sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Taistelevat metsot!

Koska joka metsämökin seinältä pitää löytyä taistelevat metsot -versio, päätin jo aiemmin että maalaan oman modernisoidun versioni. Sehän kuuluu monen nykyihmisen inhokkiosastoille kun ryijyt, ristipistot ja huonot maalausversiot tursui aiemmin korvista ulos. Mielestäni onkin jo korkea aika herättää henkiin hieno perinne, niin kauan niiltä on jo saanut olla rauhassa!

Alkuperäinen on täällä: Ateneum
Linkistä löytyy kaksi kovin eri väristä kuvaa. Pitäisi itse käydä joskus toteamassa minkä värinen se on.

Saimme mieheni mummilta ensin kuitenkin melko huonon kopion, jonka ripustin innoissani seinälle. Se on jo huvittava, niin huono se on. Tai "yksinkertaistettu". Joka tapauksessa juuri hyvä kun se ei ole vain semmoinen semihuono, vaan ihan rehellisen huono. Kehykset on hienot, se on kai pääasia!


Öljyvärimaalaukseni on vielä hiiliasteella. Ollut jo monta vuotta. Olen sutannut kaikki öljyvärisiveltimeni pellavaöljymaaleilla ja en ole voinut lutrata liuottimillakaan, saati ehtinyt, kun lapset vie aikani. Maalien kunto pitää vielä tarkistaa ja siveltimet ostaa uusiksi. Kunpa muistaisi silloin kun on käymässä ihmisten ilmoilla. Ajatuksena oli tehdä myös kubistinen versio ja muutama muu. Onneksi vintillä on jonkun vanhoja suurensuuria maalauspohjia ihan tyhjän panttina. Luultavasti en ole maalannut, saati piirrustanut mitään sitten koulusta valmistumiseni 2007. Aiemmin kyllä maalailin paljonkin, lähinnä öiseen aikaan, huonouninen kun olen aina ollut.


Niinpä nyt sitten vihdoin, turhautuneena hitaaseen toimintaani, sutasin eilen yöllä pikaversion pastelliliiduilla. Se on enemmänkin valo- ja sommittelututkielma, kuin mikään vakavasti otettava versio, mutta luultavasti sekin päätyy samalle olkkarimme seinälle kuin kaikki muutkin metsot.
Vielä pitää miehen kanssa tapella siitä seinätilasta...

Nykyäänhän metsät on lähinnä hakkuuaukeita...

lauantai 29. joulukuuta 2012

Pakkanen

Siellä se on! Vilahti ainakin kerran esiinkin! Ja mä olen ulkona katsomassa sitä!
Tänään näkyi sumun takaa jotakin mitä en olekaan nähnyt varmaan kuukauteen kun ollaan oltu vaan sisällä kipeänä, nimittäin himmeä pakkassumun takainen aavistus auringosta! Mentiin koko perhe pihalle ihmettelemään maailman meininkiä, nyt kun ollaan suunnilleen terveitäkin. Ja sitten pitkällisten potkukelkkaetsintöjen jälkeen vähän hurjastelemaan. Tie oli juuri hiekoitettu, mutta ei se oikeastaan jarruttanut meidän menoa. Yhtään kovempaa ei olisi tarvinnut päästäkään. 


Kaikki on vähän huurussa, ovi kukkasia tulvillaan

Meillä ei ole rännejä. Meillä on ketjut

Oli hetken plussakelit, niin tehtiin ukko, joka pakastui sopivasti eikä sulanut
talokaupan mukana saatu pikkukelkka...

...on juuri Iijarin kokoinen



Riittävän punaposkinen pikkumies sisälle lähtemään.



Viikon Hesarit koriin!

Jos ei nyt joka sivua, niin ainakin suurin osa viikon kokonaisista aukeamista päätyi jokunen aika sitten tähän pärekoriin. Siis lähes koko viikon Hesarit. Tarkoituksena oli vain treenata pärekorin tekemistä jollakin halvalla ja helposti saatavalla matskulla. Ja hieno lankakorihan siitä tulikin! Ja tilavakin se on! Korkeutta tuli n.45cm ja leveyttä 40cm. Tärkkäsin sen pinnan erikeepperivedellä, jottei se repeilisi liian helposti.




