Kauhistus kasvihuoneessa

En muista milloin olen viimeksi huutanut säikähtäessäni! Tuskin koskaan, mutta tänään oli ihan pakko. Tapahtumasta on jo tunteja aikaa ja edelleen on sydän nurinpäin kurkussa.

Syyllinen on oikeassa alanurkassa

Olin kasvihuoneessa erottelemassa kesäkurpitsan taimia toisistaan kun laitan aina liikaa siemeniä pieniin taimiastioihin. Niitä siinä olin jo varmaan vartin purkitellut erilleen ja homma oli loppusuoralla. Nostin sivuun ison sinkityn tarjottimen millä kurpitsat ja maissit olivat viettäneet aikaansa. Se oli osittain mullan päällä ja osittain kuvissa näkyvän tiilistä ladotun laarinreunan päällä.

Syyllinen näkyy jo aika hyvin. 

Ihmettelin kun mullassa oli iso reikä. Aivan kuin joku olisi käynyt rautakangella hujauttamassa. Kumarruin katsomaan tarkemmin... Ja jotain hyppäsi kohti. Säikähdin niin että huusin ja peräännyin. Tämä puolen metrin loikan pompannut, häiritty kasvihuoneen asukki, meni äkkiä takaisin kotikoloonsa!

Se oli 'Bufo bufo' ! Ja minä vein konnalta katon. Ja kyllä se onkin sitten ruma, varsinkin naamalle hypellessään! Mutta niin hauska tapaus kuitenkin että rakensin sille uuden katon arkkitehtitoimiston näytekappaletiililaatasta, jotta hän saa rauhassa löhöillä kosteassa mullassaan. Saattaa olla että huomenna selvittyäni järkytyksestä teen sille vielä paremman, jottei hän joudu liikaa kärsimään auringonpaisteesta päivisin. Kasvihuoneessa kun on melkoisen lämmintä aurinkoisella säällä.

Rupikonna eli kansankielessä rupisammakko tai korpisammakko, on rauhoitettu laji. Ja hitusen myrkyllinen, mutta ei järin pahasti. Tämä oli varmaankin täysikasvuinen tapaus, hiukan yli 10 cm pitkä. Rupikonna voi elää jopa 40-vuotiaaksi ja ne ovat erittäin paikkauskollisia, joten tästä voi saada pitkäaikaisen kaverin! Paljon kivempi tämä on kuin se kyykäärme minkä tapasin täällä pari vuotta sitten. Mutta mihinköhän on sisilisko kadonnut???

Tomaatit väsää jo kukkia

Sain testattavakseni 'Outdoor girl' -lajikkeen siemeniä. Esikasvatettuani niitä aikani sisällä, kuskasin ruukut muiden taimien mukana muurahaisten tieltä kasvihuoneeseen. Ehkä ne jäivät sinne hiukan liian pitkäksi aikaa hallansuojaan. Ne nimittäin meinaavat jo ryhtyä kukkimaan! Toiset tomaatit ovat pienenpieniä taimia, toiset kukkii. Aikainen lajike kyllä todellakin, mutta saako näiden jo antaa kukkia?
Uskallankohan siirtää nämä jo (tai enää) ulos? Meillä tuulee aivan tautisesti. Näiden rungot ovat kyllä ihan eri kaliiberia kuin perus kasvihuonelajitovereidensa. Ehkä ne voisivat selvitä hengissä jossain terassin suojissa, tuulelta piilossa. Sinne ei vaan sitten välttämättä paistele tarpeeksi aurinko. Varkaitakin tulee. Niistä pitäisi antaa 3-4 kasvaa, jotta tomaatista tulisi pensasmainen.

Innolla odotan mitä näistä tulee!

Pihamme kukkaloisto!

Saamme nyt nauttia tästä häikäisevän kauniista kukkamerestä pihallamme! Kerrankin sitä tuntee olevansa menestynyt. Sekä puutarhurina että maanviljelijänä. Kiitollinen maatiaislajike! Terveellinenkin vielä! Ruohonleikkurimme siis irtisanoutui, joten pulassa ollaan...

