Rakas romu

Sain Vironperän emännältä haastten esitellä jonkun vanhan rakkaan romuni, eli huonekalun. Valinta oli helppo. Tämä romu saatiin talokauppojen mukana. Sanoimme edelliselle omistajalle että tavaroita saa jättää jos ne ovat käyttökelpoisia. Täältä löytyikin sitten paljon antiikkihuonekaluja. Edelleen käytössämme on mm. tosi vanha ja hieno pirttipöytä, muutama kaappi, massiivinen koristeveistetty olkkarin pöytä... Mutta yksi romu on ylitse muiden.

ihan toimivat pyörätkin alla

Aluksi se tosiaan näyttikin romulta. Kun ensin tutkiskeltiin, mitä täältä löytyy, näin navetassa aivan ihanan sängynpäädyn. Ajattelin että se oli vain yksittäinen puolikas sänkyä ja että ehkä päätyä voisi käyttää koristeena tai jotakin. No, kunhan raivattiin kaikkea tavaraa pois, löydettiin toinenkin puolikas sänky toiselta puolelta navettaa. Näinpä meillä olikin kokonainen, aivan upea rautasänky. Hirvittävän rapistunut vain. Maali oli ihan irti ja ruostetta oli siellä täällä, mutta muuten ihan tukeva. Se pääsikin jo koekäyttöön verannalle, mutta päätyi takaisin varastoon odottamaan kunnostusta. Sitten kun vihdoin aloin vanhaa maalia pois kaapimaan, päätin sahata siitä irti yhden pohjassa olevan vääntyneen raudanpätkän, millä ei ollut mitään merkitystä sängyn toimivuuden kannalta, mutta siihen saattoi satuttaa itsensä. Ja siinä luki: Helsingin uusi rautasänkytehdas! Pienellä googlettamisella löysinkin tämän! Kansalliskirjaston tietokannasta löytyi siis vanha rautasänkytehtaan esite vuodelta 1912, joka osasi kertoa sängyn maksaneen 72mk + 4mk lisähintaa kokoonlykättävyydestä ja 4mk muusta väristä kuin mustasta lakeerauksesta.

Ajattelin kuitenkin maalata sen. Nyt se on jo hiottu ja maalitkin on ostettu. Siitä tulee musta ja messinkinupit ajattelin kiillottaa vielä kauniin kiiltäviksi. Siitä tulee varmastikin jommalle kummalle lapselle sänky.

Heitän haasteen Jäniksen Helinälle ja Förmaaki ja puutarhan Sussille

Unohdetun puutarhan asukkaat

Ostimme torpan talvella 2008 ja puutarhan kuin sian säkissä. Pihapiiri on satoja vuosia vanha joten täältä löytyikin kyllä mielenkiintoisia asukkaita kun harrastin hieman valikoivaa kitkemistä siellä täällä. Ensimmäisenä vuonna nyhdin rikkaruohoa ja vuorenkilpiä. Sekä tein löytöjä. En niinkään istuttanut paljoa mitään. Kaksi riviä perunaa, nekin vinoon. Muutaman kasvin siirsin mummolasta. Keskityin vain tekemään löytöjä ja punomaan suunnitelmia.

Huikeimpia unohdetun puutarhan asukkeja ovat pionit! Vuorenkilpiviidakon alta ja hevoskastanjan varjosta löytyi valtavia pioninjuurakoita, halkaisijaltaan lähemmäs metrinkin. Hevoskastanjan läpitunkemattomassa varjossa olleet eivät kukkineet enää valon puuttuessa, mutta vuorenkilpien alla olevat kukkivat kyllä mahtavasti! Ikinä en ole osannut arvatakaan miten huumaava tuoksu voi pionissa olla. Aivan kuin ruusu ja kielo yhteensä potenssiin sata ja kaiken kruunaa kermakakkumainen ulkonäkö. Aivan uskomattoman hienon näköisiä kukkia! Ja laji on takuulla ikivanha. Käsittääkseni tuon kokoisia juurakoita ei alta viidenkymmenen vuoden kasva. Hevoskastanjakin oli noin 60-vuotias, ja pionit lienevät vanhempia asukkaita. Lisäksi löytyi kahta muuta lajia pioneita, mutta ne vaikuttavat melko tavallisilta tarhapioneilta ja luultavasti aika paljon uudemmilta. Lisäksi juolavehnän keskeltä löytyi ihan pienenpieni "miniatyyripioni", jonka odottelen joskus kukkivan. Se on ollut pienenpieni isossakin penkissä, mihin sen siirsin heinikosta.

Toinen uskomaton löytö löytyi tontin reunalta, haapojen keskeltä. Vanha mansikkamaa! Mansikat olivat täysin rikkaruohon saartamia ja ainakin kymmenen vanhan haavan varjossa. Siitä täytyi olla kauan kun ne on sinne unohdettu, mutta hyvin olivat jaksaneet sinnitellä. Kitkin rikkaruohoja ja kun mansikat kypsyivät, ne vähät, alkoi lajikin selvitä. Uskoakseni kyseessä on ukkomansikka. Olin tietämättäni etsinyt sitä vuosia, maailman makeinta mansikkaa. Meillä kasvoi niitä lapsuudenkotini pihalla ja suunnittelin jo meneväni varkaisiin, mutta tässä niitä nyt on, omalla pihallani.

Yksi mystinen pensas mietitytti pitkään. Vähän niinkuin karviainen, mutta ei piikkejä ja tumma marja aivan kuin mustaherukka, vähän saman makuinenkin. Luultavasti kyseessä on karukka. Kukkakin on outo. Puska ei ole järin iso eikä satoisa, mutta saa pysyä rauhassa paikallaan kun on niin outo, eikä muuten verso eikä leviä mihinkään. Kuvassa se on vielä hieman raaka, kypsänä aivan musta.

Puutarha tulvii uusia löytöjä joka vuosi. Mitä enemmän kitkee, sitä enemmän löytää. Pieniä uutuuksia löytyy vähän sieltä sun täältä. Palavaa rakkautta, ritarinkannusta, akileijoja, liljoja, narsisseja.