Kalliolta, navetan takaa löytyi oikea merellinen kelloja. Ilmeisimmin harakankelloja. Niitä on siellä monen monta neliömetriä. Niiden juurella kasvaa metsämansikoita. Siellä olemme viime päivinä kahlanneet kypsien mansikoiden toivossa.
Aamulenkillä suuntasin sinne, missä aurinko paahtaa. Kukkasia oli tien vierukset täyteen joten poimin niistä ison kimpun puutarhapöydälle. Kohta kuitenkin tulee niittokone vetämään kaiken matalaksi. Tuoksu on tosi huumaava ulkona mihin vain meneekin!
Muutaman kimpun lähiaikoina tehneenä täytyy kyllä todeta että sidontakurssi olisi tuikitarpeellinen. Turhaudun kun en saa kukkia pysymään kuten haluan vaikka ladon ne useampaankin kertaan uudelleen. Mutta eipä kai niittykukkakimpun kohdalla moisilla muodollisuuksilla olekaan niin väliä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti