Dyykattu työtuoli

Valittelin äidilleni jokin aika sitten kunnollisen työtuolin puutetta. Niinpä eräänä päivänä sain roskiksen vierestä dyykatun koiran syömän Martelan vanhan tuolin palasina päällystettäväksi. Se oli erinomaisessa kunnossa muuten, mitä nyt kulahtanut, lukuunottamatta ilmeisesti koiranpennun popsimaa istuintyynyn kulmaa. Kankaat valikoitui helposti kun nämä ovat suunnilleen kaikki mitä sohvan ja nojatuolien verhoilusta jäi pikkupalasina jäljelle. Verhoiluvanua laitoin kerroksen väliin jotta uudet kankaat istuvat nätisti. Muuten tämä on siis silkkaa roskaa, eikä ole maksanut mitään.

Ompelu oli hiukka haastavaa ja siinä meni niin vahvaa verhoilulankaa kuin monen väristä ompelulankaakin. Istuinosan vanhasta kankaasta sain kaavat, mutta selkänojaan venytin kankaat paikalleen ja piirsin kaavat suoraan kankaaseen. Mutta loppujen lopuksi aika helppo. Tai sitten aika kultasi jo muistot. Kaikki mekanismit toimii oikein moitteettomasti. Etenkin lasten testaama pyörimistoiminto.

Lopputulos on oikein kiva! Varsinkin kun tuollainen entinen väritön ei ole muutenkaan mun väri. Räväkämmät huonekalut ovat kaupoissakin aina hyvin vähissä. Mulle käy jotenkin usein näin että päädyn fiksaamaan jotain vanhaa mielummin kuin ostan uutta ja hajoavaista tai muutenvaan lastulevyistä, taikka tylsää. Sitten kiroan hetken ja lopulta olen tyytyväinen.

Heipparallaa pitkästä aikaa

Titis on evakossa nurmikonleikkuuta

Nyt riittävän pitkän tauon jälkeen ajattelin ehkä taas alkaa herättelemään blogiani jos vaan aikaa riittää. On tullut lähinnä sisustettua, ommeltua ja väkerreltyä. Puutarhaa hoidan nyt vaan parvekkeella. Ja koska en ole onnistunut tappamaan kaikkia ruukkukasveja niinkuin yleensä, niin pistetäänpä pari kuvaa sieltäkin. Olisi ollut kivaa tehdä siitä viidakko mutta aika ja jaksaminen on ollut hiukka rajallista. Toki siellä on nyt huomattavasti enemmän kaikkea. Viime vuonna oli vähän kukkia jotka kidutin hitaasti kohti varmaa kuolemaa. Tänä vuonna on luvassa vähän syötävääkin sentään jos tomaatit ja salaatit eivät saa surmaansa ennenkuin ne pääsevät lautaselle. Yksi mansikka on jo syöty.

Kissa ei ole hoitanut nurmikonleikkuuta kunnolla.

Kissa on tehnyt parhaansa tappaakseen niin mansikat, orvokit kuin ruohosipulitkin. Siksi hän sai oman nurmialueen missä saa löhöillä ja rouskia nurmikkoa poskeensa minkä kerkiää. Silti mansikat piti nostaa ylös, ruohosipulit huuhdella ja orvokit nyt tykkää kun niitä pätkitään. Nurtsi on tehty vanhaan kenkien kuralaariin joka ei mahtunut eteiseeni ja oli näinollen vain riesana.

Mietin tekisinkö partsille siirtolavoista istumalöhöpaikat vai jotkut matalat penkit. En vaan tykkää istua tavallisen korkuisilla tuoleilla. Riippukeinu ois kiva, mutta se veisi ehkä liikaa tilaa. Tai noh... onhan tuo aika kookas partsi.




Muksut teki tarhassa äitienpäiväksi krassi-saappaat mutta kissa popsi suurimman osan taimista ja tuuli korjasi loput. Kissa meinasi murhata mummin tuomat mansikatkin joten ripustin ne kaiteeseen turvaan. Täällä on usein ongelmallisen hirvittävä tuuli, mutta toistaiseksi nää on kestäneet hyvin. Pienempiä kukkaruukkuja ei voi laittaa pöydälle koska ne lentää lattialle. Ison maton päälle täytyy viritellä jotain ettei se pakene naapuriin... mutta samalla siivoutuu pikkuroskat!

