Eipä näin talvella ihmeempiä tapahdu, muuta kuin hiiret ja muut viluiset eläimet mellastaa torpassamme. Ihana ja erinomainen hiirikissani, Mörkö, on napannut jo kymmenisen hiirtä talostamme. Lukema on melko hyvin selvillä koska se syö niistä vain parhaat palat ja jättää suoliston, hännän ja joskus päänkin matolle.
Toisinaan se vaikuttaa liian hyvin ruokitulta, aivan kuin koirakin:
 |
| Seppo päiväunilla |
Sitten välipohjassa mellastaa joku suurempikin rynnistäjä joka jahtaa siellä hiiriä. Epäilisin lumikkoa syylliseksi. Ne kun mahtuu samoista paikoista menemään kuin hiiretkin, mitkä on melko lihavia kotihiiriä. Rotat on enemmän kaupunkityyppejä ja oravia ei täällä ole nähty. Eikä mitään isompia reikiä löydy mistään.
Yhtenä päivänä kolkkasin kai lepakon. Katselin keittiön ikkunan ulkovuorilautaa kun se repsotti sentin verran irti mystisesti. Niinpä päätin pamauttaa nyrkillä jos se vaikka menisi paikoilleen. Sieltä kuului "sviiiiik!" Ja todentotta, sillä kohtaa maassa oli lepakon kakkaa. Lepakoita löydettiin aiemminkin kun vaihdettiin viereistä ikkunaa. Juurikin sieltä vuorilaudan alta tipahti kaksi unenpöpperöistä lepakkoa.
Tänään koin kauhunhetkiä kun tietokonepöytäni päältä lehahti yht'äkkiä lentoon talitintti! Sitä ennen se ropisteli välipohjassa. En vaan millään löydä niin isoa aukkoa mistään että voisin uskoa sen mahtuvan. Toki onhan toista sataa vuotta vanha tölli toki vino ja kiero mutta listan ja katon välissä on korkeintaan sentin rako. Uskoisin että lepakko siitä mahtuu, mutta että talitintti! En saanut kuvaa kun saatiin se jo lentämään ikkunasta ulos. Olisi ollut armollisempaa varmaan joutua kissan saaliiksi, sen verran osumaa saaneelta se vaikutti.
 |
| Mörkö |