Hesari vaihtaa vanhan ison kokonsa tabloid-kokoon vuoden vaihteessa. Tähänkin koriin tehtyjä "päreitä" piti toki jatkaa jo moneen kertaan, mutta olisi kyllä vähän haastavaa tehdä tämmöisiä vielä lyhyemmistä pätkistä. Jatkoskohdat kun ovat aina myös hiukan heikompia kohtia. Kyllä minä vaan tykkäsin siitä hehtaarikoosta vaikka sen lukeminen aamupalapöydässä oli toki haastavaa. Isolla Hesarin aukeamalla oli myös kätevää peitellä suojaan milloin mitäkin kun vaikka maalasi, tyhjensi tuhkaa takasta tai teki jotakin muuta sottapyttyhommaa.

Nyt pitää käydä hamstraamassa jostakin pinotolkulla vanhoja lehtiä varastoon ja joku muu julkaisu, kuin iso Hesari saa tästä lähtien hoitaa takansytykkeen virkaa!


tiistai 25. joulukuuta 2012

Jouluaatto!


Ensin oli rauhallista ja lapsetkin malttoi vähän syödä. Lankkupöytä toimi oikein hyvin ja oli erittäin hyvä veto olla käyttämättä pöytäliinaa, koska siitä olisi takuulla joku nassikka vetäissyt lasia sirpaleiksi. Laitoin keskelle vain rivin huovuttamiani pannunalusia.


Jossain vaiheessa alkoi käydä melko malttamattomaksi ja jokaista ovenavausta ihmeteltiin että josko se pukki jo tuli. Ja onneksi tulikin. Ikävää vaan että iskä oli justiinsa koiraa ja kissoja ruokkimassa, eikä nähnyt pukkia. Täytyy sanoa että olin kovin yllättynyt ettei pukkia pelätty enempää! Mutta taisi se ihan liikaa lahjoja ainakin tuoda.





Eipä siitä sisustuksestakaan aivan 0€ selvitty. Lankkupöytään ostettiin pari lisälankkua ja spriipetsit. Kuuseenkin piti hankkia uudet valot kun vanhat, tosin vasta pari vuotta vanhat eivät toimineet. Alle satku kaikkeen sisustukseen paloi kuitenkin tällä erää. Muuten kaikki on saatuja, perittyjä tai itse henkiin elvytettyjä. Pöydän takana oleva sohva ostettiin jokunen aika sitten alakertaan, mihin se ei kuitenkaan oikein sopinut. Pöydän päällä olleet koristeet on korkeimman omakätisesti väsätty luonnon antimista. Siis ylijääneistä kuusen alaoksista. Kuusenkoristeet oli meillä ennestään ja jokunen tuli lasten mukana dagiksestakin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Ehkäpä tästä vielä selvitään...

Omalta pihalta kumottu. Laitettiin se juomaan kylppäriin ensin vähän. Sinne ei sitten muuta mahdukaan.
Pyrkimyksenä on sisustaa joulu saunamökkiin 0€ budjetilla. Yläkerran lattia ja maalaamiset muutenkin on vasta saatu valmiiksi ja rakennusroinat tönöstä ulos. Ikkunoitakaan ei oltu vielä pesty, ne oli ihan puhallusvillapölyssä. Ennestään on iso Ikean vuodesohva, isäni sedän muinoin tekemä sivupöytä, äitini miesystävän remontoima kasvihuonepöytä (kustavilainen kaatuva hökötys mistä joku oli lyönyt isoja rautanauloja läpi ja halkaissut jalat), sukulaisilta saatuja huonekaluja, sekä niitä talon vanhoja joita olen pikkuhiljaa kunnostellut.

Yks juttu meinasi unohtua: istumapaikat!