Ei kun ihan oikeasti voikukatkin ovat mielestäni kauniita. Kivituhkatulla pihalla vaan hiukan hankalia.

 

Hyvin näkee missä kohtaa leikkuri hajosi!

Tulihan sekin päivä elettyä kun koirani lukitsi itsensä vessaan

Niinpä niin, otsikossa se jo tulikin. Oltiin poissa kotoa, koira lukittautui vessaan. Miten? Ei harmainta hajua. Ehkä meidän kummitus teki sen tai sitten koiruus sattui vain hyppimään sopivasti. Ei ole kovinkaan helppo homma, sillä salpa on ehkä lähemmäs 1,5m korkeudella. Sitä siirrettiin ylöspäin kun poikamme teki saman tempun pari vuotiaana.  Saattaa olla että salaisuus piilee Sepon (juu koiran nimi se on) geeneissä.  Hänhän sai alkunsa niin että Sepon isukki loikkasi suunnilleen mun korkuisen lauta-aidan yli kun Sepon äiti oli juuri sopivassa vuoden kierron vaiheessa tuotu eläinsuojelun puolesta väliaikaishuostaanottomajoitukseen kyseiseen paikkaan. 

Että tämmöistä. Pitäisi olla kai sorkkarauta aina käden ulottuvilla että voi availla vessanovea tarvittaessa.

HDR -terassi

Aloin testailemaan photarin HDR-toimintoa. Ideana on siis yhdistää yli ja alivalotetun kuvan hyvät puolet jotta kuvan sävyskaala olisi mahdollisimman laaja. Samaan kuvaan kun ei mahdu aurinkoisella säällä sekä vaalea, että tumma pää skaalasta. Yleensä siis joutuu uhraamaan jomman kumman. Joko tulee vitivalkoista tai sysimustaa johonkin kohtaan. Siis varjot tukossa tai valot puhki. HDR-kuvissa näin ei siis pitäisi käydä, vaan kaikki sävyt pitäisi pystyä kaivamaan esiin.

En kylläkään oikeastaan tiedä tykkäänkö tyylistä vai en. Joihinkin tilanteisiin se epäilemättä sopii. Jos siis ulkona on sysimusta yö ja kuvassa pitäisi näkyä myös sisälle valoisaan. Mutta perus päiväkuvasta saa mielestäni mukavamman katsottavan ihan vain raw-kääntimen highlight ja shadow - säätimillä. Tuulisella säällä HDR:n tulee helposti haamuoksia puihin, koska on tosiaan ainakin se kaksi kuvaa yhdessä. Mitään liikkuvaakaan ei oikeastaan kannata kuvailla. Ellei sitten kuvaa juuri siksi ihan vaan leikkiäkseen efektillä. Tätä pitää kokeilla vähän paremmin kunnon ääriolosuhteissa. Photarin oman lisäksi on muitakin HDR-plugineja, joista voisi kokeilla jotakin jos se ei maksa kauheasti.

Sanotaan että HDR:ssa on kaikki mitä silmäkin näkee, mutta se karsea yliterävöinti ei ole ainakaan sitä mitä minun silmäni luonnossa näkee. Se ehkä tekee niistä liian epätodellisia. Eikä sävytkään ole paljaalla silmällä nähtävissä samaan aikaan. Jos katsoo valoon, ei näe synkimmän varjon yksityiskohtia. Autolla ajaessa se on hiukan ongelmallistakin toisinaan. Silmä näkee tietysti laajemman skaalan kuin kamera, mutta aika karsean näköiseksi menee ahtaa liian suuri aukkoskaala liian ahtaaseen muottiin. Mun silmää miellyttää enemmän se, että on myös oikeasti tummaa ja vaaleaa.

RAW-säätimillä säädelty, vähän myös punaista poistettu punaisimmasta

HDR, aika lähellä ohjelman ehdotelmaa. Emmäätiiä... platku, muistuttaa havainnekuvaa. Tällaisia näkee paljon netissä photarin esimerkki-hoodeeärrinä

HDR, vähän lisää tummaa ja vaaleeta (haamut edelleen oikealla ylänurkassa)

Ei mitään säätöjä, suoraan raw-jpg