Kevään nostatus!

Nouse maasta maan emo,
akka mantereen alainen,
Manutar maan emäntä,
vanhin luonnon tyttäristä

Nyt on kevään vihdoin aika tulla pohjoisimpaankin maailmankolkkaan. Ainakin ihan kaikki voitava on tehty sen eteen! Kävimme ystäväni shamaanin, rummuntekijän ja karhunkantajan kanssa aivan upeassa, läpitunkemattoman synkässä kuusimetsässä, missä on yö päivälläkin.

Aluksi poltettava suitsuke, tällä kertaa seetri, on tarkoitettu puhdistamaan kaikesta sopimattomasta. Pahantahtoisista hengistä ja ajatuksista.
Rumpu on tehty hirven nahasta, mikä on rasvattu karhun rasvalla. Kehä on mäntyä ja värjätty veriseitikillä. Kahva on hirven sarvea ja takana on hopeatiuku, sekä koristeena vielä vihreät silkkinauhat. Kämmenen jälki on tehty verellä. Voimakas rumpu! Ei sovi kenen tahansa käteen.

Nopeat pikkupojat

Tänään koettiin harvinainen hetki kun Ivar oli paikallaan jopa neljän 1/125-1/320s kuvan verran!

Meillä on kaksi hyvin vauhdikasta pikkupoikaa. Kyseessä ei ole kasvatuksen puute, vaan temperamentti. Elämä on yhtä tasapainoilua sen välillä mitä rajoitetaan ja mitä sallitaan. Ihan kaikkea ei voi rajoittaakaan kun ei lapsia voi turvavöihin koko päiväksi naulita, eikä koko ajan nalkuttaa "eitä" joka kohdassa. Haittapuolena on myös vieraiden ihmisten mulkoilut kun vilperit pistää vauhdiksi julkisilla paikoilla. Pojat ovat kilttejä ja useimmiten hyvin kohteliaita, mutta hirveän nopeita. Ja onneksi aika välittömiä tapauksia. Mielellään juttelevat vieraiden ihmisten kanssa, rasittavuuteen saakka. Pitää vain olla varovainen ettei liiaksi lyttää sitä ominaisuutta, mikä on toisaalta hyvä suurimmaksi osaksi.

Molemmat alkoivat vipellyksen jo mahassa. Volttia heitettiin ihan viimeisiin päiviin saakka. Etenkin pienemmän kohdalla kätilö röhnötti vielä synnytyssalissakin mahan päällä ettei vilpertti vielä silloinkin kääntyisi. Melkeinpä ensi töikseen tuo pikkupoika oli hyvin vähällä karata kokeneelta kätilöltä kesken pyllypesun kääntymällä selälleen roikkuessaan käsivarren päällä lavuaarin yllä. Hoitopöytä oli ihan vitsi, se olisi tietänyt vain tapaturmia. Isompi poika meille senkin opetti. Hänen kohdallaan sai miltei päivittäin pohtia, kolahtiko joku niin kovaa että pitää lääkärissä käydä. Selvisimme onneksi muutamalla puhelinsoitolla ja yhdellä hammaslääkärikäynnillä (tähän asti). Rappusissa on portit ja hellassa suojus. Samoin kaikki keittiön laatikot on lapsilukolla kiinni. Silti vaaranpaikkoja riittää. Heti kun kääntää selkänsä, pikkuveijari keikkuu pöydällä tai laukkaa keinuhevosella seisaaltaan. Tai keinutuolilla ilman käsiä. Seisaaltaan. Ikävää kyllä ruokaakin on joskus laitettava, ainakin pinaattilettuja mikroon jos tilanne ei salli vaativampaa kokkailua. Yleensä tilanne ei salli edes sitä pinaattilettujen mikroon laittoa. Ihme kyllä mitään vakavampaa ei ole koskaan sattunut. Eikä mitään ihmeempää ole mennyt rikkikään.

