Lätäköstä lammikoksi

Tänäkin vuonna, aivan kuin viime vuonnakin samoihin aikoihin, on aika pulahtaa puutarhalammikkoon. Tai oikeastaan se aika meni jo hiukan ohi kiireiden vuoksi, mutta tehtävä se kuitenkin on.
Ohjelmassa on siis pihalammen kunnostus mutalätäköstä hiukan katseenkestävämmäksi lummelammeksi. Sekä sammakoiden ja liskojen elinolojen kohentaminen. En halua tehdä tätä heti aikaisin keväällä koska vesiliskoilla on kriittiset lisääntymismeiningit keväällä ja pelkään epähuomiossa kauhovani poikaset ulos lammikosta. Sitäpaisi toukokuun alussa vesi on ihan turkasen viileää eikä sinne ole kivaa tunkea kättä kovinkaan syvälle.

Ensimmäisenä kauhotaan siis kaikki mahdollinen roska pois lätäköstä. Pohjasta nousee lietettä ja vesi on ihan hirveän näköistä. Sitten kun vettä on enää joku kolmasosa, pulahdetaan itse tökkäämään ravinnetabletit lumpeen juurakoihin. Tänä vuonna en halunnut sijoittaa enää allassubstraattiin vaan ajattelin kokeilla sen huuhtomista. Kaivoin sitä pohjasta pariin pikkuämpäriin ja huuhdoin murskeet ennenkuin heitin ne takaisin. Sitä tavaraa on lampeen kipattu vuosien saatossa ihan liikaa. Enää en löytänyt edes toisen lumpeen koria. Toinen asuu pohjamudissa, mitä sitäkään en löytänyt kun mursketta on liikaa. Loppukesästä pitää kaivaa kaikki ylös ja nostaa kiviä pois syvästä osasta. Silloin en kai häiritsisi kenenkään suvunjatkamishommiakaan.

Lampeen laskin lisää vettä kaivosta niin paljon kuin mahtui. Sadevesitynnyrin kautta kierrätettynä, jotta se hiukan lämpenisi matkalla. Kaikki katolta tuleva vesi menee tynnyristä vakiona letkua pitkin lammikkoon, jotta vesi edes hiukan vaihtuisi. Liskot ja sammakot saivat tänään kuitenkin aika hyvin viilennystä hellepäivään. Raikasta lähdevettä!

Veden kirkastumisessa menee suunnilleen vuorokausi, mutta heti se oli jo niin paljon selkeämpää että pääsin hiukan bongailemaan vesiliskoja. Niitä siellä vilisee tänäkin vuonna melko runsaslukuisena. Pari sammakkoakin näin vilaukselta, mutta lajista en mene takuuseen. Aiemmat sammakkohavainnot olen kuonon perusteella päätellyt olevan viitasammakoita, mutta ei niistä kyllä ihan varma voi olla.

Salamantereiden bongailu kameralla on hyvin haastavaa. Ne eivät hengaile näkösällä vaan pohjassa ja käyvät vain hyvinhyvin nopeasti haukkaamassa happea pinnalla. Ja usein vieläpä eri kohdassa kuin edellisellä kertaa. Niinpä pitää vain valita kohta mihin luulee että lisko voisi tulla, ja kytätä kamera valmiiksi tarkennettuna johonkin ja toivoa että joku tulisi juuri siihen vetämään henkeä. Ja sittenkin pitää olla älyttömän nopea. Ja jos herkeää hetkeksikään tuijottamasta ja vilkaisee muualle, käy huonosti.
Toinen bongaustyyli liittyy ilmakupliin. Jos huomaa veden alta nousevan ilmakuplan ja on erittäin nopea, voi sen perusteella onnistua nappaamaan kuvan ilmakuplan perässä pintaan nousevasta vesiliskosta. Mutta sekään ei onnistu kuin ehkä 1/50 kerrasta. Ja kuva pitää ottaa heti kun kupla näkyy. Jos odottaa liskoa, se on jo takaisin pohjassa ennenkuin kameran saa laukastua.

Viimevuotisiin allaspostauksiin pääsee täältä ja täältä

Missä ilmakupla, siellä salamanteri!

Levälammikko

Lummelammen tulovesiputki oli mennyt tukkoon. Normaalisti sinne menee talon koko toisen lappeen sadevedet. Nyt ei. Niinpä vesi ei ollut vaihtunut tarpeeksi ja koko lampi oli mennyt melko kelmeän näköiseksi mutaleväaltaaksi. Niinpä sitä piti hiukan kunnostaa. 

 Kannoin kastelukannulla kaikki vedet pois mitä sain, kunnes pohjamudasta kurkisti vesilisko. Sitten pumppasin sadevesitynnyristä lappoilmiön käyntiin ja laitoin vielä kaivosta raikasta lähdevettä lisäksi. Vaalea murske on rautakaupasta saatavaa allassubstraattia mikä edesauttaa veden kirkkaanapysymistä. Kunhan lumpeet ensin kukkivat loppuun ja muu elämä häipyy, kaivan juurakot yläs ja tyhjennän substraatit ja kivet altaan pohjalta. Sinne on kerääntynyt liikaa kiveä. lannoitetabletteja oli keväällä jo hyvin hankalaa saada perille. Substraattimurikat voi pestä ja käyttää uudelleen. Sitä on lampeen uponnut jo ainakin monta kymmentä kiloa, rantakiviä toinen mokoma ainakin ja isoja kiviä järjetön määrä. Talvella jäät tiputtaa reunankin kiviä alemmas.

