sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Taistelevat metsot!

Koska joka metsämökin seinältä pitää löytyä taistelevat metsot -versio, päätin jo aiemmin että maalaan oman modernisoidun versioni. Sehän kuuluu monen nykyihmisen inhokkiosastoille kun ryijyt, ristipistot ja huonot maalausversiot tursui aiemmin korvista ulos. Mielestäni onkin jo korkea aika herättää henkiin hieno perinne, niin kauan niiltä on jo saanut olla rauhassa!

Alkuperäinen on täällä: Ateneum
Linkistä löytyy kaksi kovin eri väristä kuvaa. Pitäisi itse käydä joskus toteamassa minkä värinen se on.

Saimme mieheni mummilta ensin kuitenkin melko huonon kopion, jonka ripustin innoissani seinälle. Se on jo huvittava, niin huono se on. Tai "yksinkertaistettu". Joka tapauksessa juuri hyvä kun se ei ole vain semmoinen semihuono, vaan ihan rehellisen huono. Kehykset on hienot, se on kai pääasia!


Öljyvärimaalaukseni on vielä hiiliasteella. Ollut jo monta vuotta. Olen sutannut kaikki öljyvärisiveltimeni pellavaöljymaaleilla ja en ole voinut lutrata liuottimillakaan, saati ehtinyt, kun lapset vie aikani. Maalien kunto pitää vielä tarkistaa ja siveltimet ostaa uusiksi. Kunpa muistaisi silloin kun on käymässä ihmisten ilmoilla. Ajatuksena oli tehdä myös kubistinen versio ja muutama muu. Onneksi vintillä on jonkun vanhoja suurensuuria maalauspohjia ihan tyhjän panttina. Luultavasti en ole maalannut, saati piirrustanut mitään sitten koulusta valmistumiseni 2007. Aiemmin kyllä maalailin paljonkin, lähinnä öiseen aikaan, huonouninen kun olen aina ollut.


Niinpä nyt sitten vihdoin, turhautuneena hitaaseen toimintaani, sutasin eilen yöllä pikaversion pastelliliiduilla. Se on enemmänkin valo- ja sommittelututkielma, kuin mikään vakavasti otettava versio, mutta luultavasti sekin päätyy samalle olkkarimme seinälle kuin kaikki muutkin metsot.
Vielä pitää miehen kanssa tapella siitä seinätilasta...

Nykyäänhän metsät on lähinnä hakkuuaukeita...

lauantai 29. joulukuuta 2012

Pakkanen

Siellä se on! Vilahti ainakin kerran esiinkin! Ja mä olen ulkona katsomassa sitä!
Tänään näkyi sumun takaa jotakin mitä en olekaan nähnyt varmaan kuukauteen kun ollaan oltu vaan sisällä kipeänä, nimittäin himmeä pakkassumun takainen aavistus auringosta! Mentiin koko perhe pihalle ihmettelemään maailman meininkiä, nyt kun ollaan suunnilleen terveitäkin. Ja sitten pitkällisten potkukelkkaetsintöjen jälkeen vähän hurjastelemaan. Tie oli juuri hiekoitettu, mutta ei se oikeastaan jarruttanut meidän menoa. Yhtään kovempaa ei olisi tarvinnut päästäkään. 


Kaikki on vähän huurussa, ovi kukkasia tulvillaan

Meillä ei ole rännejä. Meillä on ketjut

Oli hetken plussakelit, niin tehtiin ukko, joka pakastui sopivasti eikä sulanut
talokaupan mukana saatu pikkukelkka...

...on juuri Iijarin kokoinen



Riittävän punaposkinen pikkumies sisälle lähtemään.



Viikon Hesarit koriin!

Jos ei nyt joka sivua, niin ainakin suurin osa viikon kokonaisista aukeamista päätyi jokunen aika sitten tähän pärekoriin. Siis lähes koko viikon Hesarit. Tarkoituksena oli vain treenata pärekorin tekemistä jollakin halvalla ja helposti saatavalla matskulla. Ja hieno lankakorihan siitä tulikin! Ja tilavakin se on! Korkeutta tuli n.45cm ja leveyttä 40cm. Tärkkäsin sen pinnan erikeepperivedellä, jottei se repeilisi liian helposti.




Hesari vaihtaa vanhan ison kokonsa tabloid-kokoon vuoden vaihteessa. Tähänkin koriin tehtyjä "päreitä" piti toki jatkaa jo moneen kertaan, mutta olisi kyllä vähän haastavaa tehdä tämmöisiä vielä lyhyemmistä pätkistä. Jatkoskohdat kun ovat aina myös hiukan heikompia kohtia. Kyllä minä vaan tykkäsin siitä hehtaarikoosta vaikka sen lukeminen aamupalapöydässä oli toki haastavaa. Isolla Hesarin aukeamalla oli myös kätevää peitellä suojaan milloin mitäkin kun vaikka maalasi, tyhjensi tuhkaa takasta tai teki jotakin muuta sottapyttyhommaa.

Nyt pitää käydä hamstraamassa jostakin pinotolkulla vanhoja lehtiä varastoon ja joku muu julkaisu, kuin iso Hesari saa tästä lähtien hoitaa takansytykkeen virkaa!


tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluaatto!


Ensin oli rauhallista ja lapsetkin malttoi vähän syödä. Lankkupöytä toimi oikein hyvin ja oli erittäin hyvä veto olla käyttämättä pöytäliinaa, koska siitä olisi takuulla joku nassikka vetäissyt lasia sirpaleiksi. Laitoin keskelle vain rivin huovuttamiani pannunalusia.


