Kesän viettoa

Mökilläkin piti käydä vähän ihmettelemässä juhannuksena! Yleensä en pidä keltaisesta väristä mutta tänne se kuuluu ehdottomasti!

Olenpas ollut laiska postailija! Yritys sukkuloida duunin ja loman välillä ei ole ihan helppoa. Koko ajan olen ikäänkuin väärässä paikassa. Olen siis paiskinut töitä, sekä yrittänyt vahtia puutarhaa, sekä vähän edes löysäillä ja hengailla meidän pikku poikasten kanssa. Maalatakin pitäisi...listoja siellä, listoja täällä... Eikä ne koskaan lopu! Eikä rikkaruohot! Mistä niitä tuleekin!?

Laitoin pukuhuoneen seinälle vanhan saunan seinällä olleet laminoidut rahtilaivajulisteet.

Olkkari-toimiston sohva kaipaa uudet kankaat, mutta en keksi millaiset... DVD-hylly on entinen ikkuna. Sieltä vetää talvella ihan sikana, mutta on se muuten aika kiva!

HDR -terassi

Aloin testailemaan photarin HDR-toimintoa. Ideana on siis yhdistää yli ja alivalotetun kuvan hyvät puolet jotta kuvan sävyskaala olisi mahdollisimman laaja. Samaan kuvaan kun ei mahdu aurinkoisella säällä sekä vaalea, että tumma pää skaalasta. Yleensä siis joutuu uhraamaan jomman kumman. Joko tulee vitivalkoista tai sysimustaa johonkin kohtaan. Siis varjot tukossa tai valot puhki. HDR-kuvissa näin ei siis pitäisi käydä, vaan kaikki sävyt pitäisi pystyä kaivamaan esiin.

En kylläkään oikeastaan tiedä tykkäänkö tyylistä vai en. Joihinkin tilanteisiin se epäilemättä sopii. Jos siis ulkona on sysimusta yö ja kuvassa pitäisi näkyä myös sisälle valoisaan. Mutta perus päiväkuvasta saa mielestäni mukavamman katsottavan ihan vain raw-kääntimen highlight ja shadow - säätimillä. Tuulisella säällä HDR:n tulee helposti haamuoksia puihin, koska on tosiaan ainakin se kaksi kuvaa yhdessä. Mitään liikkuvaakaan ei oikeastaan kannata kuvailla. Ellei sitten kuvaa juuri siksi ihan vaan leikkiäkseen efektillä. Tätä pitää kokeilla vähän paremmin kunnon ääriolosuhteissa. Photarin oman lisäksi on muitakin HDR-plugineja, joista voisi kokeilla jotakin jos se ei maksa kauheasti.

Sanotaan että HDR:ssa on kaikki mitä silmäkin näkee, mutta se karsea yliterävöinti ei ole ainakaan sitä mitä minun silmäni luonnossa näkee. Se ehkä tekee niistä liian epätodellisia. Eikä sävytkään ole paljaalla silmällä nähtävissä samaan aikaan. Jos katsoo valoon, ei näe synkimmän varjon yksityiskohtia. Autolla ajaessa se on hiukan ongelmallistakin toisinaan. Silmä näkee tietysti laajemman skaalan kuin kamera, mutta aika karsean näköiseksi menee ahtaa liian suuri aukkoskaala liian ahtaaseen muottiin. Mun silmää miellyttää enemmän se, että on myös oikeasti tummaa ja vaaleaa.

RAW-säätimillä säädelty, vähän myös punaista poistettu punaisimmasta

HDR, aika lähellä ohjelman ehdotelmaa. Emmäätiiä... platku, muistuttaa havainnekuvaa. Tällaisia näkee paljon netissä photarin esimerkki-hoodeeärrinä

HDR, vähän lisää tummaa ja vaaleeta (haamut edelleen oikealla ylänurkassa)

Ei mitään säätöjä, suoraan raw-jpg

Sisäkattopuutarhausta

Koska kissa-lapsiperheessä on muuten mahdotonta pitää sisällä kukkasia, pitää olla luova. Ainoa paikka missä voin pitää pöydällä mitään, on keittiön pieni ikkuna. Silloinkin kukkapurkit valtaavat vähäiset keittiötasoni. Sinnekään ei voi laittaa mitään kovin vesipitoista, koska kissa haluaa juoda esimerkiksi kaikista leikkokukkamaljakoista ja kaataa ne. Viimeksi hän tiputti kalliin maljakon ihan lattialle asti, mutta ihme kyllä säästyttiin sirpaleilta. Ainoa pitkäaikainen sisäkasvini on posliinikukka joka kukkii kuin hullu tuossa keittiön ikkunalla. Aikaisemmissa kodeissaan se on vaan murjottanut kukattomana, joten sen siirtäminen ei tule kuuloonkaan. Nyt siinä on melkein koko ajan ainakin yli viisi kukkaterttua, usein yli kymmenenkin. Se onkin ainoa huonekasvi, mikä ei roiku katosta.

