sunnuntai 25. elokuuta 2013

Ristilukki?



Sekajäte - Blandavfall. Saalis on paketoitu seittiin.



Roskapönttömme kahvan alle, ihanan tuoksun huomaan, oli ristilukki tehnyt upean seittinsä eilen! Löyhkän vuoksi se lienee erinomainen kärpästensaalistuspaikka nimittäin. Tuo huikean iso hämähäkki oli tosi tehokas ja nopea saalistaja. Monta kärpästä meni sinä aikana kun pari tuntia sitä välillä kävin vilkuilemassa. Luin että se pystyttää verkkonsa parissa tunnissa ja saalisteltuaan sillä päivän, hämppis syö lopuksi verkkonsa ja kierrättää materiaalit uuteen verkkoon. Yli päivän vanhasta seitistä katoaa tahmeus.

Jos joku tunnistaa hämppiksen tarkan lajin, niin infotkoon meitä! Näitä ristiselkäisiä kun lienee kymmeniä erilaisia...

Hämppis oikealla ylhäällä syömässä kärpästä.

lauantai 24. elokuuta 2013

Maapallo pyörii kasvimaani ympäri!



Nyt se on todistettu! Mitenkään muuten en osaa tätä ilmiötä selittää... 
Vaihdoin porkkanapenkin paikkaa ja lajikekin on eri... Ehkä magneettinen maapallon napa siirtyi siis noin metrin vaan sivullepäin. No ei vaan... Savimaa sopivalla satsilla kiviä on ilmeisen hauska porkkanamaan multa! (Lisäksi tarvitaan vähän taikuutta..)

Viime vuoden porkkana löytyy täältä!

Viime vuoden lajike oli 'Juwarot', tänä vuonna kyseessä oli keltainen 'Jaune du Doubs'. Kiitokset taas Isoäidille taikasiemenistä!    

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Herneseinät!



Lasten aamuruokailu tapahtuu nyt näköjään ulkona, sillä leivät jäävät syömättä ja ensimmäiseksi pitää kirmata herneaidalle. Moni ihmettelee, miten nämä ovat niin reheviä. Aita on puolisentoista metriä korkea ja sekin loppuu kesken. Eikä nämä ole mitään puisevia maultaankaan vaan ehkä paras popsimislajike mihin itse olen törmännyt. En voi kuin ihmetellä mitä ne torilla myy, ovat nimittäin usein aika mauttomia. Tämän kanssa rinnakkain kavattelin pari vuotta muitakin lajikkeita, mutta ne jäivät polven korkuisiksi ja huonosatoisiksi. Lähinnä näyttivät kärsivän kuivuudesta vaikka 'Aamisep' ei. aivan mahtava siis, muuta en enää kasvatakaan. Koirakin syö niitä suoraan aidasta!

Eipä siinä, nämä ei kyllä lopu kesken. Kolme hiukan alle neljän metrin aitaa ja kohta hukumme taas näihin. Ensi vuonna pitää tehdä uudet tukipuut. Vanha ruostunut raudoitusverkko toimii vielä ihan hienosti.







lauantai 3. elokuuta 2013

Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.


uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kesäkurpitsoiden ylituotanto-ongelman ratkaisu


Koska kaikki taimet selvisivät ja voivat hyvin, meillä on kohta tonneittain liikaa kesäkurpitsaa. Hetkeksi kun kääntää päänsä, ne kasvavat valtaviksi, eivätkä enää kelpaa ihmisravinnoksi. Niinpä tungimme takakontin täyteen ja veimme ne maistiaisiksi naapurin lampaille.



Kottikärryllinen niitä on
Lampaat olivat hiukan epäluuloisia, mutta en tiedä johtuuko se kesäkurpitsoista vai kahdesta villistä pojasta. Pienempi poikanen keksi hauskan leikinkin. Kun ottaa pari juoksuaskelta lampaita kohti, ne kaikki kirmaa karkuun. Jihaa!


