sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Nyt me ollaan kurkkuomavaraisia!

luomukurkku 'Tasty green' ja hybridi 'Saladin F1'

Nyt on tullut se hetki että enää ei tarvitse kaupasta kurkkuja kotiin kantaa. Näitä tulee jo enemmän kuin jaksaa syödäkään. Ja sitten kun niitä tulee, niitä tulee! 7 kasvia tekee jo niin paljon kurkkuja että loppujen lopuksi kaikki vieraat ja naapuritkin hukutetaan niihin. Kurkkuhuoneessa on kahta sorttia kurkkuja. Juholan  puutarhan 'Tasty green' -luomukurkkuja ja Isoäidin kasvien siemenistä kasvatettuja 'Saladin F1' -kurkkuja.


Luomukurkut on kivoja tietty koska suosin muutenkin luomua.  Ne maistuvat pihtihäntäisillekin keskimäärin paremmin kuin toiset. Ne ovat myös melko piikikkäitä. Talouspaperilla saa piikit kuitenkin hyvin vetästyä pois, ja sivuhaaran sivuhaaran kurkuissa niitä pitäisi olla jo paljon vähemmän. Satoa tulee ainakin yhtä paljon molemmista.


Saladin F1:ssa ei ole piikkejä. Tämä hybridi on ehkä helpompi kasvattaa, tosin ne ovat hieman hitaampikasvuisia. Tuholaiset eivät kuitenkaan näitä juuri riivaa. Sen lehdet ovat paljon isommat ja niitä on pihtihäntäiset pureskelleet vähemmän. Toisaalta eipä korkeus välttämättä mikään meriitti ole, kunhan tekee kurkkuja. Niitä alkaa tulla hitaammin kuin toisista, mutta nyt näyttäisi olevan tulossa PALJON!


Mausta on ehkä hankala sanoa juuta tai jaata kumpi on parempi. Ne ovat erilaisia kyllä. Luomut ovat hieman kuivempia, rapeampia ja makeampia, toiset taas isompia ja mehukkaampia. Silti nekin ovat kovin maukkaita jos vertaa kaupan "kurkkuihin". Kummallekin kaupan kurkut kalpenee aivan mennen tullen. Ihmettelenkin miksi kaupan kurkut on niin tavattoman mauttomia. Ennenkuin aloin kasvattaa kurkkuja, luulin ettei kurkut maistu miltään, mutta tokihan ne maistuu! Erinomaisen hyville!


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Levälammikko


Lummelammen tulovesiputki oli mennyt tukkoon. Normaalisti sinne menee talon koko toisen lappeen sadevedet. Nyt ei. Niinpä vesi ei ollut vaihtunut tarpeeksi ja koko lampi oli mennyt melko kelmeän näköiseksi mutaleväaltaaksi. Niinpä sitä piti hiukan kunnostaa. 


 Kannoin kastelukannulla kaikki vedet pois mitä sain, kunnes pohjamudasta kurkisti vesilisko. Sitten pumppasin sadevesitynnyristä lappoilmiön käyntiin ja laitoin vielä kaivosta raikasta lähdevettä lisäksi. Vaalea murske on rautakaupasta saatavaa allassubstraattia mikä edesauttaa veden kirkkaanapysymistä. Kunhan lumpeet ensin kukkivat loppuun ja muu elämä häipyy, kaivan juurakot yläs ja tyhjennän substraatit ja kivet altaan pohjalta. Sinne on kerääntynyt liikaa kiveä. lannoitetabletteja oli keväällä jo hyvin hankalaa saada perille. Substraattimurikat voi pestä ja käyttää uudelleen. Sitä on lampeen uponnut jo ainakin monta kymmentä kiloa, rantakiviä toinen mokoma ainakin ja isoja kiviä järjetön määrä. Talvella jäät tiputtaa reunankin kiviä alemmas.