Jossain vaiheessa alkoi käydä melko malttamattomaksi ja jokaista ovenavausta ihmeteltiin että josko se pukki jo tuli. Ja onneksi tulikin. Ikävää vaan että iskä oli justiinsa koiraa ja kissoja ruokkimassa, eikä nähnyt pukkia. Täytyy sanoa että olin kovin yllättynyt ettei pukkia pelätty enempää! Mutta taisi se ihan liikaa lahjoja ainakin tuoda.





Eipä siitä sisustuksestakaan aivan 0€ selvitty. Lankkupöytään ostettiin pari lisälankkua ja spriipetsit. Kuuseenkin piti hankkia uudet valot kun vanhat, tosin vasta pari vuotta vanhat eivät toimineet. Alle satku kaikkeen sisustukseen paloi kuitenkin tällä erää. Muuten kaikki on saatuja, perittyjä tai itse henkiin elvytettyjä. Pöydän takana oleva sohva ostettiin jokunen aika sitten alakertaan, mihin se ei kuitenkaan oikein sopinut. Pöydän päällä olleet koristeet on korkeimman omakätisesti väsätty luonnon antimista. Siis ylijääneistä kuusen alaoksista. Kuusenkoristeet oli meillä ennestään ja jokunen tuli lasten mukana dagiksestakin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ehkäpä tästä vielä selvitään...

Omalta pihalta kumottu. Laitettiin se juomaan kylppäriin ensin vähän. Sinne ei sitten muuta mahdukaan.
Pyrkimyksenä on sisustaa joulu saunamökkiin 0€ budjetilla. Yläkerran lattia ja maalaamiset muutenkin on vasta saatu valmiiksi ja rakennusroinat tönöstä ulos. Ikkunoitakaan ei oltu vielä pesty, ne oli ihan puhallusvillapölyssä. Ennestään on iso Ikean vuodesohva, isäni sedän muinoin tekemä sivupöytä, äitini miesystävän remontoima kasvihuonepöytä (kustavilainen kaatuva hökötys mistä joku oli lyönyt isoja rautanauloja läpi ja halkaissut jalat), sukulaisilta saatuja huonekaluja, sekä niitä talon vanhoja joita olen pikkuhiljaa kunnostellut.

Yks juttu meinasi unohtua: istumapaikat!

Miehen mummon vanhat tuolit kaipaa vielä istuimia. Näitä on säilynyt vain kaksi, mutta tähän hätään se riittää hyvin kun pöydän toiselle puolelle laitettiin iso Ikealainen vuodesohva. Parhaimmillaan pöydän ääreen on odotettavissa yhdeksän ruokailijaa, joista neljä on pieniä. Ne pienimmät istuu syöttötuoleissa ja juniorijakkaroilla. Ehkä talolta pitää ottaa lainaan joku lisätuoli.

Apuna mulla on kilpajuoksija joka myös mittaa kaikkea mittarullallaan

Hormin ympäri on hyvä kipitellä. Kunhan on hyvät kengät, ettei liukastu.

Tänne kellistetään kinkunsulattelijat tai väsyneet juhlijat.
Kiitokset lahjoittajille!  Sänky ja peitto on bråidilta saatuja. Sopii hyvin joulujuhlaväsymyksen kumouspaikaksi.


Sinisen hyllyn bongasin navetasta ja hinkkasin ja maalasin sen. Ihan mainio pikkutelkkarin paikka. Antenni on asentamatta, mutta muumit ja ehkä plekkarikin saadaan pyörimään, niin se on tärkeintä!

Keittiö on vielä lievästi...olematon.
Hellat ja muut saa odottaa lottovoittoa. Jääkaappi oli talomme ainoa jääkaappi kun tänne muutettiin, joskin melkein uusi. Toinen kaappi oli ainoa keittiökaappimme, jonka hinkkasin ja maalasin syksyllä. Se oli ihan pommikunnossa kaikkine ällöttävine pinttymineen, mutta nyt alkaa jo näyttää hiukan uskottavammalta. Räsymatto on mummin tekemä ja tosi paksu. Nykyräsymatot on liian ohuita koira- ja lapsiperheisiin. Näitä kun saisi lisää! Pitää vielä kirjoittaa Joulupukille. Niitä taitaa saada vain bongailemalla vanhoja tai kutomalla itse.

Ei siinä kauaa kestänyt
Kun kerran istuinlevyt löytyivät valmiina, kesti hätävaraverhoilussa noin puoli tuntia ja ehjän niittipyssyn etsimiseen kuluva aika. Pehmusteet löytyi kaapin perältä ja ne juuri ja juuri riittivät. Toki seuraavaksi olisin leikellyt vanhaa vauvanpeittoa jatkoksi.  Kangas on joskus muinoin ostettu Jyskistä hintaan 5m/10€! Se on toiminut aiemmin jo ainakin pöytäliinana. Todella paksua ja tukevaa hintaansa nähden. Kukaan ei erottaisi sitä oikeasta verhoilukankaasta!

Pyöriipyörii, niinkuin himmelin kuuluukin

Mummi teki paljon himmeleitä. Ihan myyntiinkin. Perin häneltä himmelin, meripihkakorun ja hänen tekemän pienen maalauksen. Tästä leikkasin vihdoin hintalapun pois. Parisataa markkaa sillä oli muinoin hintaa. Se on tehty pujottamalla lankaa olkiin, ei missään nimessä liimalla. Se olisi ollut täysin häpeällistä ja hyvin tuomittavaa!


Verannalla muutaman vuoden olleet ledit toimii vielä ja voi hyvin. Ne saa olla meidän bilevalot. Nyt muualle ja huomenna jatkamaan.

Ylijääneistä lattialankuista tehty ladonovea muistuttava pöytä tulee seuraavassa jaksossa...