Kauhistus kasvihuoneessa

En muista milloin olen viimeksi huutanut säikähtäessäni! Tuskin koskaan, mutta tänään oli ihan pakko. Tapahtumasta on jo tunteja aikaa ja edelleen on sydän nurinpäin kurkussa.

Syyllinen on oikeassa alanurkassa

Olin kasvihuoneessa erottelemassa kesäkurpitsan taimia toisistaan kun laitan aina liikaa siemeniä pieniin taimiastioihin. Niitä siinä olin jo varmaan vartin purkitellut erilleen ja homma oli loppusuoralla. Nostin sivuun ison sinkityn tarjottimen millä kurpitsat ja maissit olivat viettäneet aikaansa. Se oli osittain mullan päällä ja osittain kuvissa näkyvän tiilistä ladotun laarinreunan päällä.

Syyllinen näkyy jo aika hyvin. 

Ihmettelin kun mullassa oli iso reikä. Aivan kuin joku olisi käynyt rautakangella hujauttamassa. Kumarruin katsomaan tarkemmin... Ja jotain hyppäsi kohti. Säikähdin niin että huusin ja peräännyin. Tämä puolen metrin loikan pompannut, häiritty kasvihuoneen asukki, meni äkkiä takaisin kotikoloonsa!

Se oli 'Bufo bufo' ! Ja minä vein konnalta katon. Ja kyllä se onkin sitten ruma, varsinkin naamalle hypellessään! Mutta niin hauska tapaus kuitenkin että rakensin sille uuden katon arkkitehtitoimiston näytekappaletiililaatasta, jotta hän saa rauhassa löhöillä kosteassa mullassaan. Saattaa olla että huomenna selvittyäni järkytyksestä teen sille vielä paremman, jottei hän joudu liikaa kärsimään auringonpaisteesta päivisin. Kasvihuoneessa kun on melkoisen lämmintä aurinkoisella säällä.

Rupikonna eli kansankielessä rupisammakko tai korpisammakko, on rauhoitettu laji. Ja hitusen myrkyllinen, mutta ei järin pahasti. Tämä oli varmaankin täysikasvuinen tapaus, hiukan yli 10 cm pitkä. Rupikonna voi elää jopa 40-vuotiaaksi ja ne ovat erittäin paikkauskollisia, joten tästä voi saada pitkäaikaisen kaverin! Paljon kivempi tämä on kuin se kyykäärme minkä tapasin täällä pari vuotta sitten. Mutta mihinköhän on sisilisko kadonnut???

Muurahaiset sisään - taimet ulos

Nyt se iski! Nimittäin muurahaishyökkäys. Ja koska ulkona on ihanan lämmintä, taimet sai lähdöt pihalle. Kai ne uskaltaisi jo laittaa tuohon kennohuoneeseen? Saahan sinne lämmitystä jos on pakko... Ruukutkin on ihan liian pieniä. Isoimmat tomaatit ainakin pitäisi istuttaa laareihin jo. Aina mä oon niin hätänen ja sitten panikoin kun meteorologi lausuu "hallanvaara"! No, ulos saavat jäädä. Sisälamppukaan ei mitenkään kilpaile enää auringon kanssa, eikä yö-pari lämmitystä kasvihuoneessa varmaan miljoonia maksa.

Hyvä puoli muuten muurahaisissa on se, että pienempi poikanen pysyy hyvin poissa pahanteosta kun tiukan paikan tullen pyydän häntä etsimään muurahaisia. Aiemmin tänään sain niin kattavan raportin aiheesta että luulisin kuulleeni joka ikisestä ruokapöydän alla olleesta ainakin. 

Titis on erittäin messis

Basilika - tomaatin paras kaveri

Sisäkattopuutarhausta

Koska kissa-lapsiperheessä on muuten mahdotonta pitää sisällä kukkasia, pitää olla luova. Ainoa paikka missä voin pitää pöydällä mitään, on keittiön pieni ikkuna. Silloinkin kukkapurkit valtaavat vähäiset keittiötasoni. Sinnekään ei voi laittaa mitään kovin vesipitoista, koska kissa haluaa juoda esimerkiksi kaikista leikkokukkamaljakoista ja kaataa ne. Viimeksi hän tiputti kalliin maljakon ihan lattialle asti, mutta ihme kyllä säästyttiin sirpaleilta. Ainoa pitkäaikainen sisäkasvini on posliinikukka joka kukkii kuin hullu tuossa keittiön ikkunalla. Aikaisemmissa kodeissaan se on vaan murjottanut kukattomana, joten sen siirtäminen ei tule kuuloonkaan. Nyt siinä on melkein koko ajan ainakin yli viisi kukkaterttua, usein yli kymmenenkin. Se onkin ainoa huonekasvi, mikä ei roiku katosta.

