Villasukan uusi elämä intiaanin hevosena!

Huomiset naamiaiset aiheuttavat aina hiukan päänvaivaa vanhemmille. Pääsiäismeiningit meni ihan ohi, joten päätin tsempata tällä kertaa. Kävin Tiimarissa, mutta en halunnut ostaa mitään halpaa ja heti hajoavaa muovikrääsää. Niistä tuskin on paljoakaan iloa kaksivuotiaalle,sillä en usko niiden kestävän käyttöä. Niinpä piti ottaa luovuus ja ompelutaidot käyttöön. Inkkarin vaatteet tulee sitten myöhemmin, mutta hevonen on jo täällä!

Sukka on ala-asteella neulomani koulutyö, jolla ei ole paria. Harja on ylijäämää siitä kun vaatetin kaverini kuvauksiin tekemilläni kissankorvilla. Fleecekorvat löytyi tilkkukasasta ja napit ompelurasiasta. Nauha oli ostettu jotakin tarkoitusta varten, mutta tarkoituskin oli jo unohtunut. Keppi oli varastossa, täytteenä on kaikkea turhaa. 

Nimiehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

2v synttärijuhlat

Pienempi poika täytti 2 vuotta ja niitä juhlittiin oikein perusteellisesti. Vasta edellisyönä sain idean tämänkertaisen kakun tyylistä. Ensin oli tarkoitus tehdä vain kermapäällyste, mihin tulisi autotie, mutta sehän olisi näyttänyt talviselta! Ei käy! Joten pikkutunneilla sitten väänsin lisäksi lehtiä ja lutrasin päällystevispiin vielä elintarvikeväripläjäyksenkin, ettei näin keväällä vain mikään muistuttaisi talvesta. Tiestä tuli liian paksu, se ei katkennut kakkulapparilla. Kannattaa siis käyttää kunnolla katujyrää Kick-patukoiden kanssa. Tie humpsahti hiukan kiemuralle kun asettelin sitä kerman päälle, mutta sehän vain vastaa kotitien todellista luonnetta... Kunnon routavauriokinttupolku tuhannella mutkalla.
Täytteet meni tällä kertaa nappiin. Mascarpone-kerma-suklaarouhetäyte. Toisessa kerroksessa kaverina oli mansikoita, toisessa mustikoita. Kostutus seljankukkamehulla. Yritin tehdä siitä mahdollisimman epämakean, mutta aika makea siitä kuitenkin tuli.

Lahjoja tuli monenmoista, mutta yksi pomppasi joukosta, ei niinkään hyvässä mielessä...
Nimittäin traktori ja peräkärry, jotka alkoivat hajoamisen jo kun mummi otti sitä paketista ulos. Parissa tunnissa siinä ei ollut enää yhtään ehjää tai toisessa osassa kiinni olevaa osaa. Tämä oli tietty synttärisankarista hirmu hauskaa, traktorinpurku. Äiti sai kytätä silmä kovana ja kun sankari hitusenkin puraisi, niin ohjauskopperostakin napsui vaan pätkiä irti. Tämä oli toki yli kolmivuotiaille niinkuin kaikki lelut tuntuu olevan, mutta mummihan on jo yli kolme...
Hurraa! Boikotoikaamme halpaa kiinalaista muovia!

Kiitokset kaikille vieraille!

Sisäkattopuutarhausta

Koska kissa-lapsiperheessä on muuten mahdotonta pitää sisällä kukkasia, pitää olla luova. Ainoa paikka missä voin pitää pöydällä mitään, on keittiön pieni ikkuna. Silloinkin kukkapurkit valtaavat vähäiset keittiötasoni. Sinnekään ei voi laittaa mitään kovin vesipitoista, koska kissa haluaa juoda esimerkiksi kaikista leikkokukkamaljakoista ja kaataa ne. Viimeksi hän tiputti kalliin maljakon ihan lattialle asti, mutta ihme kyllä säästyttiin sirpaleilta. Ainoa pitkäaikainen sisäkasvini on posliinikukka joka kukkii kuin hullu tuossa keittiön ikkunalla. Aikaisemmissa kodeissaan se on vaan murjottanut kukattomana, joten sen siirtäminen ei tule kuuloonkaan. Nyt siinä on melkein koko ajan ainakin yli viisi kukkaterttua, usein yli kymmenenkin. Se onkin ainoa huonekasvi, mikä ei roiku katosta.

Taimikasvatus on mielestäni inhaa touhua sisällä myös siksi että keväisen invaasionsa aikana muurahaiset hyökkäävät multaa kuskaamaan. Heidänkin hommansa hankaloitui juuri kun innostuin tekemään hiukan amppeleita. Yksikerroksiset kun ei riitä, piti tehdä useampikerroksisia!

Leikkokukat on kissojen suosikkeja

Kevätpuutarha- , mökki-, talo- sisusta (vaateta?) No messut kuitenkin!