Miehen mummon vanhat tuolit kaipaa vielä istuimia. Näitä on säilynyt vain kaksi, mutta tähän hätään se riittää hyvin kun pöydän toiselle puolelle laitettiin iso Ikealainen vuodesohva. Parhaimmillaan pöydän ääreen on odotettavissa yhdeksän ruokailijaa, joista neljä on pieniä. Ne pienimmät istuu syöttötuoleissa ja juniorijakkaroilla. Ehkä talolta pitää ottaa lainaan joku lisätuoli.

Apuna mulla on kilpajuoksija joka myös mittaa kaikkea mittarullallaan

Hormin ympäri on hyvä kipitellä. Kunhan on hyvät kengät, ettei liukastu.

Tänne kellistetään kinkunsulattelijat tai väsyneet juhlijat.
Kiitokset lahjoittajille!  Sänky ja peitto on bråidilta saatuja. Sopii hyvin joulujuhlaväsymyksen kumouspaikaksi.


Sinisen hyllyn bongasin navetasta ja hinkkasin ja maalasin sen. Ihan mainio pikkutelkkarin paikka. Antenni on asentamatta, mutta muumit ja ehkä plekkarikin saadaan pyörimään, niin se on tärkeintä!

Keittiö on vielä lievästi...olematon.
Hellat ja muut saa odottaa lottovoittoa. Jääkaappi oli talomme ainoa jääkaappi kun tänne muutettiin, joskin melkein uusi. Toinen kaappi oli ainoa keittiökaappimme, jonka hinkkasin ja maalasin syksyllä. Se oli ihan pommikunnossa kaikkine ällöttävine pinttymineen, mutta nyt alkaa jo näyttää hiukan uskottavammalta. Räsymatto on mummin tekemä ja tosi paksu. Nykyräsymatot on liian ohuita koira- ja lapsiperheisiin. Näitä kun saisi lisää! Pitää vielä kirjoittaa Joulupukille. Niitä taitaa saada vain bongailemalla vanhoja tai kutomalla itse.

Ei siinä kauaa kestänyt
Kun kerran istuinlevyt löytyivät valmiina, kesti hätävaraverhoilussa noin puoli tuntia ja ehjän niittipyssyn etsimiseen kuluva aika. Pehmusteet löytyi kaapin perältä ja ne juuri ja juuri riittivät. Toki seuraavaksi olisin leikellyt vanhaa vauvanpeittoa jatkoksi.  Kangas on joskus muinoin ostettu Jyskistä hintaan 5m/10€! Se on toiminut aiemmin jo ainakin pöytäliinana. Todella paksua ja tukevaa hintaansa nähden. Kukaan ei erottaisi sitä oikeasta verhoilukankaasta!

Pyöriipyörii, niinkuin himmelin kuuluukin

Mummi teki paljon himmeleitä. Ihan myyntiinkin. Perin häneltä himmelin, meripihkakorun ja hänen tekemän pienen maalauksen. Tästä leikkasin vihdoin hintalapun pois. Parisataa markkaa sillä oli muinoin hintaa. Se on tehty pujottamalla lankaa olkiin, ei missään nimessä liimalla. Se olisi ollut täysin häpeällistä ja hyvin tuomittavaa!


Verannalla muutaman vuoden olleet ledit toimii vielä ja voi hyvin. Ne saa olla meidän bilevalot. Nyt muualle ja huomenna jatkamaan.

Ylijääneistä lattialankuista tehty ladonovea muistuttava pöytä tulee seuraavassa jaksossa...

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kun maanantai jatkuu ainakin keskiviikkoon...