Tekisi mieleni kaivauttaa lähteitä pulppuilevalle isolle nurmikolle isompikin lampi. Semmoinen missä voisi uida. Pähkähullu idea, mutta kenties vielä mielenhäiriöissäni sen joskus toteutankin.





torstai 26. heinäkuuta 2012

Mystinen tienvarsilöydös





Alettiin naapurin kanssa ihmettelemään tien varressa kasvavaa kukkaa. Se oli juuri ja juuri välttynyt niittokoneelta. Se muistuttaa lähinnä kämmekän kukkaa, mutta lehdet eivät mielestäni yhtään. En edes tiedä mistä lähtisi etsimään. Jos joku tunnistaa niin hihkaiskaa ihmeessä. Suuntaa-antavat vinkitkin otetaan ilolla vastaan. Terälehdet on aivan valkoiset ja "kontti" vaaleanpunainen.

Heti kun saan lastenvahdin, menen ottamaan paremmat kuvat tästä kukkasesta.

Nyt tärppäsi. Äitini tiesi heti kertoa että se on jättipalsami, mikä siis niin tehokkaasti leviää että vie kaiken muun tieltään. Näille järkkäillään kitkemistalkoita ympäri maata, sen verran haitalliseksi tulokaslajiksi se luokitellaan. Eli lähdenpä tästä kitkemään. Onneksi näitä ei ole muualla täällä päin näkynyt.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Etana, etana, näytä sarves! Onko huomenna pouta?

 Kesken siivouksen sain lähes kohtauksen kun luulin että imurin alta hyökkää punkki. Mutta ei hätää, se olikin pieni etana. Siinä sitä riittää ihmettelemistä. Tukevasti poutaa povasi huomiseksi.




maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vahtikoira



Korpiasumisen miinuspuolia ovat epäilyttävät kulkukauppiaat. Sen jälkeen kun pihallamme hiippaili keittiöveitsikauppias, Volvo keskellä tietä käynnissä, päätimme hankkia vahtikoiran. Se on mukava kaveri olla täällä missä naapuriinkin on matkaa. On se jo hommiinkin päässyt. Ihan säikyttelemään vaan kun kerran eräs kauppias koitti tulla sisäänkin. Kukaan joka myy jotain tilpehööriä ja kulkee -15°C pakkasessa, pilkkopimeässä, fillarilla, paikassa missä taloja on harvakseltaan, ei voi olla rehellisellä asialla. Muutkin kaupustelijat ovat lähteneet ihan vain pyytämällä pois hyvin liukkaasti kun koira murisee ovenraossa. Meillä on käynyt tuuri. Kukaan ei kai ole vienyt mitään. Naapuritaloissa on käyty hiippailemassakin. Nykyään otan koiran jo ovelle mukaan jos joku oudompi tyyppi kolkuttelee.

Koira on hyvin kiltti, mutta niinkuin oli tarkoitettukin, se on vahtikoira. Se tarkistaa kaiken mitä tänne on tulossa, ilmoittaa jos jotakin poikkeavaa tapahtuu jossakin ja häätää vieraat elukat pihalta pois. Kasvimaani ympäri ei mene aitaa, enkä ole semmoista juuri kaivannutkaan, vaikka se on ihan ison pellon vieressä. Tietääkseni kukaan ei ole sieltä mitään pistellyt poskeensa. Yhden päivän aikana koira hääti tiehensä mm. kaksi jänöpupua ja pari valkohäntäpeuraa. Sen erikoisuus on supikoirat. Syksyllä, kun luumut tippuvat puista, tulee reviirille supia ruokailemaan. Niinpä saatuaan tuoreen vainun, vahtikoira jäljestää ja nappaa niskasta kiinni, ravistaen tunkeilijan hengiltä. Korpit hoitavat loput. Se myös hiirestää ja myyrästää aikansa kuluksi. Ja toki onhan sillä aina nälkäkin, kun osaksi labbistakin sisältää. Siinä on paimen-, ajo- ja noutajakoiraa. Monipuolinen sielu.