Taimikasvatus on mielestäni inhaa touhua sisällä myös siksi että keväisen invaasionsa aikana muurahaiset hyökkäävät multaa kuskaamaan. Heidänkin hommansa hankaloitui juuri kun innostuin tekemään hiukan amppeleita. Yksikerroksiset kun ei riitä, piti tehdä useampikerroksisia!

Leikkokukat on kissojen suosikkeja

Tiistai

Keväisyysaste on noussut jo aika lupaavasti. Tikat jahtaa pihalla toisiaan, tie on sula, muurahaiset on jo hommissa (oli myös mun saappaissa) ja keittiössä vihertää. Talven hiljaisuuden jälkeen ulkona lirkutellaan jo. Mulla on puute pöytätilasta, joten olen tehnyt kaksikerroksisia amppeleita. Pitäisi tehdä vielä lisää. Kissat ei pääse syömään niiden antimia! Meinaan laajentaa kattopuutarhaani myös orkideoihin jossakin vaiheessa kunhan taimet lähtee pihalle.

Nää kaverit ei oo kivoja kengissä!

Alkuja siellä, alkuja täällä

Tähän aikaan vuodesta kun puutarhassa näyttäisivät menestyvän lähinnä rikkaruohot, ajattelin näpsiä muutaman pikaisen kuvan niistä pienistä aluista joista tulee vielä isoja ja kauniita. Joku päivä.

ranskalainen rakuuna, jonka luulin jo kadonneen

valkosipuli

sitruunamelissa tämänvuotisine siementaimineen

salaatti

keltasipuli

kituliaita kurkkuyrtin taimia jotka selviää kyllä

viinisuolaheinä

piparminttu

porkkana

lipstikka

rohtovirmajuuri eli valeriaana

iisoppi

rohtosuopayrtti

yrtti-iiso

punahattu

 

 

koiruoho

Ja sitten on niitä jotka jo kukkivat iloksemme. Toki näitä molempia löytyy mielinmäärin enemmänkin etenkin kukkapenkeistä, unohtamatta kauniita voikukkia!

rotkolemmikki

omenapuu

Hevoskastanja

Pihamme täytti aiemmin hevoskastanja. Valtava sellainen. Se ulottui navetasta taloon ja piti varjollaan pihan rikkaruohottomana. Se oli vain 60-vuotias, mutta jo talon korkuinen. Ja toisen moisen leveä. Kunnes eräänä tyynenä myrskyn jälkeisenä päivänä yksi sen viidestä päähaarasta rojahti navetan katolle. Ihme kyllä se kaatui aivan hiljaa, eikä navettaankaan tullut naarmuakaan. Sen kaatamista oli ajateltu ennenkin, mutta ei vaan millään raaskittu. Mutta tosiasia oli se että se oli aivan liian iso. Semmoinen puu vie 20m tilaa vähintään. Loppu lähti kallistumaan sähkölinjalle päin joten pakko oli tarttua moottorisahaan. Talon seinä oli ihan priimakunnossa, kunnes puu kaadettiin. Silloin se alkoi kukkimaan jotakin levää, mitä olen tässä koittanut kuurailla pois. Ehkä se sai pitkästä aikaa valoa.

Jollakin hullulla tavalla ikävöin jo niitä putoavia piikkipalleroita ja etenkin keinupaikkaa, joten päätin ottaa puun jälkeläiset talteen. Ja niitähän on jo kolmisen kymmentä purkitettuna. Napsin aina sitä mukaa talteen kun komposti niitä pukkaa maailmalle. Siinä touhussa on syytä olla nopea. Viikon kun myöhästyy, pääjuuri ulottuu jo maan uumeniin. Ja vaikka sen saisikin revittyä ylös, se ei välttämättä mahdu ruukkuun. Vanhimmat taimet on olleet kaksi vuotta purkissa, ja tänään innostuin taas ryhtymään pelastustoimenpiteisiin. Ehkä istutan niitä tontin ympäri, niin meillä ei sitten koskaan enää tuule. Lajikkeen luulisin olevan Balkaninhevoskastanja.

päivän taimet

viisi isoa, 17 pientä