Vauhti ei ole ajan kuluessa ainakaan hiljentynyt. Isompi on jo kohta neljä ja hitusen itsehillintää jo esiintyy, mutta pienemmän saa edelleen kampata kesken vaipan vaihdon kymmeneen kertaan takaisin istumaan kun on jo matkalla muualle. Samoin kaikki tekeminen on niin vauhdikasta, että joskus vitsailen kylään mennessä että onhan vakuutukset kunnossa... Se ei oikeastaan ole mikään vitsi. Varsinkin jos kyläpaikka sisältää paljon antiikkia tai design-kalleuksia.
Mutta näin on ihan hyvä! En varmaankaan osaisi olla semmoisen lapsen kanssa joka istuisi vain kiltisti hiljaa.

Multanäpin kevätriitti

Noniin, nyt sain näppeihini Isoäidin lähetyksen ja koska kuu makaa sopivassa kohtaa kiertoaan, rupesin heti hommiin. Optimistina ja esikasvatusta välttelevänä ostin aivan liian vähän multaa. Se loppui jo puolivälissä. Eipä siinä, ei mulla tilaakaan ole. Pitäisi hankkia parit lamput ja laittaa ne verannalle tai sitten kuskata saunamökille koko esikasvattamo. Ehkä purjot, jotka laitan myöhemmin, pysyy hengissä hiukan viileämmässäkin. Taas lähti siis mopo käsistä, niinkuin joka kevät tuppaa käymään.

Minähän möyhään mullat paljain käsin! Se on niin ihanaa. Kevään ensi merkki.

Väsäsin nimikyltit maitopurkista, mutta sitä ei kyllä voi käteväksi systeemiksi hehkuttaa. Niihin pitää nimittäin suunnilleen kaivertaa se nimi. Kynä ei tartu ja jos vaikka tarttuisikin, melkein kaikki kynät haalistuu auringossa joten ihan hyvä tavallaan  että se nimi on painettu siihen. Kynä kyllä irtisanoi sopimuksen ja meni murusiksi.

Mullassa oli tosi paljon keppejä, risuja ja aika iso kivikin.

Samaan aikaan muualla... Seppo on aina käyttänyt tätä keinoa kiusaaviin kakaroihin. Ja se on tehokas! Välittömästi loppuu koiran nenän kaivelu kun Seppo alkaa riiviön naamaa nuolemaan. Sitten se nuolee sitä sen aikaa että joku tulee poimimaan lapsukaisen pois.

Ehkä nyt voi jo alkaa miettimään siemenhankintoja

Ennestään löytyy paljon kaikenlaista

Olen tahallani vetkutellut siementenostoasioissa. Minulla ei ole kovinkaan paha kiire, koska en tykkää esikasvattaa paljoa mitään. Se on hankalaa, kun ehdin jo tappaakin taimet tai sitten halla tappaa. Tai sitten siemenet vaan homehtuvat ennenkuin kasvavat mihinkään. Samoin muurahaishyökkäys esikasvatusikkunalaudalle ei ihan innosta. Ne kun kuskailevat multaa johonkin. Täällä etelässä käy hyvin suorakylvää monta "esikasvatettavaa" kasvia. Esimerkiksi salkopavut ehtii hyvin tökkiä suoraan maahan. Kaaleja en enää kasvata viimevuotisen kirppa-epidemian takia. Tai kun noita siemeniä nyt tuolla on, niin ehkä voisi hiukan kokeilla ja päivystää pyretriinipullon kanssa kasvimaan reunalla.

Toinen ongelma on ison kasvimaan täyttäminen. Tähän asti perunalla on täytetty melkoisen iso osa, mutta se ei ole oikein meille sopiva viljelyskasvi. Maa on ollut niin pitkään viljelemättä että juurimato- rupi- ja rutto-ongelmat ovat nujertaneet minut. Pellossa on yksi kohta mistä tulee hyvää perunaa. Muualle sitä on ihan turhaa laittaa. Lisäksi sen menekki tässä taloudessa on tosi huono. Ei sitä montaa kertaa talvessa syödä.