Taimikasvatus on mielestäni inhaa touhua sisällä myös siksi että keväisen invaasionsa aikana muurahaiset hyökkäävät multaa kuskaamaan. Heidänkin hommansa hankaloitui juuri kun innostuin tekemään hiukan amppeleita. Yksikerroksiset kun ei riitä, piti tehdä useampikerroksisia!

Leikkokukat on kissojen suosikkeja

Taistelevat metsot!

Koska joka metsämökin seinältä pitää löytyä taistelevat metsot -versio, päätin jo aiemmin että maalaan oman modernisoidun versioni. Sehän kuuluu monen nykyihmisen inhokkiosastoille kun ryijyt, ristipistot ja huonot maalausversiot tursui aiemmin korvista ulos. Mielestäni onkin jo korkea aika herättää henkiin hieno perinne, niin kauan niiltä on jo saanut olla rauhassa!

Alkuperäinen on täällä: Ateneum
Linkistä löytyy kaksi kovin eri väristä kuvaa. Pitäisi itse käydä joskus toteamassa minkä värinen se on.

Saimme mieheni mummilta ensin kuitenkin melko huonon kopion, jonka ripustin innoissani seinälle. Se on jo huvittava, niin huono se on. Tai "yksinkertaistettu". Joka tapauksessa juuri hyvä kun se ei ole vain semmoinen semihuono, vaan ihan rehellisen huono. Kehykset on hienot, se on kai pääasia!

Öljyvärimaalaukseni on vielä hiiliasteella. Ollut jo monta vuotta. Olen sutannut kaikki öljyvärisiveltimeni pellavaöljymaaleilla ja en ole voinut lutrata liuottimillakaan, saati ehtinyt, kun lapset vie aikani. Maalien kunto pitää vielä tarkistaa ja siveltimet ostaa uusiksi. Kunpa muistaisi silloin kun on käymässä ihmisten ilmoilla. Ajatuksena oli tehdä myös kubistinen versio ja muutama muu. Onneksi vintillä on jonkun vanhoja suurensuuria maalauspohjia ihan tyhjän panttina. Luultavasti en ole maalannut, saati piirrustanut mitään sitten koulusta valmistumiseni 2007. Aiemmin kyllä maalailin paljonkin, lähinnä öiseen aikaan, huonouninen kun olen aina ollut.

Niinpä nyt sitten vihdoin, turhautuneena hitaaseen toimintaani, sutasin eilen yöllä pikaversion pastelliliiduilla. Se on enemmänkin valo- ja sommittelututkielma, kuin mikään vakavasti otettava versio, mutta luultavasti sekin päätyy samalle olkkarimme seinälle kuin kaikki muutkin metsot.
Vielä pitää miehen kanssa tapella siitä seinätilasta...

Nykyäänhän metsät on lähinnä hakkuuaukeita...

Viikon Hesarit koriin!

Jos ei nyt joka sivua, niin ainakin suurin osa viikon kokonaisista aukeamista päätyi jokunen aika sitten tähän pärekoriin. Siis lähes koko viikon Hesarit. Tarkoituksena oli vain treenata pärekorin tekemistä jollakin halvalla ja helposti saatavalla matskulla. Ja hieno lankakorihan siitä tulikin! Ja tilavakin se on! Korkeutta tuli n.45cm ja leveyttä 40cm. Tärkkäsin sen pinnan erikeepperivedellä, jottei se repeilisi liian helposti.