Villasukan uusi elämä intiaanin hevosena!

Huomiset naamiaiset aiheuttavat aina hiukan päänvaivaa vanhemmille. Pääsiäismeiningit meni ihan ohi, joten päätin tsempata tällä kertaa. Kävin Tiimarissa, mutta en halunnut ostaa mitään halpaa ja heti hajoavaa muovikrääsää. Niistä tuskin on paljoakaan iloa kaksivuotiaalle,sillä en usko niiden kestävän käyttöä. Niinpä piti ottaa luovuus ja ompelutaidot käyttöön. Inkkarin vaatteet tulee sitten myöhemmin, mutta hevonen on jo täällä!

Sukka on ala-asteella neulomani koulutyö, jolla ei ole paria. Harja on ylijäämää siitä kun vaatetin kaverini kuvauksiin tekemilläni kissankorvilla. Fleecekorvat löytyi tilkkukasasta ja napit ompelurasiasta. Nauha oli ostettu jotakin tarkoitusta varten, mutta tarkoituskin oli jo unohtunut. Keppi oli varastossa, täytteenä on kaikkea turhaa. 

Nimiehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

Varjomarttailuiltamat

Koska emme tunne itsejämme varsinaisesti martoiksi, päätimme ryhtyä marttailemaan yksityisesti. Väsätään käsitöitä, juodaan kahvia ja syödään pikkupurtavaa. Radio säädettiin Suomen taajuudelle, ihan merisään takia.  Koirat saa paimentaa toisiaan ja sauna lämmetä muutaman tunnin. Lopuksi heitellään löylyä, syödään ja siemaillaan hiukan siideriä. Ja tämä otetaan uusiksi!

Näistä tulee matto. Mukana vanhoja paitoja ja muuta leikeltäväksi sopivaa.

Vohvelikangas rulez!

Seppo syö varastamaansa luuta. Tai nahkaa, mitä ne nyt onkaan

.

Spiderman kävi saunomassa.

 Minä ompelin taustakangasta ja Papu reenaa poseeraamista

Hilkka oli leiponut mainion omppupiirakan...

...jonka Seppo sitten nautiskeli meidän saunavuoron aikana.

Taistelevat metsot!

Koska joka metsämökin seinältä pitää löytyä taistelevat metsot -versio, päätin jo aiemmin että maalaan oman modernisoidun versioni. Sehän kuuluu monen nykyihmisen inhokkiosastoille kun ryijyt, ristipistot ja huonot maalausversiot tursui aiemmin korvista ulos. Mielestäni onkin jo korkea aika herättää henkiin hieno perinne, niin kauan niiltä on jo saanut olla rauhassa!

Alkuperäinen on täällä: Ateneum
Linkistä löytyy kaksi kovin eri väristä kuvaa. Pitäisi itse käydä joskus toteamassa minkä värinen se on.

Saimme mieheni mummilta ensin kuitenkin melko huonon kopion, jonka ripustin innoissani seinälle. Se on jo huvittava, niin huono se on. Tai "yksinkertaistettu". Joka tapauksessa juuri hyvä kun se ei ole vain semmoinen semihuono, vaan ihan rehellisen huono. Kehykset on hienot, se on kai pääasia!

Öljyvärimaalaukseni on vielä hiiliasteella. Ollut jo monta vuotta. Olen sutannut kaikki öljyvärisiveltimeni pellavaöljymaaleilla ja en ole voinut lutrata liuottimillakaan, saati ehtinyt, kun lapset vie aikani. Maalien kunto pitää vielä tarkistaa ja siveltimet ostaa uusiksi. Kunpa muistaisi silloin kun on käymässä ihmisten ilmoilla. Ajatuksena oli tehdä myös kubistinen versio ja muutama muu. Onneksi vintillä on jonkun vanhoja suurensuuria maalauspohjia ihan tyhjän panttina. Luultavasti en ole maalannut, saati piirrustanut mitään sitten koulusta valmistumiseni 2007. Aiemmin kyllä maalailin paljonkin, lähinnä öiseen aikaan, huonouninen kun olen aina ollut.

