Sumuinen aamuretki korppimetsään

Pojat on vähän kipeinä kotihoidokkeina ja aamuksi piti keksiä jotakin tekemistä mikä ei pikkupoikia rasita. Siispä kauniin sumun vallitessa kärräilin pojat pienelle retkelle korppimetsään. Se sijaitsee hienon kallion päällä, mutta sinne pääsee myös toista kautta tietä pitkin. Korppeja ei paljoa tänään näkynyt. Johtuisikohan kimeästä kälätyksestä että bongattiin vain yksi. Kuultiin kyllä useampikin. Yleensä niitä löytyy tuolta pieneltä metsäkaistaleelta seitsemänkin kerralla. Siellä on ainakin kaksi pesää, hieman sivummalla vielä yksi. Ympäriltä on kaadettu valtavan paljon metsää. Toivottavasti niitä pieniä jäljellä olevia saarekkeita ei enää kaadettaisi. Tällä kylällä näkee kymmenessä minuutissa enemmän korppeja kuin ihmisiä parissa kuukaudessa.
Sumuinen, kylmä ilma, on muuten hyväksi orastavalle kurkunpään tulehdukselle, kunhan muistaa pukeutua lämpimästi.

Kylän keskus, tästä pääsee viiteen suuntaan. Mustavalkoinen värikuvassakin.

omistajan vaihdos tai kyntäjän yllättänyt sade

Yksinäinen korppikin osui kuvaan

Sitten vielä pari räpsyä kotipihalta:

ruusupapu kukkii ja voi hyvin

kehäkukkia, ruusupapuja, maa-artisokkaa ja rikkaruohoja

Ennen sadetta

Täällä kävi korppi huikkaamassa moikat ohilennollaan! Se meni pellon toisella puolella olevaan metsään, toivottavasti jäädäkseen. Ainakin se kuulosti hyväntuuliselta!

Ennen sadetta on myös hyvä kitkeä rikkaruohot myös pottumaasta. Nyt saa sade tulla!

Minne ovat korpit menneet?

Jokin aika sitten loppui korpin huudot täällä. Aikaisemmin ei mennyt varmaan päivääkään, etteikö suunnilleen joka tunti joku korppi olisi huikannut moikat ylilentäessään. Nyt on vaan ihan hiljaista. Tai siis ei ole. Koko ajan kuuluu variksen rääkyä, mitä täällä ei aiemmin ikinä kuulunut. Se on melkoisen ruma ääni verrattuna korpin soinnilliseen rääkyyn. Tänään meidän taivaalla lensi ainakin neljä sellaista. En ole koko neljän vuoden aikana nähnyt tällä kohdalla variksia, harakoita, lokkeja enkä naakkoja.

Onkohan korppipariskunnalle käynyt jotakin? Nehän ovat kai paikkauskollisia lintuja. Aiemmin keväällä tehdyt metsätyöt varmaan ainakin häiritsivät niitä. Se oli juuri munien hautoma-ajan jälkeen. Hyvällä tuurilla leutona keväänä poikaset olisivat olleet jo lentokykyisiä. Ei vaan kyllä ollut niin kovin leutoa. Viereistä metsää vain harvennettiin, mutta kauempana kuulemma avohakattiin. Toivottavasti niiden pesäpuuta ei vahingossa kaadettu. Ehkä ne vain lopettivat jo pesinnän ja tulevat takaisin ensi vuonna. Luulisin että olisin kyllä huomannut aiempina vuosina niiden katoamisen. Viimeisin korppibongaus on kuukauden takaa noin kahden kilometrin päästä. Korppi istui tien penkalla ihan pöllämystyneen näköisenä eikä edes lähtenyt karkuun kun ajoin ohi. Ehkä se kyttäsi jotakin mikä pellossa vilisti. Vaadin saada tietää mitä täällä tapahtuu!

Tietysti ihan vain vanhuuskin saattaa korpin selättää. Ne elävät parikymppisiksi, mutta loppuhan se tulee niillekin. Toivottavasti niiden jälkipolvetkin ovat myös kotipaikkauskollisia ja tulevat äkkiä tänne asuttamaan jäljelle jääneen metsän ja laittamaan varikset ruotuun. Täällä on kuitenkin normaalisti niin hiljaista ja mukavaa. Tänä vuonna tämän harjun marjasato on tietysti myös jonkin verran huonompi kun metsän valo-olosuhteet on aivan erilaiset ja iso osa mustikoista risujen alla tai jäänyt metsäkoneen ajouran muhjaamaksi. Mutta kyllä niillä jäljelle jäävillä muutaman korpin elättäisi, onhan tuota metsää vielä vaikka millä mitalla. Koira saattaa järjestää niille supikoirahaaskojakin. Ne on ainakin aiemmin niille kelvanneet. Viimeistään syksyllä kun luumut putoaa, joutuu vahtikoira metsästyshommiin kun tontille tulee illalla supia ruokailemaan. Supikoirakoira Zeppo hoitaa kannanharvennusta täällä päin, korpit hoitavat tontin siivoamisen. Parhaimmillaan olen laskenut kuuden korpin lentävän paikalle kuin taikaiskusta suunnilleen saaliin viimeisen hengenvedon aikaan.

Ne ovatkin varmaan ansainneet kyseenalaisen maineensa ihan syystä, ovat paikalla kun joku menehtyy, mutta silti toivotan ne sydämellisesti tervetulleiksi takaisin heti kun vaan sallivat saapua! Toivottavasti näkisin ne viimeistään kevään lentonäytöksen aikaan. Se on komean näköistä kun kaksi isoa litua lentää tuhatta ja sataa pujotellen taidokkaasti mäntyjen välissä.


"Korppi on ollut pirun, paholaisen lintu, jonka ilmestyminen on aina tiennyt jotain pahaa. Eikä ainoastaan värinsä, vaan myös oletetun viisautensa ja pitkän ikänsä vuoksi on korppia pidetty paholaisen liittolaisena. On luultu, että korppi elää satoja vuosia ja voi viisaudellaan vaikka väistää sitä kohti ammutun luodinkin. Liittoutuminen pirun kanssa antoi korpille kaikki nämä voimat ja ominaisuudet, joihin kuului lisäksi mm. korpinkivi, jota lintu säilytti pesässään tai kielensä alla. Tämän kiven maaginen voima oli siinä, että se taikoi haltijansa näkymättömäksi ja tästä johtuikin, että korpin pesää oli erittäin hankala löytää. Näkymättömänä korppi pääsi myös paremmin tekemään paholaisen sille määräämiä töitä. Jo pelkkä korpin näkeminen tiesi jonkinlaista onnettomuutta tai muuta ikävää ja siksi korppia myös vainottiin. Sanottiin, että korppi vaistoaa onnettomuudet ja ilmestyy paikalle juuri ennen kuin jotain dramaattista sattuu tai heti sen jälkeen. Pihapiirissä näkynyt korppi - tai monesti yleensä musta lintu - tiesi kuolemaa. Korppi tuli joko ilmoittamaan kuolemasta tai noutamaan kuolleen sielua ikuisuuksiin."                               

-Wikipedia

Noin puolentoista kilometrin päässä ehkä vuosi sitten kaadettua. Tästä ei voi metsänhoito kai enää rumentua. Saatan kyllä olla väärässäkin, mutta jo ohi käveleminen on melko pysäyttävä kokemus koska alue on niin iso.