Kauhistus kasvihuoneessa

En muista milloin olen viimeksi huutanut säikähtäessäni! Tuskin koskaan, mutta tänään oli ihan pakko. Tapahtumasta on jo tunteja aikaa ja edelleen on sydän nurinpäin kurkussa.

Syyllinen on oikeassa alanurkassa

Olin kasvihuoneessa erottelemassa kesäkurpitsan taimia toisistaan kun laitan aina liikaa siemeniä pieniin taimiastioihin. Niitä siinä olin jo varmaan vartin purkitellut erilleen ja homma oli loppusuoralla. Nostin sivuun ison sinkityn tarjottimen millä kurpitsat ja maissit olivat viettäneet aikaansa. Se oli osittain mullan päällä ja osittain kuvissa näkyvän tiilistä ladotun laarinreunan päällä.

Syyllinen näkyy jo aika hyvin. 

Ihmettelin kun mullassa oli iso reikä. Aivan kuin joku olisi käynyt rautakangella hujauttamassa. Kumarruin katsomaan tarkemmin... Ja jotain hyppäsi kohti. Säikähdin niin että huusin ja peräännyin. Tämä puolen metrin loikan pompannut, häiritty kasvihuoneen asukki, meni äkkiä takaisin kotikoloonsa!

Se oli 'Bufo bufo' ! Ja minä vein konnalta katon. Ja kyllä se onkin sitten ruma, varsinkin naamalle hypellessään! Mutta niin hauska tapaus kuitenkin että rakensin sille uuden katon arkkitehtitoimiston näytekappaletiililaatasta, jotta hän saa rauhassa löhöillä kosteassa mullassaan. Saattaa olla että huomenna selvittyäni järkytyksestä teen sille vielä paremman, jottei hän joudu liikaa kärsimään auringonpaisteesta päivisin. Kasvihuoneessa kun on melkoisen lämmintä aurinkoisella säällä.

Rupikonna eli kansankielessä rupisammakko tai korpisammakko, on rauhoitettu laji. Ja hitusen myrkyllinen, mutta ei järin pahasti. Tämä oli varmaankin täysikasvuinen tapaus, hiukan yli 10 cm pitkä. Rupikonna voi elää jopa 40-vuotiaaksi ja ne ovat erittäin paikkauskollisia, joten tästä voi saada pitkäaikaisen kaverin! Paljon kivempi tämä on kuin se kyykäärme minkä tapasin täällä pari vuotta sitten. Mutta mihinköhän on sisilisko kadonnut???

Noita-akan pihavarasto

Lammikostani tuntuu löytyvän kaikkea mitä kunnon noita-akoilla aina on varastossa soppansa varalle!
Hetken kun kerkesin kyttäämään, löysin ainakin neljä pikkusammakkoa ja yhden ison. Kaksi oli selkeästi eri lajia tai sukupuolta. Paljon hoikempia kuin muut. Loput kolme olivat aika pyöreitä, mutta en saanut niistä hyvää kuvaa kun pysyttelivät piilossa niin hyvin.
Liskoja oli ainakin viisi. Yksi lienee uros kosioasussaan kun selässänsä oli aaltoileva evä. Lähinnähän nämä kaverit möllöttävät pohjassa, mutta tarvitsevat happea muutaman minuutin välein. Lammikossa on vaan ihan liian monta kiveä minkä välissä voi piilotella. Ja hapenhakureissu on niin salamannopea että kuvaajankin pitää virittäytyä eri aika-avaruuteen. Mutta tässä niitä nyt on! Salamanterin kuvia!

Perus pohjamöllöttäjä

Vaaleampi vesilisko happea hakemassa

Vesimittarit on hirveitä linssiluteita. Koko ajan edessä

Vesimittari

Lienee ihan se tavallisin sammakko

Sukellus

´James Brydon´

´Gonnere´

Joka keväinen lumpeiden lannoitusoperaatio on aina kylmää hommaa. Näennäisesti lämmin vesi jäähdyttää luut ja ytimet kun sukellan kahden lannoitetabletin kanssa pohjamutiin. Lumpeet myös talvehtivat lammessa enkä oikeastaan koskaan sitä tyhjennä, ellei se ole hyvin likainen. Niinpä pohjamutaa on vaikeaa löytää kaikkien niiden kivien alta mitä sinne on heitelty, vaikkakin syvyyttä on vain puolisen metriä. Lannoitteet eivät kuitenkaan saisi kai olla vedessä, ettei se samennu. Tai ettei muut asukkaat häiriinny. Välillä lisään vettä sadevesitynnyristä mistä on suora letku lammikkoon. Sameuden voi poistaa myös rautakaupasta saatavalla allassubstraatilla. Tyhjentämistä yritän välttää, samoin kuin haavin kanssa hutkimista ettei vesiliskon poikaset päädy päärynäpuun juurelle. Samasta syystä en hanki suihkulähteitä tai pumppua. Allas pysyy kohtuullisen kirkkaana muutenkin.

Asukkaita on moneen lähtöön. Ensin tulee vesimittarit, sitten sammakko ja vesilisko. Sen jälkeen kuoriaiset ja lopulta rantakäärme, joka arvatenkin meinaa popsia suihinsa sammakot ja liskot. Vesiliskosta en ole ikävä kyllä saanut kunnon kuvaa vielä näpättyä. Ne on ovelia ja nopeita ja pysyvät aina veden alla. Juuri tuijotin moista silmästä silmään monta sekuntia, mutta kameraa se ei päästä lähellekään. Sammakot ja käärmeet ovat helppoja. Ne jäävät poseeraamaan kauhusta jäykkinä, toivoen etten olisi huomannutkaan niitä. Birk tykkää myös läträtä lammella. Ja onkia. Niinpä rakensimme ongen joka ei uhkaa yhtään ketään. Äijä veisteli kaarnasta kohon ja koukkuna sekä painona toimii metallin pala. Naru löytyi kasvihuoneesta.

Varsinaisia asukkaita ovat tietysti lumpeet. Löysin ne Sofianlehdon puutarhalta ja ostin heti innoissani pari mukaan. Sitten niille piti tietysti kaivaa monttu. Kuulemma ne talvehtivat pienessäkin ämpärissä umpijäässä, joten aika vapaasti sai miettiä minkälaisen altaan haluaa. Löysin paikallisesta halpahallista allasmuovin ja painelin kotiin kaivamaan. Operaatiotani hiukka epäiltiin ja naureskeltiin. Lähinnä kai jaksamisen kannalta. Kovaan savimaahan sitten louhin kuoppaa lapiolla kunnes tuli kallio vastaan. Aloitin kymmeneltä aamulla, sain illalla kahdeksalta kuopan valmiiksi. Sitten sisustin sen kivillä. Pari säkkiä ostettuja koristekiviä ja loput lähistöltä raahattuja. En oikein tiennyt miten lumpeet istuttaisin, joten toisen hautasin kuraan pohjalle ja toisen tökkäsin koreineen päivineen viereen. Ensin ostin jonkun vesikasvin Plantagenista matalan osan somisteeksi, mutta se kuoli pois alta aikayksikön. Viime vuonna sitten lenkillä kävin nyhtämässä ojasta pari rentukan juurta, jotka ilokseni selvisivät myös talvesta ja kukkivat kohta.

rentukka