Niinpä nyt sitten vihdoin, turhautuneena hitaaseen toimintaani, sutasin eilen yöllä pikaversion pastelliliiduilla. Se on enemmänkin valo- ja sommittelututkielma, kuin mikään vakavasti otettava versio, mutta luultavasti sekin päätyy samalle olkkarimme seinälle kuin kaikki muutkin metsot.
Vielä pitää miehen kanssa tapella siitä seinätilasta...

Nykyäänhän metsät on lähinnä hakkuuaukeita...

Viikon Hesarit koriin!

Jos ei nyt joka sivua, niin ainakin suurin osa viikon kokonaisista aukeamista päätyi jokunen aika sitten tähän pärekoriin. Siis lähes koko viikon Hesarit. Tarkoituksena oli vain treenata pärekorin tekemistä jollakin halvalla ja helposti saatavalla matskulla. Ja hieno lankakorihan siitä tulikin! Ja tilavakin se on! Korkeutta tuli n.45cm ja leveyttä 40cm. Tärkkäsin sen pinnan erikeepperivedellä, jottei se repeilisi liian helposti.

Hesari vaihtaa vanhan ison kokonsa tabloid-kokoon vuoden vaihteessa. Tähänkin koriin tehtyjä "päreitä" piti toki jatkaa jo moneen kertaan, mutta olisi kyllä vähän haastavaa tehdä tämmöisiä vielä lyhyemmistä pätkistä. Jatkoskohdat kun ovat aina myös hiukan heikompia kohtia. Kyllä minä vaan tykkäsin siitä hehtaarikoosta vaikka sen lukeminen aamupalapöydässä oli toki haastavaa. Isolla Hesarin aukeamalla oli myös kätevää peitellä suojaan milloin mitäkin kun vaikka maalasi, tyhjensi tuhkaa takasta tai teki jotakin muuta sottapyttyhommaa.

Nyt pitää käydä hamstraamassa jostakin pinotolkulla vanhoja lehtiä varastoon ja joku muu julkaisu, kuin iso Hesari saa tästä lähtien hoitaa takansytykkeen virkaa!

Ehkäpä tästä vielä selvitään...

Omalta pihalta kumottu. Laitettiin se juomaan kylppäriin ensin vähän. Sinne ei sitten muuta mahdukaan.

Pyrkimyksenä on sisustaa joulu saunamökkiin 0€ budjetilla. Yläkerran lattia ja maalaamiset muutenkin on vasta saatu valmiiksi ja rakennusroinat tönöstä ulos. Ikkunoitakaan ei oltu vielä pesty, ne oli ihan puhallusvillapölyssä. Ennestään on iso Ikean vuodesohva, isäni sedän muinoin tekemä sivupöytä, äitini miesystävän remontoima kasvihuonepöytä (kustavilainen kaatuva hökötys mistä joku oli lyönyt isoja rautanauloja läpi ja halkaissut jalat), sukulaisilta saatuja huonekaluja, sekä niitä talon vanhoja joita olen pikkuhiljaa kunnostellut.

Yks juttu meinasi unohtua: istumapaikat!

Miehen mummon vanhat tuolit kaipaa vielä istuimia. Näitä on säilynyt vain kaksi, mutta tähän hätään se riittää hyvin kun pöydän toiselle puolelle laitettiin iso Ikealainen vuodesohva. Parhaimmillaan pöydän ääreen on odotettavissa yhdeksän ruokailijaa, joista neljä on pieniä. Ne pienimmät istuu syöttötuoleissa ja juniorijakkaroilla. Ehkä talolta pitää ottaa lainaan joku lisätuoli.

Apuna mulla on kilpajuoksija joka myös mittaa kaikkea mittarullallaan

Hormin ympäri on hyvä kipitellä. Kunhan on hyvät kengät, ettei liukastu.

Tänne kellistetään kinkunsulattelijat tai väsyneet juhlijat.

Kiitokset lahjoittajille!  Sänky ja peitto on bråidilta saatuja. Sopii hyvin joulujuhlaväsymyksen kumouspaikaksi.

Sinisen hyllyn bongasin navetasta ja hinkkasin ja maalasin sen. Ihan mainio pikkutelkkarin paikka. Antenni on asentamatta, mutta muumit ja ehkä plekkarikin saadaan pyörimään, niin se on tärkeintä!

Keittiö on vielä lievästi...olematon.

