Omenapuu on sairaana!

Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!

Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset

ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.

Kurkkuja! Ihanaa! Kurkkuja!

Nyt on se aika vuodesta kun kurkut saa unohtaa kauppaan, sillä nyt niitä saa kotipihasta säkkitolkulla! Ja nämä ovat niiiiin hyviä verrattuina kaupan vetisiin ja mauttomiin massatuotantokurkkuihin. Viime vuoden koemaistelun perusteella valkkasin lajikkeeksi rapean ja maukkaan 'Tasty greenin',  joten koko kurkkuhuone on nyt täynnä noita ihania piikikkäitä luomukurkkuja. Ötökätkään eivät ole riivanneet tänä vuonna. Kuumuus ehkä hiukan, koska kastelija on laiska.

Nyt se vihdoin kukkii taas... Armidan timantti

Vieläkään en ole nimeä saanut tälle kaunokaiselle selvitettyä. Jos siis satut löytämään moisen, kerro ihmeessä minullekin. Se kukkii nyt, ei omaa heteitä, on metrin verran korkea ja tumma, kiiltävälehtinen. Tuoksuu on huumaava, kielon ja ruusun sekoitus super voimakkaana. Vaaleanpunaiset isot terälehdet uloimpana, kerman väristä välissä ja taas vaaleanpunaista keskellä. Pienesti fuksiaa mausteena. Kuin kermaleivos siis.

Pioni on siirretty tälle pihalle vuonna 1957 ja saatu jostakin Karjaalta, eli samanlaisia voisi löytyä vaikka läntiseltä uudeltamaalta.

Etsinnän aiempia käänteitä täällä ja etenkin täällä

Onnea 4-v merirosvolle!

Meidän iso pikku sjörövare täytti 4 vuotta! Niinpä väsäsin kakun joka sopi kivasti pikkujannulle. Kynttilät oli tietysti oltava ja laulua kuunneltiin jännittyneenä. Kynttilät sammui hyvin ja kakkua päästiin syömään.
Eikä sisuskaan kai huono ollut koska kakku teki ihan hyvin kauppansa. Vadelma-mascarpone on suosikkini, mutta daimrouhe jäi puuttumaan, mikä oli hiukan harmi. Musta päällyste on marsipaania ja luut on tehty sokerimassasta. Tosi nopea väsätä. Suosittelen.
Tarvitaan kaulin, tomusokeria ja terävä veitsi. Paperista on hyvä leikata malli, minkä reunoja pitkin sitten vetelee veitsellä menemään.

Onnea Birk 4-v!