Lasten aamuruokailu tapahtuu nyt näköjään ulkona, sillä leivät jäävät syömättä ja ensimmäiseksi pitää kirmata herneaidalle. Moni ihmettelee, miten nämä ovat niin reheviä. Aita on puolisentoista metriä korkea ja sekin loppuu kesken. Eikä nämä ole mitään puisevia maultaankaan vaan ehkä paras popsimislajike mihin itse olen törmännyt. En voi kuin ihmetellä mitä ne torilla myy, ovat nimittäin usein aika mauttomia. Tämän kanssa rinnakkain kavattelin pari vuotta muitakin lajikkeita, mutta ne jäivät polven korkuisiksi ja huonosatoisiksi. Lähinnä näyttivät kärsivän kuivuudesta vaikka 'Aamisep' ei. aivan mahtava siis, muuta en enää kasvatakaan. Koirakin syö niitä suoraan aidasta!
Eipä siinä, nämä ei kyllä lopu kesken. Kolme hiukan alle neljän metrin aitaa ja kohta hukumme taas näihin. Ensi vuonna pitää tehdä uudet tukipuut. Vanha ruostunut raudoitusverkko toimii vielä ihan hienosti.