Pienempi poika, Ivar, on kipeänä. Ei niin että kuumetta enää olisi, mutta on niin sairaan näköinen, ettei kehtaa tarhaan viedä. Työt ja joulupöytä on kesken. Mummi saapuu hätiin ja hoitaa Ivaria että saan edes joulupöydän jouluksi kuntoon, muut hommat saa odottaa. Jouluksi pitää siis tehdä pöytä, mikä on riittävän iso. Menen mökkiin missä se pitäisi maalata. Ajattelin laittaa kiukaaseen tulen että mökki hiukan lämpenisi, mutta saunassa kuuluu hirmuinen sihinä. Putki vuotaa. Lattia on märkä ja seinällekin on vähän roiskunut. Olen samalla kertaa yksityisyrittäjä, sairaan lapsen huoltaja, putkimies, puuseppä, maalari ja nukkunut huonosti yöni. Juteltuani kolmen miehen kanssa puhelimessa, saan putkiasian reilaan. Siinä ei tosin ollutkaan mitään vikaa, vaan paineentasausventtiili. Ja epäilyttävän löysällä ollut toimeton mutteri.

Yhhyh, mikä dunkkis...
Monttuja ja kraatereita, mutta olkoon.

Etsin pöydän puristimien ja muiden hässäköiden keskeltä ja yritän nirhiä puutappeja tasaisiksi. Faija neuvoo puhelimessa kuinka päin talttaa pidetään. Lopputuloksesta tulee täysin uskottava. Totean että pakko koko pöytä on vielä hioa ja tarkistaa tikkujen varalta. Hiottuani ja imuroituani alan värittelemään pöytää. Sen on kuivuttava nopeasti, joten sudin siihen spriipetsikuultomaalia, mikä on parissa tunnissa kuiva. Totean ilokseni että se menee läpi suojapahvistani. Ei sitten muuta kuin varovasti. Löyhkä on karmea, mutten jaksa käyttää kaasunaamariakaan. Siitä alkaa naama särkemään. Muuten en ehkä jaksaisi taistella, mutta haluan joulupöytäni myöhemmin kuvauskäyttöön.

Saan suurimman osan valmiiksi, mutten ihan kokonaan, kun puhelin soi. Pahaenteinen numero, isomman veijarin tarharyhmän nimellä, paistaa kännykän ruudulta.  Sieltä soitetaan hakemaan pikkujamppa kotiin kun kuumettakin on jo pitkälti yli 39°C. Jätän värittämisen kesken ja lähden hakemaan poikaa kotiin. Löydän dagiksesta punaposkisen surkean pikkupojan jota lähden viemään kotiin. Kädestä ei saa päästää irti. Lammasrukkasenkin läpi tuntuu käsi, kuin pieni lämpöpatteri, -8°C hirmupakkasessakin. Kuin pisteenä i:n päälle pojan surkean olemuksen kruunaa eilen törmätystä terävästä pöydänkulmasta aiheutunut mustelma silmäluomessa. Mummi pakenee paikalta tehtyään vispipuuron valmiiksi.



Kuume laskee kotona kuin taikaiskusta, noustakseen myöhemmin uudelleen. Toisen, eli Iijarin (lue: veijarin) tuhovoima on palannut entiselleen vaikka pikkujamppa on vielä surkean näköinen ilmestys. Hän kuitenkin piiloutuu koko ajan jonnekin ja virnuillen odottelee minua etsimään. Patterit on säädetty uudelleen johonkin 26°C, tavarat tiputeltu pöydiltä. Poika juoksee edelleen virnuillen karkuun, jokin roska suussaan etten saisi sitä kaivettua sieltä pois. Leuka lävähtää pöydän reunaan ja suusta tulee verta niin maan hirvittävästi. Mietin, pitäisikö se näyttää huomenna hammaslääkärille, jotta vakuutus kattaa jannulle uudet leegot jos rautahampaiden kasvussa tulee jotain häiriöitä. En mene, kun huuto loppui niin nopeasti, hampaat ei heilu ja huulesta löytyy haava.






Vielä hieman tappelua hammasharjoista ja sitten molemmat sammuivat kuin saunalyhdyt. Huomenna koitan taas saada jonkun vahtimaan veijareita päiväunien ajaksi että päästään joskus joulupöytään. Laiminlyön markkinointiduunini ja suunnittelen pakoa jouluostoksille. Minä kun en ole vielä ostanut lahjojakaan.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Väkerryksiä!