Isoäidin kasvien siemenhyllyllä riitti vipinää!

Käväisinpä perjantaina messuilla. Nautinto jäi hiukan kesken, kun oli pakko keskenkaiken juosta junaan jolla ohitin maantieruuhkan, jotta ehdin kaahata hakemaan lapset tarhasta ennen sen sulkemisaikaa. Noh. Reissu oli kovinkin kannattava kontaktien luomisen kannalta, mutta mitään maata mullistavia ahaa-elämyksiä se ei kyllä herättänyt.

Hei Stan! Myytsä kiviä?

Ahaat rajoittuivat siihen, että mariskoolista tehdään murskattuna ja hiottuna "pihakivetystä" joka on DNA:n tyyliin - "ihanan kallista". Tai pikkuruukkuun sitä voi käydä ostamassa muutaman euron litrahintaan, mutta isot säkit onkin siellä viiden huntin paikkeilla. Eikä ne mitään megasäkkejä olleet, vaan semmoisia paljon klapisäkkiä pienempiä. Mutta matsku tuntui ihan megamukavalta kyllä eikä vaikuttanut ollenkaan vaaralliselta. Just semmoiselta paljain jaloin käveltävän tuntuiselta, vaikka sana "lasimurska" luultavasti estäisi minua astumasta sille.

Toinen "ahaa" oli robottiruohonleikkuri joka osasi kiivetä mäkeä ylös. Ehkä siis meidänkin monttunurtsipihalla on vielä toivoa jos tuo ukkonen kyllästyy sitä ajelemaan. Meillä kun on nurtsia varmaan joku 3000m2. Mun jalat kun ei edes yltä ajettavan ruohonleikkurin polkimille. Tunnelma hiukan latistui siinä kohtaa kun kuulin hinnan, ja vielä enemmän kun opin että robotti pitää "kouluttaa" kulkemaan oikeissa paikoissa maahan upotettavan vaijerin avulla. Meidän pihaan sitä ei riittäisi ihan pari sataa metriä... Yhteensä ehkä 3000€ siihen uppoaisi. Euron neliö!

Pionien kodin piiitkät pionirivit.

Sitten kävin tietty Pionien kodin ständillä, koska sieltä käyn aina ostamassa jotakin kivaa istutettavaa. En osannut oikein päättää ja ostin vain yhden pikku tillipionin.
Toisaalla ihmettelin näitä mitä ilmeisimmin hollantilaisia mukula-, sipuli- ja juurikauppiaita kun laareissa oli näin keväällä ihan hirviät määrät pionin jakojuurakoita. Kysyin myyjältä että mites kun ne tekee hiusjuuret vasta syksyllä, niin pitääkö niitä kastella että ne pysyy hengissä. Myyjä ei ymmärtänyt kysymystä vaan alkoi selostaa että "pionithan voi suuttua jos niitä siirtää" ja että "nämä on jo neljä vuotta vanhoja niin näiden pitäis kukkia kyllä jo ens kesänä"! A-P-U-A! Ei jumaliste! Just jaettu, parin silmun juurenpätkä ja jo neljä vuotta vanha? Ohhoh! Jos mä jakaisin omani, niin oliskohan se sitten 60 vuotta vanha? :D
No jos haluatte pionin, käykää ihmeessä Pionien kodista tsöbaamassa omanne. Eipä se astiataimikaan todennäköisesti ekana kesänä kuki, mutta se sentään varmimmin säilyy elossa. Sitäpaitsi pionin ostaminen tyypiltä, joka ei tiedä niistä mitään on vain...absurdia.

kuvan juuret ja mukulat eivät liity keissiin

Mökkiosastolla oli kaikenlaista mielenkiintoista. Totesin että me asutaan varmaan mökillä koska näille tiluksille ei oikein talopuolelta löytynyt mitään kiinnostavaa. Takkaa, no, ehkä. Niiden hintoja on vaan toooooosi vaivalloista vertailla, niin erilaisia ne voi olla vaikkakin ovat saman näköisiä. Harmaavesisuodattimia... Opin että lähellä olevan vesisuodattamo-ekovessa-firman messutarjous on lähes 200€ enemmän, kuin mitä zoomailemani ekovessa maksaa Bauhaussissa. Normihinta taas pari sataa enemmän.

Nää kuuluu selkeesti mökille?

Sitten käppäilin jonkin aikaa poreallas/kelpytynnyriosastolla. Opin ensin sen, että ilmeisesti en näytä lainkaan kohderyhmään kuuluvalta... No opin sitten myöhemmin kuitenkin myös että niitä puisia pitää öljytä vimmatusti ja niiden elinikä on joku 7 vuotta. Kylpytynnyrien määrä oli todella minimaalinen verrattuna muutaman vuoden takaiseen kylpytynnyriosastoon. Nyt oli iiiiisoja poreammeita.

Lisäksi tää valohalko tai hirsi oli aika hauska. Kierrätyslasista tehty oli tämä.