Hellat ja muut saa odottaa lottovoittoa. Jääkaappi oli talomme ainoa jääkaappi kun tänne muutettiin, joskin melkein uusi. Toinen kaappi oli ainoa keittiökaappimme, jonka hinkkasin ja maalasin syksyllä. Se oli ihan pommikunnossa kaikkine ällöttävine pinttymineen, mutta nyt alkaa jo näyttää hiukan uskottavammalta. Räsymatto on mummin tekemä ja tosi paksu. Nykyräsymatot on liian ohuita koira- ja lapsiperheisiin. Näitä kun saisi lisää! Pitää vielä kirjoittaa Joulupukille. Niitä taitaa saada vain bongailemalla vanhoja tai kutomalla itse.

Ei siinä kauaa kestänyt

Kun kerran istuinlevyt löytyivät valmiina, kesti hätävaraverhoilussa noin puoli tuntia ja ehjän niittipyssyn etsimiseen kuluva aika. Pehmusteet löytyi kaapin perältä ja ne juuri ja juuri riittivät. Toki seuraavaksi olisin leikellyt vanhaa vauvanpeittoa jatkoksi.  Kangas on joskus muinoin ostettu Jyskistä hintaan 5m/10€! Se on toiminut aiemmin jo ainakin pöytäliinana. Todella paksua ja tukevaa hintaansa nähden. Kukaan ei erottaisi sitä oikeasta verhoilukankaasta!

Pyöriipyörii, niinkuin himmelin kuuluukin

Mummi teki paljon himmeleitä. Ihan myyntiinkin. Perin häneltä himmelin, meripihkakorun ja hänen tekemän pienen maalauksen. Tästä leikkasin vihdoin hintalapun pois. Parisataa markkaa sillä oli muinoin hintaa. Se on tehty pujottamalla lankaa olkiin, ei missään nimessä liimalla. Se olisi ollut täysin häpeällistä ja hyvin tuomittavaa!

Verannalla muutaman vuoden olleet ledit toimii vielä ja voi hyvin. Ne saa olla meidän bilevalot. Nyt muualle ja huomenna jatkamaan.

Ylijääneistä lattialankuista tehty ladonovea muistuttava pöytä tulee seuraavassa jaksossa...

Väkerryksiä!

Olen tässä puutarhan hautauduttua lumeen hiukan väkerrellyt. On huovuteltu, virkattu, ommeltu valokuvia, tehty hienostelulaukkuja...vaikka mitä! Kaikkea teen vain yhden kappaleen, sillä eihän se ole kiva jos kadulla kävelee samanlaista laukkua vastaan. Sitäpaitsi käy liian tylsäksi tehdä samaa asiaa kahteen kertaan! Jos jokin näistä kiinnostaa, surffaa kotisivulleni www.lehtovaara.fi

Lahjoja kesältä

Sain kesältä pari lahjaa. Toukan syömän lehden, mikä on älyttömän hienon näköinen. Juuri tuollaisen grafiikanvedoksen olen aina halunnut tehdä! Ja neitoperhosen, joka on niin kertakaikkisen kaunis etten voi käsittää miten tuommoisia voi edes olla. Miten ne värit noin hienosti on menneet kohdalleen? Nyt mä alan printtailemaan näitä joka paikkaan...

Ylijäämänaulakot

Hei taas pitkästä aikaa! Olen ollut väsäämässä kaikkea jännää. Samalla mietiskelin muun muassa, mitä tekisin turhilla koukuilla ja naulakoilla. Eihän mulla loppu elinikänäkään ole tarvetta kaikille niille. Vessasta löytyi kuitenkin vielä seinä, missä ei ollut mitään järkevää. Niinpä poistatin siitä hyllyn, missä ei säilytetty juuri mitään ja ryhdyin ruuvailemaan. Vielä puuttuu muutama, joten joko treenailen rautalangan vääntöä tai kirjoitan joulupukille.

Lisäsin sitten vielä muutaman kuvan jotka olen ottanut kylppärissä. Toinen kissani hengailee toisinaan lavuaarissa odotellen että joku avaa sille hanan. Hän kun arvostaa raitista lähdevettä kupissa seisoneen sijaan. Toinen nukkuu välillä kylppärin pyyhehyllyssä. Ja tietty yksi pikkutaaperon kylpykuvakin täytyy mahduttaa mukaan. Pitäisi printtailla lisää!