Kuitenkin haluaisin pitää maan viljeltynä. Saattaa ella että vedän mansikkamaata kasvimaan ympäri. Ehkä ne muovit pitäisivät sivuilta hyökkivät rikkaruohotkin kurissa. Sain mansikkamuovia mummini vanhalta tilalta ihan kauhean määrän. Sitten tietty voisi laittaa auringonkukkia. Saisi linnuille ruokaa talveksi. Ja pistää herneet kasvamaan niiden varsia pitkin ylös! Ehkä menee liian villiksi jo? Tai sitten jotain kuituhamppua, niin pysyisi rikkaruohot ainakin kurissa ja maa puhdistuisi. Ehdotuksia otetaan vastaan. Pari aaria tuossa lienee täytettävää.

Viimevuotinen Häränsydän 619g

Tomaatit ja kurkut täytyy tilata piakkoin, koska niitähän täytyy kyllä esikasvatella. Mutta ei ihan vielä, myöhemminkin ehtii. Niiden kanssa tykkään hiukan hifistellä, enkä ainakaan viisi tuhlata aikaani minkä tahansa lajikkeiden kasvatukseen. Niin monta valjun makuista tomaattia on tullut joskus kasvateltua. Häränsydämet on jo valmiina, vielä pitäisi parit lajikkeet tilailla. Sungoldia ainakin. Kurkuissa suosin luomumalleja tästä lähin. Ne on paremman makuisia ja menekki oli paljon parempi kuin jalostetummilla kavereillaan.

Ennestään on paljon siemeniä. Mangoldit, porkkanat, sellerit ja salaatit. Pavuista salkopapuja on ja muista en tiedä viitsinkö niin kasvatellakaan kun kuraantuvat. Ainiin! Herneet! Ydinherne 'Aamisep' on ollut paras kasvultaan ja menekiltään, joten sitä laitetaan ainakin kaksi aitaa ja ehkä yksi aita sokerihernettä. Niillä ja tomaateilla on ehkä kaikista paras menekki. Sesonkiaikaan saan raahata kahta kiljuvaa poikaa sisään herneaidalta kun ne ei itse luovuta ikinä. Birk hämmästytti monia viime vuonna torillakin kun veti itkupotkut vihannesmyyjän hernepöydän edessä ja karjui: "ÄITII!!!! OSTA MULLE PAPUJAAAA!!!".


Lisäystä: Kesäkurpitsat unohtui! Tein vihdoin tilauksen ja pusseja pitäisi kolahtaa postiin tänä vuonna vain 18 kpl. Mopo ei siis lähtenyt ihan käsistä. Heräteostoksena paprikat ja chilit. Niitä en ole aiemmin harrastellutkaan.

Koirakin syö niitä suoraan aidasta.

Teen juontia pidemmän kaavan mukaan

Lyhyellä kaavallahan se on niin että teepussi laitetaan lilluskelemaan teekuppiin ja sitten kun tee on tarpeeksi värikästä, se juodaan. Opin eilen että sen voi tosiaan tehdä myös hiukan sivistyneemmin, pitkän kaavan mukaan. Mikäpä olisi rentouttavampaa pitkän kuvaussession keskellä, kuin kuvata vähän teen juontia...

Kupit "tiskataan" kuumalla vedellä vasta ennen teen juontia, ei sen jälkeen

Puuritilän alla on muoviallas

Nousussa vielä...

Tasajako :)

Pikku rusinan kokoisesta murusesta tulee suurensuuri lehti.

Varjomarttailuiltamat

Koska emme tunne itsejämme varsinaisesti martoiksi, päätimme ryhtyä marttailemaan yksityisesti. Väsätään käsitöitä, juodaan kahvia ja syödään pikkupurtavaa. Radio säädettiin Suomen taajuudelle, ihan merisään takia.  Koirat saa paimentaa toisiaan ja sauna lämmetä muutaman tunnin. Lopuksi heitellään löylyä, syödään ja siemaillaan hiukan siideriä. Ja tämä otetaan uusiksi!

Näistä tulee matto. Mukana vanhoja paitoja ja muuta leikeltäväksi sopivaa.

Vohvelikangas rulez!

Seppo syö varastamaansa luuta. Tai nahkaa, mitä ne nyt onkaan

.

Spiderman kävi saunomassa.

 Minä ompelin taustakangasta ja Papu reenaa poseeraamista

Hilkka oli leiponut mainion omppupiirakan...

...jonka Seppo sitten nautiskeli meidän saunavuoron aikana.