. Se onkin ainoa huonekasvi, mikä ei roiku katosta.

Taimikasvatus on mielestäni inhaa touhua sisällä myös siksi että keväisen invaasionsa aikana muurahaiset hyökkäävät multaa kuskaamaan. Heidänkin hommansa hankaloitui juuri kun innostuin tekemään hiukan amppeleita. Yksikerroksiset kun ei riitä, piti tehdä useampikerroksisia!

Leikkokukat on kissojen suosikkeja

Multanäpin kevätriitti

Noniin, nyt sain näppeihini Isoäidin lähetyksen ja koska kuu makaa sopivassa kohtaa kiertoaan, rupesin heti hommiin. Optimistina ja esikasvatusta välttelevänä ostin aivan liian vähän multaa. Se loppui jo puolivälissä. Eipä siinä, ei mulla tilaakaan ole. Pitäisi hankkia parit lamput ja laittaa ne verannalle tai sitten kuskata saunamökille koko esikasvattamo. Ehkä purjot, jotka laitan myöhemmin, pysyy hengissä hiukan viileämmässäkin. Taas lähti siis mopo käsistä, niinkuin joka kevät tuppaa käymään.

Minähän möyhään mullat paljain käsin! Se on niin ihanaa. Kevään ensi merkki.

Väsäsin nimikyltit maitopurkista, mutta sitä ei kyllä voi käteväksi systeemiksi hehkuttaa. Niihin pitää nimittäin suunnilleen kaivertaa se nimi. Kynä ei tartu ja jos vaikka tarttuisikin, melkein kaikki kynät haalistuu auringossa joten ihan hyvä tavallaan  että se nimi on painettu siihen. Kynä kyllä irtisanoi sopimuksen ja meni murusiksi.

Mullassa oli tosi paljon keppejä, risuja ja aika iso kivikin.

Samaan aikaan muualla... Seppo on aina käyttänyt tätä keinoa kiusaaviin kakaroihin. Ja se on tehokas! Välittömästi loppuu koiran nenän kaivelu kun Seppo alkaa riiviön naamaa nuolemaan. Sitten se nuolee sitä sen aikaa että joku tulee poimimaan lapsukaisen pois.

Ostetaan savimaan talikko

Nyt kun kuun vaihe on sopiva juuresten kylvämiseen, tuli talikon hankinta ajankohtaiseksi. Pottumaa käännettiin peltomopolla, mutta porkkanamaa on niin pieni ettei sitä viitsi sotkea moisella, joten aloin talikolla kääntelemään. Se oli hieman vino, mutta loppusuoralla jouduin vaihtamaan lapioon kun eihän tällaisella romulla mitään voi tehdä. No, porkkanat meni maahan kuitenkin aivan kuin kaurajuuret ja vähän salaattia. Huomenna lähden etsimään laatutalikkoa.

Mummin tyyliin samaan vakoon laitetaan porkkanan ja retiisin siemenet, sekä käytettyjä kahvinpuruja tuholaisia säikyttämään. En oikeastaan tiedä miten ne vaikuttaa mutta ilmeisesti hyvin, koska viime vuonna porkkanoissani ei ollut reikääkään, eikä mitään muutakaan huomautettavaa. Retiisit ovat vain siksi että itävät nopeammin niin näkee mistä ei kitketä. Ne poimitaan pois ennenkuin porkkanat juurikaan kasvavat.
Kyltit laitan tänäkin vuonna puisista listanpätkistä sahatuista pätkistä joissa pysyy lyijykynä erinomaisen hyvin. Monissa viimevuotisissa näkyy hyvin vielä lajikkeen nimikin niin tökkään takaisin maahan vain. Tai voihan niitä sipaista vaikka hiekkapaperilla ja kirjailla sitten uusi nimi. Jos hukkuvat multaan niin maatuvatkin sitten aikanaan.

Jokakeväinen mielenhäiriö

Yleensä keväällä lähtee pahasti mopo lapasesta ja sen seurauksia kärsitään pitkin kesää! Helmikuussa viimeistään on nimittäin aika tehdä siementilaus!

Viime vuonna tilasin mukavat 33 pussia siemeniä. Aika soppa jo sekin, mutta tänä vuonna yhtä kajahtanut äitini hoiti tilauksen ja sen seurauksena minulla on 30 uutta pussia vanhojen lisäksi. 56 pussia yhteensä odottaa sijoittumistaan jonnekkin tänä vuonna. Kaiken, mitä voi suorakylvää, suorakylvän, koska multa+vesi=muurahaiset näin vanhassa tönössä. Pavut homehdutin viime vuonna kun laitoin ne kasvihuoneeseen ilman lisälämmitystä. Loppujen lopuksi kaikki kasvaneet pavut olivat suoraan maahan kylvettyjä. Samloin parsakaalit, maissit...

Vuoden erikoisuuksina mainittakoon viime vuosina mokatut sikuri, kaurajuuri (muhennosta) ja morsinko (värjäyskasvi) sekä täysi mysteeri joka kuulostaa hauskalta, eli koristehirssi

Joitakin on kuitenkin pakko esikasvattaa ja koska varhaisimpien kylvöaika on jo mennyt mutta kuu möllöttää sopivassa vaiheessa, laitan ne kuitenkin itämään ja toivon että ne menestyvät. Siispä purjot, sellerit ja ryytisalviat purkkeihin! Tomaatit ja kurkut saa vielä odottaa...