 |
| Syömishommat menossa |
Tässä sadetta odotellessa lähdettiin aamulla katsastamaan meidän ukkosenestokalliota. Se on siis kovin korkea kallio, mikä ohjaa ukkoset yleensä muualle. Meillä myös sataa usein paljon vähemmän kuin tämän harju-kalliorivistön pohjoispuolella. Tunnelma ei ollut niin kaikuisa kuin yleensä tämän seinämän vieressä, koska puut oli lehdessä, oletan. Eikä pitkän kuivan kauden seurauksena lirissyt yksikään pikku purokaan alas korkeuksista.
Tämän pystysuoran seinämän vastinkappale on parin sadan metrin päässä. Jääkausi on paitsi katkaissut sen, jättänyt myös hienon kiven killumaan sen huipulle niin että se näyttää putoavan hetkenä minä hyvänsä.
Aina yhtä ihana hauvelimme, Seppo, tuli melkein heti luoksemme mukanaan aarre! Onnellinen kompostipiski oli löytänyt ihanan luun, minkä toi meille ylpeänä näytille. Niinpä lapset söi suklaarusinoita ja koira jotakin peuran luuta, ja kaikki olivat onnellisia. Yök!
Metsässä oli myös tällainen hirvi! Ja koska paikalla oli jätöksistä päätellen käynyt oikeakin hirvi, oli siellä myös punkeilla bileet kun me tultiin kylään. Koiran turkista löysin ensimmäisen, toinen oli mun housujen päällä ja kolmannen bongasin pojan kutreista kun tein tehotarkastuksen kotipihalla. Niinpä ensi kerralla pitää myös olla varovainen. Ne on vaan niin turkasen pieniä että vaikeaa niitä on huomata, mutta me ollaan onneksi niin vaaleita että ainakin päästä ne on helppo löytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti