Multanäpin kevätriitti

Noniin, nyt sain näppeihini Isoäidin lähetyksen ja koska kuu makaa sopivassa kohtaa kiertoaan, rupesin heti hommiin. Optimistina ja esikasvatusta välttelevänä ostin aivan liian vähän multaa. Se loppui jo puolivälissä. Eipä siinä, ei mulla tilaakaan ole. Pitäisi hankkia parit lamput ja laittaa ne verannalle tai sitten kuskata saunamökille koko esikasvattamo. Ehkä purjot, jotka laitan myöhemmin, pysyy hengissä hiukan viileämmässäkin. Taas lähti siis mopo käsistä, niinkuin joka kevät tuppaa käymään.

Minähän möyhään mullat paljain käsin! Se on niin ihanaa. Kevään ensi merkki.

Väsäsin nimikyltit maitopurkista, mutta sitä ei kyllä voi käteväksi systeemiksi hehkuttaa. Niihin pitää nimittäin suunnilleen kaivertaa se nimi. Kynä ei tartu ja jos vaikka tarttuisikin, melkein kaikki kynät haalistuu auringossa joten ihan hyvä tavallaan  että se nimi on painettu siihen. Kynä kyllä irtisanoi sopimuksen ja meni murusiksi.

Mullassa oli tosi paljon keppejä, risuja ja aika iso kivikin.

Samaan aikaan muualla... Seppo on aina käyttänyt tätä keinoa kiusaaviin kakaroihin. Ja se on tehokas! Välittömästi loppuu koiran nenän kaivelu kun Seppo alkaa riiviön naamaa nuolemaan. Sitten se nuolee sitä sen aikaa että joku tulee poimimaan lapsukaisen pois.