Hesari vaihtaa vanhan ison kokonsa tabloid-kokoon vuoden vaihteessa. Tähänkin koriin tehtyjä "päreitä" piti toki jatkaa jo moneen kertaan, mutta olisi kyllä vähän haastavaa tehdä tämmöisiä vielä lyhyemmistä pätkistä. Jatkoskohdat kun ovat aina myös hiukan heikompia kohtia. Kyllä minä vaan tykkäsin siitä hehtaarikoosta vaikka sen lukeminen aamupalapöydässä oli toki haastavaa. Isolla Hesarin aukeamalla oli myös kätevää peitellä suojaan milloin mitäkin kun vaikka maalasi, tyhjensi tuhkaa takasta tai teki jotakin muuta sottapyttyhommaa.

Nyt pitää käydä hamstraamassa jostakin pinotolkulla vanhoja lehtiä varastoon ja joku muu julkaisu, kuin iso Hesari saa tästä lähtien hoitaa takansytykkeen virkaa!

Jouluaatto!

Ensin oli rauhallista ja lapsetkin malttoi vähän syödä. Lankkupöytä toimi oikein hyvin ja oli erittäin hyvä veto olla käyttämättä pöytäliinaa, koska siitä olisi takuulla joku nassikka vetäissyt lasia sirpaleiksi. Laitoin keskelle vain rivin huovuttamiani pannunalusia.

Jossain vaiheessa alkoi käydä melko malttamattomaksi ja jokaista ovenavausta ihmeteltiin että josko se pukki jo tuli. Ja onneksi tulikin. Ikävää vaan että iskä oli justiinsa koiraa ja kissoja ruokkimassa, eikä nähnyt pukkia. Täytyy sanoa että olin kovin yllättynyt ettei pukkia pelätty enempää! Mutta taisi se ihan liikaa lahjoja ainakin tuoda.

Eipä siitä sisustuksestakaan aivan 0€ selvitty. Lankkupöytään ostettiin pari lisälankkua ja spriipetsit. Kuuseenkin piti hankkia uudet valot kun vanhat, tosin vasta pari vuotta vanhat eivät toimineet. Alle satku kaikkeen sisustukseen paloi kuitenkin tällä erää. Muuten kaikki on saatuja, perittyjä tai itse henkiin elvytettyjä. Pöydän takana oleva sohva ostettiin jokunen aika sitten alakertaan, mihin se ei kuitenkaan oikein sopinut. Pöydän päällä olleet koristeet on korkeimman omakätisesti väsätty luonnon antimista. Siis ylijääneistä kuusen alaoksista. Kuusenkoristeet oli meillä ennestään ja jokunen tuli lasten mukana dagiksestakin.

Ehkäpä tästä vielä selvitään...

Omalta pihalta kumottu. Laitettiin se juomaan kylppäriin ensin vähän. Sinne ei sitten muuta mahdukaan.

Pyrkimyksenä on sisustaa joulu saunamökkiin 0€ budjetilla. Yläkerran lattia ja maalaamiset muutenkin on vasta saatu valmiiksi ja rakennusroinat tönöstä ulos. Ikkunoitakaan ei oltu vielä pesty, ne oli ihan puhallusvillapölyssä. Ennestään on iso Ikean vuodesohva, isäni sedän muinoin tekemä sivupöytä, äitini miesystävän remontoima kasvihuonepöytä (kustavilainen kaatuva hökötys mistä joku oli lyönyt isoja rautanauloja läpi ja halkaissut jalat), sukulaisilta saatuja huonekaluja, sekä niitä talon vanhoja joita olen pikkuhiljaa kunnostellut.

Yks juttu meinasi unohtua: istumapaikat!

Miehen mummon vanhat tuolit kaipaa vielä istuimia. Näitä on säilynyt vain kaksi, mutta tähän hätään se riittää hyvin kun pöydän toiselle puolelle laitettiin iso Ikealainen vuodesohva. Parhaimmillaan pöydän ääreen on odotettavissa yhdeksän ruokailijaa, joista neljä on pieniä. Ne pienimmät istuu syöttötuoleissa ja juniorijakkaroilla. Ehkä talolta pitää ottaa lainaan joku lisätuoli.

Apuna mulla on kilpajuoksija joka myös mittaa kaikkea mittarullallaan

Hormin ympäri on hyvä kipitellä. Kunhan on hyvät kengät, ettei liukastu.

Tänne kellistetään kinkunsulattelijat tai väsyneet juhlijat.

Kiitokset lahjoittajille!  Sänky ja peitto on bråidilta saatuja. Sopii hyvin joulujuhlaväsymyksen kumouspaikaksi.