Ammatistaan huolimatta se on melkoinen lössykkä. Se nukkuu meistä pisimpään. Jos muut herää kahdeksalta, koira voi vedellä sikeitä kahteentoista, jonka jälkeen sen saa mennä potkimaan alakertaan. Löntysteltyään rappuset alas, se haluaa jotakin murkinaa, käy pissalla ja siirtyy alakerran nurkkaan löhnöttämään. Se on erittäin tottunut lapsiin. Se oli ihan pentu kun ensimmäinen poika syntyi. Mitä pienempi ipana, sen enemmän siltä suvaitaan. Sen päälle heittäytyy välillä lapsia, mutta se tietää että pikkuriiviö tullaan ihan heti hakemaan pois. Ja on sillä kokoakin sen verran ettei ihan pienestä tönäisystä satu, eikä heilu. Jos lapsonen käy hermoille, koira nuolee naamaa niin että tihutyöt väkisinkin keskeytyy. Ja odottaa sitten naamaa nuoleskellen että joku tulee päästämään sen pälkähästä.

Koiran nimi aiheuttaa joskus pahennusta. Kun soitan eläinlääkärille ja varaan aikaa, kysytään aina koiran nimeä. Kai he odottavat että se on joku Murre tai Musti. Reaktio on luokkaa "jaahas, just joo" kun kerron että se on Seppo. Siihen on itse niin tottunut ettei sitä pidä mitenkään omituisena. Vitsi se kyllä alkuun olikin.
Hauskin tapaus mitä on sattunut oli kun putkimies tuli laittamaan keittiön hanaa ja onnistui pääsemään ulko-ovesta sisään ilman että nukkuva Seppo siihen heräsi. Hän koputti suoraan olkkarin oveen. Koira nosti ihan kauhean remakan säikähdettyään ja minä siihen sitten torumaan, mikä ei sitä hiljentänyt. Lopulta karjasin jotain että "Seppo perkele nyt hiljaa!" Ihmettelin kun putkimies oli vähän outo ja luin jälkikäteen käyntikortista etunimen: Seppo. Vieläkään en voi kertoa tarinaa ilman että nauran vedet silmissä.







päiväunilla, luvatta sohvalla, kurassa tonkimisen jälkeen

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Mansikkasaalis

Nyt alkaa olla hyvin mansikoita. Tai on niitä ollut jo jonkin aikaa, mutta suosikkini, ukkomansikat, ovat nyt vasta kypsiä. Ne kun kasvavat varjossa puiden keskellä. se on maailman paras mansikka. Harmi että kaupallisemmat lajikkeet ovat sen lähes täysin syrjäyttäneet. Ne ovat kypsinäkin paljon vaaleampia, mutta aivan sairaan makeita ja aika erilaisia maultaan. Siemenet ovat syvällä kuopissa. Tavallisetkin on ihan hyviä. Meillä on muutamaa lajiketta. Jotkut on vetisempiä kuin toiset. Ensi vuonna koitan vaihtaa ne huonommat parempiin.




ukko

tavallinen

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hähää! Syyllinen taisi löytyä!




Vihannespunkista kun ei oikein löytynyt merkkiäkään ja kurkun lehdet kun ovat reikäisiä eikä valkopilkullisia, eikä seittiäkään näy, aloin etsimään muita mahdollisia syyllisiä. Näitä öttiäisiä olen aina nähnyt paljon kasvihuoneissa, mutta en ole ajatellut niiden ollenkaan syyllistyvän mihinkään pahantekoon. Ne syövät myös tuholaisötököitä, mutta en tiennyt että kurkkukin niille kelpaa. Samoin samettikukat, mitkä nyin samantien ylös laatikoista. Samettikukkia ei edes pitänyt kurkkuhuoneeseen tulla, vaan kylvin kehäkukkia, joista sitten kasvoi samettikukkia. Nekin on ruokkineet monta ötökkää repaleisuudestaan päätellen.
Ja tosiaan olenkin ihmetellyt että mitä ihme purua on ikkunalaudoille oikein tullut. Aivan kuin kahvinpuruja. Eivät tartu kiinni, eli kärpänen ei ole ollut asialla. Ajattelin että vanhat ikkunanpokat jotenkin hankaa tukipuihin kun täällä tuulee niin kovaa ja puruja on tukipuiden kohdilla. Ne purut on varmana näiden öttiäisten kakkaa ja purujen sijoittuminen tukipuiden viereen johtuu siitä että ne luikkii karkuun sitä kautta. Outoa että edellisessä kasvihuoneessa en kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota. Ihmettelin vaan kun ne hiisaavat eestaas seinäkennon sisällä. Parhaaseen aikaan joka kennoon ahtautuu ainakin yksi, ellei viisi elukkaa. Täällä maalla niitä löytää välillä sisältäkin kun nostaa jotakin lattialta pois. Ne on ihan harmittomia. Paitsi ilmeisesti kurkuille.

