Mummini monivuotinen orvokkilajike, "Tuuloksen tyttö", elää edelleen ainakin minun kukkapenkissäni mummin vanhan pellon lisäksi. Ällistyksekseni törmäsin viitisen vuotta sitten johonkin aikakauslehteen, jossa sitä mainostettiin erittäin kestäväksi suomalaiseksi lajikkeeksi. Eli se elänee myön monissa muissakin kukkapenkeissä. Sitähän myytiin huippuvuosina kovinkin paljon. Pienen kukkatilan mittakaavalla. Puoli mummin peltoa oli orvokeilla. Niitä meni kasvatettavaksi taimitarhoille ja suoraan ostajan ovellekin. Toinen laji, "Tuuloksen tumma", oli myös mummini lajike. Molemmat kukkivat jo, ja koko kesän oikeastaan. Lisäksi kukkapenkistäni löytyy pari uutta lajiketta, mitä mummini ei ehtinyt nimetä, sekä purppuraisempaa kristaa. Olenkin moneen kertaan miettinyt että pitäisikö niille tehdä oma pelto ja alkaa viljelemään. Monivuotinen orvokki kun ei ole kovin hyvin edustettuna taimistoissa. Niiden lisääminen oli haasteellista taimitarhoille. Ehkä mummin opeilla onnistuisi.
 | |
| 'Tuuloksen tyttö' |
 |
| 'Tuuloksen tumma' |
Sinulla on siis oikein puutarhageenit!
VastaaPoistaTuuloksen tytöt ovat oikein viehkeitä. Ainakin minä noita hankkisin jos tietäisin mistä. Kristasta ei näemmä ole kuvaa. Purppurainen on ainakin kaunis väri.
Kunhan Krista kukkii niin voin laittaa kuvan. Se ei ole siis purppura vaan siihen vivahtava hyvin syvän lila. Löysin jo pellolle paikankin, joten koitan josko ne menestyisivät.
VastaaPoista