Sinisen hyllyn bongasin navetasta ja hinkkasin ja maalasin sen. Ihan mainio pikkutelkkarin paikka. Antenni on asentamatta, mutta muumit ja ehkä plekkarikin saadaan pyörimään, niin se on tärkeintä!

Keittiö on vielä lievästi...olematon.

Hellat ja muut saa odottaa lottovoittoa. Jääkaappi oli talomme ainoa jääkaappi kun tänne muutettiin, joskin melkein uusi. Toinen kaappi oli ainoa keittiökaappimme, jonka hinkkasin ja maalasin syksyllä. Se oli ihan pommikunnossa kaikkine ällöttävine pinttymineen, mutta nyt alkaa jo näyttää hiukan uskottavammalta. Räsymatto on mummin tekemä ja tosi paksu. Nykyräsymatot on liian ohuita koira- ja lapsiperheisiin. Näitä kun saisi lisää! Pitää vielä kirjoittaa Joulupukille. Niitä taitaa saada vain bongailemalla vanhoja tai kutomalla itse.

Ei siinä kauaa kestänyt

Kun kerran istuinlevyt löytyivät valmiina, kesti hätävaraverhoilussa noin puoli tuntia ja ehjän niittipyssyn etsimiseen kuluva aika. Pehmusteet löytyi kaapin perältä ja ne juuri ja juuri riittivät. Toki seuraavaksi olisin leikellyt vanhaa vauvanpeittoa jatkoksi.  Kangas on joskus muinoin ostettu Jyskistä hintaan 5m/10€! Se on toiminut aiemmin jo ainakin pöytäliinana. Todella paksua ja tukevaa hintaansa nähden. Kukaan ei erottaisi sitä oikeasta verhoilukankaasta!

Pyöriipyörii, niinkuin himmelin kuuluukin

Mummi teki paljon himmeleitä. Ihan myyntiinkin. Perin häneltä himmelin, meripihkakorun ja hänen tekemän pienen maalauksen. Tästä leikkasin vihdoin hintalapun pois. Parisataa markkaa sillä oli muinoin hintaa. Se on tehty pujottamalla lankaa olkiin, ei missään nimessä liimalla. Se olisi ollut täysin häpeällistä ja hyvin tuomittavaa!

Verannalla muutaman vuoden olleet ledit toimii vielä ja voi hyvin. Ne saa olla meidän bilevalot. Nyt muualle ja huomenna jatkamaan.

Ylijääneistä lattialankuista tehty ladonovea muistuttava pöytä tulee seuraavassa jaksossa...

Kun maanantai jatkuu ainakin keskiviikkoon...

Pienempi poika, Ivar, on kipeänä. Ei niin että kuumetta enää olisi, mutta on niin sairaan näköinen, ettei kehtaa tarhaan viedä. Työt ja joulupöytä on kesken. Mummi saapuu hätiin ja hoitaa Ivaria että saan edes joulupöydän jouluksi kuntoon, muut hommat saa odottaa. Jouluksi pitää siis tehdä pöytä, mikä on riittävän iso. Menen mökkiin missä se pitäisi maalata. Ajattelin laittaa kiukaaseen tulen että mökki hiukan lämpenisi, mutta saunassa kuuluu hirmuinen sihinä. Putki vuotaa. Lattia on märkä ja seinällekin on vähän roiskunut. Olen samalla kertaa yksityisyrittäjä, sairaan lapsen huoltaja, putkimies, puuseppä, maalari ja nukkunut huonosti yöni. Juteltuani kolmen miehen kanssa puhelimessa, saan putkiasian reilaan. Siinä ei tosin ollutkaan mitään vikaa, vaan paineentasausventtiili. Ja epäilyttävän löysällä ollut toimeton mutteri.

Yhhyh, mikä dunkkis...

Monttuja ja kraatereita, mutta olkoon.

Etsin pöydän puristimien ja muiden hässäköiden keskeltä ja yritän nirhiä puutappeja tasaisiksi. Faija neuvoo puhelimessa kuinka päin talttaa pidetään. Lopputuloksesta tulee täysin uskottava. Totean että pakko koko pöytä on vielä hioa ja tarkistaa tikkujen varalta. Hiottuani ja imuroituani alan värittelemään pöytää. Sen on kuivuttava nopeasti, joten sudin siihen spriipetsikuultomaalia, mikä on parissa tunnissa kuiva. Totean ilokseni että se menee läpi suojapahvistani. Ei sitten muuta kuin varovasti. Löyhkä on karmea, mutten jaksa käyttää kaasunaamariakaan. Siitä alkaa naama särkemään. Muuten en ehkä jaksaisi taistella, mutta haluan joulupöytäni myöhemmin kuvauskäyttöön.