Akvaariolinnan altaassa uiskenteli herkullisen näköistä porukkaa joista meidän puutarharantakäärme kyllä varmasti tykkäisi!

Sisustuspuolella oli ällistyttävän paljon vaate-, ja laukkukauppiaita, kosmetiikkaa ja muuta. Ilmeisesti nämä messut eivät kiinnosta niin laajasti sisustusporukkaa. Yhden ihan mahtavan huonekalufirman kylläkin bongasin, mutta en enää kerennyt tutustumaan tarkemmin kun piti juosta jo.

Onnea Ivar 2v!

Nyt on pienempikin poika jo päässyt huimaan, kahden vuoden vauhdikkaaseen ikään. Tämä vilperi on ollut mahasta asti vauhdissa. Ja se vauhti ei ole hidastumaan päin! Kätilöltä hän oli karata jo synnärillä kesken pyllynpesun, nykyään saa perässä ihan vallan juosta perässä. Vauhdikkuuden jatkeena on suuri ripaus iloisuutta, sekä alati virnuileva "et arvaakaan mitä mä oonkaan tekemässä!" -ilme!

Pippalot juhlitaan vasta myöhemmin, mutta ensihätään hain dagiksen jälkeen ihan vaan simppein kakun ja ilmapalloja. Onnea muruselle!

Ikivanha omppupuu ja saha

Ensin se oli tällainen

Ei olis karvalakki lentänyt läpi.

Nyt kun on kuulemma jo korkea aika alkaa hommiin ja sattui olemaan mutsikin jeesaamassa, päätettiin alkaa pikkuisen karsimaan omppupuusta hiukan oksia. Puu on valtava, ikivanha ja osittain aika lahokin, eli sillä ole juurikaan enää muuta kuin koristearvoa. Sitä ei ole leikattu varmaankaan vuosikymmeniin. Näin vanhaa puuta ei kai saisikaan kovasti leikata ettei se ihan tyystin irtisano sopimusta. Puusta sahattiin kolme isoa risteävää oksaa ja hiukan pieniä. Sahattuja oksia oli vaikeaa saada irti ja apina joutui kiipeämään yhä ylemmäs puuhun sahaamaan pikku oksasahalla toisiinsa kieputtautuneita oksia irti. Hippasen olis tehnyt mieli ottaa vaan oksan päästä kiinni ja hypätä alas kun haba loppui kesken vetämishommassa. Runkoon jätettiin kiipeilyharrastuksen kannalta olennaiset oksanpätkät jäljelle, jotta voidaan opettaa pikkuapinatkin joku päivä kunnon omppupuukiipijöiksi.

Apina joutui puuhun...

...ja tässä on lopputulos.

Suuri seikkailu suureen kaupunkiin

Olympuksen pokkari joka on iskun- ja vedenkestävä. Kuvanlaatu vaan on melko kelvoton, mutta passaa ihan hyvin pikkujäbän tarpeisiin. Tällä voi kuvata myös lätäkön pinnan alla!

Mamma ja kanuuna

Lähdin esikoispojan kanssa tutustumisretkelle Helsinkiin. Jäbä on kyllä käynyt Helsingissä, mutta ihan ytimessä ei ole käynyt sitten vaunutteluaikojen. Sinne mentiin tietty junalla, koska se on jännää. Ja sitten metrolla Kaapelille, missä piti käydä joogafestareilla moikkaamassa vähän frendejä. Alkumatka meni hienosti, mutta reissu oli liian rankka pikkuiselle ja joogafestarit hienoinen pettymys. Kävijöitä olisi riittänyt isompaankin tilaan ja ryysiksessä meinaa pienet ja väsyneet jäädä jalkoihin.

Birkillä on ollut oma kamera käytössään jo kaksivuotiaasta asti. Tutkin sillä kuvailua seuraamalla hiukan pikkujäbän näkökulmaa maailmasta. Kamera oli mukana tietty tällä suurella matkallakin ja sillä otettiin hienoja otoksia.

Eväät, suklaa ja smoothie oli vetästy jo ennen Espoota

Kuvassa Anna-täti! Birk on nuoresta iästään riippumatta (tai johtuen) mestari mallien pehmittelyssä, mikä on valokuvaajalle olennainen ominaisuus :D

Tiistai

Keväisyysaste on noussut jo aika lupaavasti. Tikat jahtaa pihalla toisiaan, tie on sula, muurahaiset on jo hommissa (oli myös mun saappaissa) ja keittiössä vihertää. Talven hiljaisuuden jälkeen ulkona lirkutellaan jo. Mulla on puute pöytätilasta, joten olen tehnyt kaksikerroksisia amppeleita. Pitäisi tehdä vielä lisää. Kissat ei pääse syömään niiden antimia! Meinaan laajentaa kattopuutarhaani myös orkideoihin jossakin vaiheessa kunhan taimet lähtee pihalle.

Nää kaverit ei oo kivoja kengissä!