Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.

uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola

Kesäkurpitsoiden ylituotanto-ongelman ratkaisu

Koska kaikki taimet selvisivät ja voivat hyvin, meillä on kohta tonneittain liikaa kesäkurpitsaa. Hetkeksi kun kääntää päänsä, ne kasvavat valtaviksi, eivätkä enää kelpaa ihmisravinnoksi. Niinpä tungimme takakontin täyteen ja veimme ne maistiaisiksi naapurin lampaille.

Kottikärryllinen niitä on

Lampaat olivat hiukan epäluuloisia, mutta en tiedä johtuuko se kesäkurpitsoista vai kahdesta villistä pojasta. Pienempi poikanen keksi hauskan leikinkin. Kun ottaa pari juoksuaskelta lampaita kohti, ne kaikki kirmaa karkuun. Jihaa!

Syytäkin on olla hiukan epäluuloinen!

Ukkospäivän evakkoreissu

Radiota piti säätää kovemmalle kesken syömisen, jottei jyrinä kuuluisi

Pojat ja koira katsoo lastenohjelmia

Koska isompi pikkupoikamme on nähnyt riittävästi ukkosen aiheuttamia sähköilmiöitä sisällä talossamme, ajattelin että paniikkia lieventäisi hiukan vaihtaa maisemaa saunalle. Ensin käytiin kaupassa ja satuttiin ihan mahdottoman kamalan rankkasateen keskelle. Sitten äkkiä kipitettiin autosta saunamökille ja siellä sitten istuskelimme koko päivän, koska koko ajan ukkosti. Karjaalla oli hurjempikin myräkkä, meillä 1km päässä Karjaalta satoi vain hiukan yli 10mm. Jytinää sen sijaan riitti, mutta poika otti ihan rennosti ja tunsi mitä ilmeisimmin olevansa turvassa. Pädi hoiti telkkarin virkaa. Siitä voi aika turvallisin mielin katsella ohjelmia kun se ei ole verkossa kiinni. Täällä nimittäin tuppaa hajoamaan pistorasioissa kiinni olevat vempaimet kun salama iskee toisinaan sähköverkkoon.

Välillä mörinä taukosi niin että päästiin hiukan kiikkumaan

Seppo ottaa rennosti

Onneksi koira on tottunut menoon ja meininkiin, eikä häiriinny satunnaisesta kellarin tärähtelystä, valoilmiöistä tai mellakasta. Se lähinnä nukkui, kun oli tylsää eikä viitsinyt ulkona kastella karvojaan.

Illalla tuli tietysti hirvittävän hieno sumu, joten nukutettuani lapset oli pakko käydä hiukan pellonreunalla rämpimässä. Harmi etten päässyt pidemmälle retkelle.

Terassilta

Suklaarusinoidensyöntimatka hienolle kalliolle

Syömishommat menossa

Tässä sadetta odotellessa lähdettiin aamulla katsastamaan meidän ukkosenestokalliota. Se on siis kovin korkea kallio, mikä ohjaa ukkoset yleensä muualle. Meillä myös sataa usein paljon vähemmän kuin tämän harju-kalliorivistön pohjoispuolella. Tunnelma ei ollut niin kaikuisa kuin yleensä tämän seinämän vieressä, koska puut oli lehdessä, oletan. Eikä pitkän kuivan kauden seurauksena lirissyt yksikään pikku purokaan alas korkeuksista.

Tämän pystysuoran seinämän vastinkappale on parin sadan metrin päässä. Jääkausi on paitsi katkaissut sen, jättänyt myös hienon kiven killumaan sen huipulle niin että se näyttää putoavan hetkenä minä hyvänsä. 

Aina yhtä ihana hauvelimme, Seppo, tuli melkein heti luoksemme mukanaan aarre! Onnellinen kompostipiski oli löytänyt ihanan luun, minkä toi meille ylpeänä näytille. Niinpä lapset söi suklaarusinoita ja koira jotakin peuran luuta, ja kaikki olivat onnellisia. Yök!

Metsässä oli myös tällainen hirvi! Ja koska paikalla oli jätöksistä päätellen käynyt oikeakin hirvi, oli siellä myös punkeilla bileet kun me tultiin kylään. Koiran turkista löysin ensimmäisen, toinen oli mun housujen päällä ja kolmannen bongasin pojan kutreista kun tein tehotarkastuksen kotipihalla. Niinpä ensi kerralla pitää myös olla varovainen. Ne on vaan niin turkasen pieniä että vaikeaa niitä on huomata, mutta me ollaan onneksi niin vaaleita että ainakin päästä ne on helppo löytää.

Ihanat pomppimissäät tänään!

Päätinpä ottaa pikkupojastani yhden neljävuotiskuvan lisää kun jäbällä oli sopivasti tukka sekaisin ja hän vaati saada olla ilman paitaa ulkona. Tukan leikkaamisesta on käyty paljon keskusteluja, joten se täytyy ikuistaa ennen mitään klipsimisiä. Niinpä pyöräilimme naapurin pihatien varteen pomppimaan. Palkkioksi poseerauksesta saa yleensä kasan karkkia! Pilvenhattarat olivat selvästi mukana juonessani ja asettuivat nätisti paikoilleen!