Saan suurimman osan valmiiksi, mutten ihan kokonaan, kun puhelin soi. Pahaenteinen numero, isomman veijarin tarharyhmän nimellä, paistaa kännykän ruudulta.  Sieltä soitetaan hakemaan pikkujamppa kotiin kun kuumettakin on jo pitkälti yli 39°C. Jätän värittämisen kesken ja lähden hakemaan poikaa kotiin. Löydän dagiksesta punaposkisen surkean pikkupojan jota lähden viemään kotiin. Kädestä ei saa päästää irti. Lammasrukkasenkin läpi tuntuu käsi, kuin pieni lämpöpatteri, -8°C hirmupakkasessakin. Kuin pisteenä i:n päälle pojan surkean olemuksen kruunaa eilen törmätystä terävästä pöydänkulmasta aiheutunut mustelma silmäluomessa. Mummi pakenee paikalta tehtyään vispipuuron valmiiksi.

Kuume laskee kotona kuin taikaiskusta, noustakseen myöhemmin uudelleen. Toisen, eli Iijarin (lue: veijarin) tuhovoima on palannut entiselleen vaikka pikkujamppa on vielä surkean näköinen ilmestys. Hän kuitenkin piiloutuu koko ajan jonnekin ja virnuillen odottelee minua etsimään. Patterit on säädetty uudelleen johonkin 26°C, tavarat tiputeltu pöydiltä. Poika juoksee edelleen virnuillen karkuun, jokin roska suussaan etten saisi sitä kaivettua sieltä pois. Leuka lävähtää pöydän reunaan ja suusta tulee verta niin maan hirvittävästi. Mietin, pitäisikö se näyttää huomenna hammaslääkärille, jotta vakuutus kattaa jannulle uudet leegot jos rautahampaiden kasvussa tulee jotain häiriöitä. En mene, kun huuto loppui niin nopeasti, hampaat ei heilu ja huulesta löytyy haava.

Vielä hieman tappelua hammasharjoista ja sitten molemmat sammuivat kuin saunalyhdyt. Huomenna koitan taas saada jonkun vahtimaan veijareita päiväunien ajaksi että päästään joskus joulupöytään. Laiminlyön markkinointiduunini ja suunnittelen pakoa jouluostoksille. Minä kun en ole vielä ostanut lahjojakaan.

Ylijäämänaulakot

Hei taas pitkästä aikaa! Olen ollut väsäämässä kaikkea jännää. Samalla mietiskelin muun muassa, mitä tekisin turhilla koukuilla ja naulakoilla. Eihän mulla loppu elinikänäkään ole tarvetta kaikille niille. Vessasta löytyi kuitenkin vielä seinä, missä ei ollut mitään järkevää. Niinpä poistatin siitä hyllyn, missä ei säilytetty juuri mitään ja ryhdyin ruuvailemaan. Vielä puuttuu muutama, joten joko treenailen rautalangan vääntöä tai kirjoitan joulupukille.

Lisäsin sitten vielä muutaman kuvan jotka olen ottanut kylppärissä. Toinen kissani hengailee toisinaan lavuaarissa odotellen että joku avaa sille hanan. Hän kun arvostaa raitista lähdevettä kupissa seisoneen sijaan. Toinen nukkuu välillä kylppärin pyyhehyllyssä. Ja tietty yksi pikkutaaperon kylpykuvakin täytyy mahduttaa mukaan. Pitäisi printtailla lisää!

Rakas romu kunnostettuna

Innostuin vallan rakkaan romuni esittelytehtävästä. Se oli pitkään kunnostuslistalla ja nyt sain sen vihdoin valmiiksi. Messinkihelat voisi vielä kiillottaa, nyt ne on vain raavittu maalinroippeista. Tai sitten annan vain olla. Ihan hauskat ne on noinkin. Kunnon päiväpeitto pitää vielä hankkia, mutta kyllä tässä kelpaa näinkin istuskella pöydän ääressä.