Syytäkin on olla hiukan epäluuloinen!



lauantai 27. heinäkuuta 2013

Ukkospäivän evakkoreissu


Radiota piti säätää kovemmalle kesken syömisen, jottei jyrinä kuuluisi
Pojat ja koira katsoo lastenohjelmia

Koska isompi pikkupoikamme on nähnyt riittävästi ukkosen aiheuttamia sähköilmiöitä sisällä talossamme, ajattelin että paniikkia lieventäisi hiukan vaihtaa maisemaa saunalle. Ensin käytiin kaupassa ja satuttiin ihan mahdottoman kamalan rankkasateen keskelle. Sitten äkkiä kipitettiin autosta saunamökille ja siellä sitten istuskelimme koko päivän, koska koko ajan ukkosti. Karjaalla oli hurjempikin myräkkä, meillä 1km päässä Karjaalta satoi vain hiukan yli 10mm. Jytinää sen sijaan riitti, mutta poika otti ihan rennosti ja tunsi mitä ilmeisimmin olevansa turvassa. Pädi hoiti telkkarin virkaa. Siitä voi aika turvallisin mielin katsella ohjelmia kun se ei ole verkossa kiinni. Täällä nimittäin tuppaa hajoamaan pistorasioissa kiinni olevat vempaimet kun salama iskee toisinaan sähköverkkoon.

Välillä mörinä taukosi niin että päästiin hiukan kiikkumaan
Seppo ottaa rennosti
Onneksi koira on tottunut menoon ja meininkiin, eikä häiriinny satunnaisesta kellarin tärähtelystä, valoilmiöistä tai mellakasta. Se lähinnä nukkui, kun oli tylsää eikä viitsinyt ulkona kastella karvojaan.

Illalla tuli tietysti hirvittävän hieno sumu, joten nukutettuani lapset oli pakko käydä hiukan pellonreunalla rämpimässä. Harmi etten päässyt pidemmälle retkelle.




Terassilta

torstai 18. heinäkuuta 2013

Suklaarusinoidensyöntimatka hienolle kalliolle

Syömishommat menossa

Tässä sadetta odotellessa lähdettiin aamulla katsastamaan meidän ukkosenestokalliota. Se on siis kovin korkea kallio, mikä ohjaa ukkoset yleensä muualle. Meillä myös sataa usein paljon vähemmän kuin tämän harju-kalliorivistön pohjoispuolella. Tunnelma ei ollut niin kaikuisa kuin yleensä tämän seinämän vieressä, koska puut oli lehdessä, oletan. Eikä pitkän kuivan kauden seurauksena lirissyt yksikään pikku purokaan alas korkeuksista.


Tämän pystysuoran seinämän vastinkappale on parin sadan metrin päässä. Jääkausi on paitsi katkaissut sen, jättänyt myös hienon kiven killumaan sen huipulle niin että se näyttää putoavan hetkenä minä hyvänsä. 


Aina yhtä ihana hauvelimme, Seppo, tuli melkein heti luoksemme mukanaan aarre! Onnellinen kompostipiski oli löytänyt ihanan luun, minkä toi meille ylpeänä näytille. Niinpä lapset söi suklaarusinoita ja koira jotakin peuran luuta, ja kaikki olivat onnellisia. Yök!




Metsässä oli myös tällainen hirvi! Ja koska paikalla oli jätöksistä päätellen käynyt oikeakin hirvi, oli siellä myös punkeilla bileet kun me tultiin kylään. Koiran turkista löysin ensimmäisen, toinen oli mun housujen päällä ja kolmannen bongasin pojan kutreista kun tein tehotarkastuksen kotipihalla. Niinpä ensi kerralla pitää myös olla varovainen. Ne on vaan niin turkasen pieniä että vaikeaa niitä on huomata, mutta me ollaan onneksi niin vaaleita että ainakin päästä ne on helppo löytää.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Ihanat pomppimissäät tänään!

Päätinpä ottaa pikkupojastani yhden neljävuotiskuvan lisää kun jäbällä oli sopivasti tukka sekaisin ja hän vaati saada olla ilman paitaa ulkona. Tukan leikkaamisesta on käyty paljon keskusteluja, joten se täytyy ikuistaa ennen mitään klipsimisiä. Niinpä pyöräilimme naapurin pihatien varteen pomppimaan. Palkkioksi poseerauksesta saa yleensä kasan karkkia! Pilvenhattarat olivat selvästi mukana juonessani ja asettuivat nätisti paikoilleen!


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kuinka kaalini muuttuivat pitsiksi?