Tihulaisen nimi on: Isopihtihäntä




ne änkee kaikkiin ahtaisiin väleihin

Piparminttuvihta






Keräsin kuivatettavaksi nipun piparminttua. Se tuoksuu niin hyvältä että tekee mieli alkaa mäiskimään sillä joka paikkaan jotta tuo hyvä tuoksu maksimoituisi. Tilan puutteessa ne saa luvan kuivua kimppuna.

(Varoitus: Ei lapsille ettei kurkunpää kouristuksenomaisesti tukkeudu)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Mä en ala! Tai vedän ainakin kohta itkupotkuraivarit!

No en sentään, hetken aikaa kyllä meinasin. Kurkkuhuoneessa on tihulainen joka syö kurkkuja kunhan ne ensin kellertyy. Muita jälkiä vihannespunkista ei näy ja vain yhden kasvin kurkkuja syödään. Se pitäisi kai hävittää. Alkuja on valtavasti, toivottavasti saan pelastettua ne. Yksi kurkku on tästä kasvista saatu jo syötäväksi asti. Illalla isken pyretriinin kanssa kimppuun. Jos se ei tuota toivottua tulosta, hävitän koko kurkun ennen uusintakäsittelyä.

Nämä öttiäiset ovat mustia, ehkä millin pituisia, ei sitäkään. Kunnon kuvaa en saa ilman hillitöntä makroa. Tai sitten ne on vaan niiden öttiäisten kakkoja mitä jäljelle jää. Nimittäin niin pienten otusten ei luulisi pureskelevan tuommoisia pikku reittejä. Mitään seitejä ei löydy mutta vanhoissa lehdissä on kyllä reikiä. Nokkosvettä suihkuttelin muutama päivä sitten, se ei auta.



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Herukat



Meillä ei oikeastaan tule yhtäkään viinimarjaa liikaa, kaikki syö joko lapset tai räksät. Menekki on huima. Räksille jää aika vähän. Onneksi mustia pääsee syömään jo viikon, parin päästä. Nyt menee raakileetkin. Jos on vähänkin tumma, päätyy parempiin suihin. Moni ihmettelee että eikö niistä tule vatsa kipeäksi. Ei tule. Niin paljon niitä on maisteltu. Itse asiassa kukkiakin piti maistaa. Niin rakkaita ne on.

Aiemmin keväällä:




Viime vuonna:


lauantai 14. heinäkuuta 2012

Tomaatteja kyttäämässä

Näitä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Täällä on nimittäin tomaattiriippuvuudesta kärsiviä lapsia ja aikuisia. Nyt niitä on! Raakileita! Näitä kyylätään sitten joka päivä että milloin kypsyvät. Ja sitten kun kypsyvät, raahataan karjuvia lapsia ulos kasvihuoneesta. Kunhan pääsevät makuun. Sitä odotellessa!

(Itse käyn yöllä ahmimassa loput, "nyppiessäni varkaita")




Häränsydän, oletan


Vasemmalla olevat kaksi taimea olivat rucolapuskan takana. Ne on taimikasvatettu ihan samaan aikaan kuin oikealla olevat kaverinsakin. Eli rucola ja tomaatti eivät oikein sovi vierekkäin, mikäli mielii tomaatteja saada.