Sänky vanhassa asussaan täällä.

Rakas romu

Sain Vironperän emännältä haastten esitellä jonkun vanhan rakkaan romuni, eli huonekalun. Valinta oli helppo. Tämä romu saatiin talokauppojen mukana. Sanoimme edelliselle omistajalle että tavaroita saa jättää jos ne ovat käyttökelpoisia. Täältä löytyikin sitten paljon antiikkihuonekaluja. Edelleen käytössämme on mm. tosi vanha ja hieno pirttipöytä, muutama kaappi, massiivinen koristeveistetty olkkarin pöytä... Mutta yksi romu on ylitse muiden.

ihan toimivat pyörätkin alla

Aluksi se tosiaan näyttikin romulta. Kun ensin tutkiskeltiin, mitä täältä löytyy, näin navetassa aivan ihanan sängynpäädyn. Ajattelin että se oli vain yksittäinen puolikas sänkyä ja että ehkä päätyä voisi käyttää koristeena tai jotakin. No, kunhan raivattiin kaikkea tavaraa pois, löydettiin toinenkin puolikas sänky toiselta puolelta navettaa. Näinpä meillä olikin kokonainen, aivan upea rautasänky. Hirvittävän rapistunut vain. Maali oli ihan irti ja ruostetta oli siellä täällä, mutta muuten ihan tukeva. Se pääsikin jo koekäyttöön verannalle, mutta päätyi takaisin varastoon odottamaan kunnostusta. Sitten kun vihdoin aloin vanhaa maalia pois kaapimaan, päätin sahata siitä irti yhden pohjassa olevan vääntyneen raudanpätkän, millä ei ollut mitään merkitystä sängyn toimivuuden kannalta, mutta siihen saattoi satuttaa itsensä. Ja siinä luki: Helsingin uusi rautasänkytehdas! Pienellä googlettamisella löysinkin tämän! Kansalliskirjaston tietokannasta löytyi siis vanha rautasänkytehtaan esite vuodelta 1912, joka osasi kertoa sängyn maksaneen 72mk + 4mk lisähintaa kokoonlykättävyydestä ja 4mk muusta väristä kuin mustasta lakeerauksesta.

Ajattelin kuitenkin maalata sen. Nyt se on jo hiottu ja maalitkin on ostettu. Siitä tulee musta ja messinkinupit ajattelin kiillottaa vielä kauniin kiiltäviksi. Siitä tulee varmastikin jommalle kummalle lapselle sänky.

Heitän haasteen Jäniksen Helinälle ja Förmaaki ja puutarhan Sussille

Lastenhuone!

Olen pitänyt pientä bloggaustaukoa, koska olen maalannut ihan vimmatusti! Eihän se ole mopo eikä mikään jos ei se vähän keuli! Aloin siis maalata lastenhuonetta ja siinähän vierähti tovi, kun iski paha maalausvimma... Koko huone piti siis maalata kun huoneeseen vaihdettiin parvekkeen ovi ja ikkuna, sekä siirrettiin valokatkaisijaa ja olipa niissä seinissä muutenkin vähän elämisen jälkiä. Ne on tehty sen verran epätasaisiksi että tasaisen näköistä on vaikeaa saada, joten päätin kääntää epätasaisuuden vahvuudeksi ja tehdä niistä vielä epätasaisemmat. "Ripustelen" oksille vielä tauluja ja vähän muita koristeita roikkumaan. Ja ehkä sitten keväällä maalaan lehtiäkin jos huvittaa.
Ovi oli todellinen löytö! Kaksilehtinen kokolasiovi, käyttämätön, 200€. Ei olisi paremmin voinut käydä. Siitä tulee ihanasti valoa sisään! Sen kaveriksi laitettiin vain tuuletusluukku kun ajattelin että ikkunaa huoneessa on jo riittämiin.

Ensin isommat hommat. Rakenteista ei onneksi hyppinyt mitään karmaisevaa esiin. Eristeiden puute oli ällistyttävä. Ei ihme että huone oli niin viileä.

tapettikin kesti maalaamisen oikein hyvin

Kissamme Mörkö keksi joskus kulkea parvekkeen kautta sisään. Nyt se yritti taas, mutta en päästänyt, koska muuten se vonkuu siellä koko ajan. Se kiipeää sinne palotikkaita pitkin.

 

kukaan ei arvaa missä Birk on piilossa