Olen tässä puutarhan hautauduttua lumeen hiukan väkerrellyt. On huovuteltu, virkattu, ommeltu valokuvia, tehty hienostelulaukkuja...vaikka mitä! Kaikkea teen vain yhden kappaleen, sillä eihän se ole kiva jos kadulla kävelee samanlaista laukkua vastaan. Sitäpaitsi käy liian tylsäksi tehdä samaa asiaa kahteen kertaan! Jos jokin näistä kiinnostaa, surffaa kotisivulleni www.lehtovaara.fi








sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hiiret, kissat, Seppo, lepakot ja talitintti!

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittamaan...

Eipä näin talvella ihmeempiä tapahdu, muuta kuin hiiret ja muut viluiset eläimet mellastaa torpassamme. Ihana ja erinomainen hiirikissani, Mörkö, on napannut jo kymmenisen hiirtä talostamme. Lukema on melko hyvin selvillä koska se syö niistä vain parhaat palat ja jättää suoliston, hännän ja joskus päänkin matolle.

Toisinaan se vaikuttaa liian hyvin ruokitulta, aivan kuin koirakin:

Seppo päiväunilla

Sitten välipohjassa mellastaa joku suurempikin rynnistäjä joka jahtaa siellä hiiriä. Epäilisin lumikkoa syylliseksi. Ne kun mahtuu samoista paikoista menemään kuin hiiretkin, mitkä on melko lihavia kotihiiriä. Rotat on enemmän kaupunkityyppejä ja oravia ei täällä ole nähty. Eikä mitään isompia reikiä löydy mistään.

Yhtenä päivänä kolkkasin kai lepakon. Katselin keittiön ikkunan ulkovuorilautaa kun se repsotti sentin verran irti mystisesti. Niinpä päätin pamauttaa nyrkillä jos se vaikka menisi paikoilleen. Sieltä kuului "sviiiiik!" Ja todentotta, sillä kohtaa maassa oli lepakon kakkaa. Lepakoita löydettiin aiemminkin kun vaihdettiin viereistä ikkunaa. Juurikin sieltä vuorilaudan alta tipahti kaksi unenpöpperöistä lepakkoa.



Tänään koin kauhunhetkiä kun tietokonepöytäni päältä lehahti yht'äkkiä lentoon talitintti! Sitä ennen se ropisteli välipohjassa. En vaan millään löydä niin isoa aukkoa mistään että voisin uskoa sen mahtuvan. Toki onhan toista sataa vuotta vanha tölli toki vino ja kiero mutta listan ja katon välissä on korkeintaan sentin rako. Uskoisin että lepakko siitä mahtuu, mutta että talitintti! En saanut kuvaa kun saatiin se jo lentämään ikkunasta ulos. Olisi ollut armollisempaa varmaan joutua kissan saaliiksi, sen verran osumaa saaneelta se vaikutti.

Mörkö


maanantai 5. marraskuuta 2012

Sumuisessa korppimetsässä taas

En voi vastustaa kiusausta toistaa itseäni pahemman kerran. Kävin ennen joogaa kävelyttämässä koirani ja taas suuntasin samaan korppimetsään kun kuulin sieltä meteliä. Sinänsä hiukan huonoon aikaan että aurinkokin oli jo laskemassa, mikä vaikeuttaa olennaisesti valokuvaamista, johon tarvitaan kuitenkin joko tarpeeksi valoa tai sitten vähintään jalusta. Vielä kun kunnon hernerokkasumu sakeutti ilman niin ettei juuri mitään nähnyt. Päästyäni keskelle metsää, meni aurinko mailleen niin että suuntasin kotiin kännykän taskulampun valossa. Onneksi on henkivartijakoira, yöllisten mörköjen varalta.

Kuvista tuli ihan hauskoja.

MUTSI! Hei haloo!!!
sumun välistä vilahti korppikin
takaisin tullessa oli pakko ottaa jo salama avuksi