Tekisi mieleni kaivauttaa lähteitä pulppuilevalle isolle nurmikolle isompikin lampi. Semmoinen missä voisi uida. Pähkähullu idea, mutta kenties vielä mielenhäiriöissäni sen joskus toteutankin.

Noita-akan pihavarasto

Lammikostani tuntuu löytyvän kaikkea mitä kunnon noita-akoilla aina on varastossa soppansa varalle!
Hetken kun kerkesin kyttäämään, löysin ainakin neljä pikkusammakkoa ja yhden ison. Kaksi oli selkeästi eri lajia tai sukupuolta. Paljon hoikempia kuin muut. Loput kolme olivat aika pyöreitä, mutta en saanut niistä hyvää kuvaa kun pysyttelivät piilossa niin hyvin.
Liskoja oli ainakin viisi. Yksi lienee uros kosioasussaan kun selässänsä oli aaltoileva evä. Lähinnähän nämä kaverit möllöttävät pohjassa, mutta tarvitsevat happea muutaman minuutin välein. Lammikossa on vaan ihan liian monta kiveä minkä välissä voi piilotella. Ja hapenhakureissu on niin salamannopea että kuvaajankin pitää virittäytyä eri aika-avaruuteen. Mutta tässä niitä nyt on! Salamanterin kuvia!

Perus pohjamöllöttäjä

Vaaleampi vesilisko happea hakemassa

Vesimittarit on hirveitä linssiluteita. Koko ajan edessä

Vesimittari

Lienee ihan se tavallisin sammakko

Sukellus

´James Brydon´

´Gonnere´

Joka keväinen lumpeiden lannoitusoperaatio on aina kylmää hommaa. Näennäisesti lämmin vesi jäähdyttää luut ja ytimet kun sukellan kahden lannoitetabletin kanssa pohjamutiin. Lumpeet myös talvehtivat lammessa enkä oikeastaan koskaan sitä tyhjennä, ellei se ole hyvin likainen. Niinpä pohjamutaa on vaikeaa löytää kaikkien niiden kivien alta mitä sinne on heitelty, vaikkakin syvyyttä on vain puolisen metriä. Lannoitteet eivät kuitenkaan saisi kai olla vedessä, ettei se samennu. Tai ettei muut asukkaat häiriinny. Välillä lisään vettä sadevesitynnyristä mistä on suora letku lammikkoon. Sameuden voi poistaa myös rautakaupasta saatavalla allassubstraatilla. Tyhjentämistä yritän välttää, samoin kuin haavin kanssa hutkimista ettei vesiliskon poikaset päädy päärynäpuun juurelle. Samasta syystä en hanki suihkulähteitä tai pumppua. Allas pysyy kohtuullisen kirkkaana muutenkin.

Asukkaita on moneen lähtöön. Ensin tulee vesimittarit, sitten sammakko ja vesilisko. Sen jälkeen kuoriaiset ja lopulta rantakäärme, joka arvatenkin meinaa popsia suihinsa sammakot ja liskot. Vesiliskosta en ole ikävä kyllä saanut kunnon kuvaa vielä näpättyä. Ne on ovelia ja nopeita ja pysyvät aina veden alla. Juuri tuijotin moista silmästä silmään monta sekuntia, mutta kameraa se ei päästä lähellekään. Sammakot ja käärmeet ovat helppoja. Ne jäävät poseeraamaan kauhusta jäykkinä, toivoen etten olisi huomannutkaan niitä. Birk tykkää myös läträtä lammella. Ja onkia. Niinpä rakensimme ongen joka ei uhkaa yhtään ketään. Äijä veisteli kaarnasta kohon ja koukkuna sekä painona toimii metallin pala. Naru löytyi kasvihuoneesta.

Varsinaisia asukkaita ovat tietysti lumpeet. Löysin ne Sofianlehdon puutarhalta ja ostin heti innoissani pari mukaan. Sitten niille piti tietysti kaivaa monttu. Kuulemma ne talvehtivat pienessäkin ämpärissä umpijäässä, joten aika vapaasti sai miettiä minkälaisen altaan haluaa. Löysin paikallisesta halpahallista allasmuovin ja painelin kotiin kaivamaan. Operaatiotani hiukka epäiltiin ja naureskeltiin. Lähinnä kai jaksamisen kannalta. Kovaan savimaahan sitten louhin kuoppaa lapiolla kunnes tuli kallio vastaan. Aloitin kymmeneltä aamulla, sain illalla kahdeksalta kuopan valmiiksi. Sitten sisustin sen kivillä. Pari säkkiä ostettuja koristekiviä ja loput lähistöltä raahattuja. En oikein tiennyt miten lumpeet istuttaisin, joten toisen hautasin kuraan pohjalle ja toisen tökkäsin koreineen päivineen viereen. Ensin ostin jonkun vesikasvin Plantagenista matalan osan somisteeksi, mutta se kuoli pois alta aikayksikön. Viime vuonna sitten lenkillä kävin nyhtämässä ojasta pari rentukan juurta, jotka ilokseni selvisivät myös talvesta ja kukkivat kohta.

rentukka