Viime vuonna päätin etten enää ikinä viljele kaalia. Päätös ei pitänyt, koska siemenvarastoni pullisteli kaalinsiemeniä. Niinpä päädyin taas viljelemään sekä kerä-, kukka-, että parsakaalia.
Tänä vuonna otin opikseni viime vuodesta, enkä antanut kirppojen syödä satoani. Kasvatin kaalit tosi isoiksi taimiksi kasvihuoneessa ja kun maalle istuttamisen jälkeen kirppalauma hyökkäsi, ammuin niitä pyretriinillä. Eipä siinä. Ainakin ne vähenivät tehokkaasti. En istutellut mitään karkottavia tai haiskahtavia kumppanuuskasveja, mikä oli varmaan virhe!



Kaalit kasvoi ja reikiintyi salakavalasti. 

Nyt sitten heräsin taas kovinkovin myöhään tekemään asialle mitään. Kaalit ovat jo reilusti polven korkuisia, mutta muistuttavat enemmän virkattua taideteosta kuin elävää kasvia. Eivätkä ne taida kohta enää elääkään. Napsin pois kaikki pahimmat lehdet ja jätin jokaiseen taimeen pari lehteä. Vaikkakin reikäisiä. Kasvupisteet eivät ainakaan nähdäkseni olleet mitenkään totaalifinaalissa.

Pesin kaikki kaalit suihkuttamalla mäntysuopavettä ja levitin lopuksi tuhkaa maahan siltä varalta että se auttaisi. Laitoin myös nokkosvettä likoamaan. Tänään kun käväisin katsomassa, olivat öttiäiset toki vähentyneet selvästi, mutta rouskutus vaan kävi kumminkin. Siispä suihkuttelin nokkosvettä kyytipojaksi.


Toukkia on ainakin kahdenlaisia. Käsittääkseni toiset ovat kaaliperhosen ja toiset kaalikoin toukkia. Sitten on vielä semmoisia tummempia. Kummatkaan eivät tykänneet kovinkaan pahaa mäntysuovasta tai nokkosvedestä. Sumutuksen paine toki sai ne lentelemään ainakin toisinaan lehdeltä alas.

Herää epäilys että uskaltaakohan kaupan kaaliakaan enää syödä, kun niihin on varmaankin täytynyt käyttää ihan kauheita myrkkyjä jotta ne on saatu rei'ittämättöminä myyntiin saakka...


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kesän viettoa

Mökilläkin piti käydä vähän ihmettelemässä juhannuksena! Yleensä en pidä keltaisesta väristä mutta tänne se kuuluu ehdottomasti!

Olenpas ollut laiska postailija! Yritys sukkuloida duunin ja loman välillä ei ole ihan helppoa. Koko ajan olen ikäänkuin väärässä paikassa. Olen siis paiskinut töitä, sekä yrittänyt vahtia puutarhaa, sekä vähän edes löysäillä ja hengailla meidän pikku poikasten kanssa. Maalatakin pitäisi...listoja siellä, listoja täällä... Eikä ne koskaan lopu! Eikä rikkaruohot! Mistä niitä tuleekin!?


Laitoin pukuhuoneen seinälle vanhan saunan seinällä olleet laminoidut rahtilaivajulisteet.

Olkkari-toimiston sohva kaipaa uudet kankaat, mutta en keksi millaiset... DVD-hylly on entinen ikkuna. Sieltä vetää talvella ihan sikana, mutta on se muuten aika kiva!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Omenapuu on sairaana!



Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!



lauantai 29. kesäkuuta 2013

Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset
ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.



torstai 27. kesäkuuta 2013

Kurkkuja! Ihanaa! Kurkkuja!



Nyt on se aika vuodesta kun kurkut saa unohtaa kauppaan, sillä nyt niitä saa kotipihasta säkkitolkulla! Ja nämä ovat niiiiin hyviä verrattuina kaupan vetisiin ja mauttomiin massatuotantokurkkuihin. Viime vuoden koemaistelun perusteella valkkasin lajikkeeksi rapean ja maukkaan 'Tasty greenin',  joten koko kurkkuhuone on nyt täynnä noita ihania piikikkäitä luomukurkkuja. Ötökätkään eivät ole riivanneet tänä vuonna. Kuumuus ehkä hiukan, koska kastelija on laiska.