Lätäköstä lammikoksi

Tänäkin vuonna, aivan kuin viime vuonnakin samoihin aikoihin, on aika pulahtaa puutarhalammikkoon. Tai oikeastaan se aika meni jo hiukan ohi kiireiden vuoksi, mutta tehtävä se kuitenkin on.
Ohjelmassa on siis pihalammen kunnostus mutalätäköstä hiukan katseenkestävämmäksi lummelammeksi. Sekä sammakoiden ja liskojen elinolojen kohentaminen. En halua tehdä tätä heti aikaisin keväällä koska vesiliskoilla on kriittiset lisääntymismeiningit keväällä ja pelkään epähuomiossa kauhovani poikaset ulos lammikosta. Sitäpaisi toukokuun alussa vesi on ihan turkasen viileää eikä sinne ole kivaa tunkea kättä kovinkaan syvälle.

Ensimmäisenä kauhotaan siis kaikki mahdollinen roska pois lätäköstä. Pohjasta nousee lietettä ja vesi on ihan hirveän näköistä. Sitten kun vettä on enää joku kolmasosa, pulahdetaan itse tökkäämään ravinnetabletit lumpeen juurakoihin. Tänä vuonna en halunnut sijoittaa enää allassubstraattiin vaan ajattelin kokeilla sen huuhtomista. Kaivoin sitä pohjasta pariin pikkuämpäriin ja huuhdoin murskeet ennenkuin heitin ne takaisin. Sitä tavaraa on lampeen kipattu vuosien saatossa ihan liikaa. Enää en löytänyt edes toisen lumpeen koria. Toinen asuu pohjamudissa, mitä sitäkään en löytänyt kun mursketta on liikaa. Loppukesästä pitää kaivaa kaikki ylös ja nostaa kiviä pois syvästä osasta. Silloin en kai häiritsisi kenenkään suvunjatkamishommiakaan.

Lampeen laskin lisää vettä kaivosta niin paljon kuin mahtui. Sadevesitynnyrin kautta kierrätettynä, jotta se hiukan lämpenisi matkalla. Kaikki katolta tuleva vesi menee tynnyristä vakiona letkua pitkin lammikkoon, jotta vesi edes hiukan vaihtuisi. Liskot ja sammakot saivat tänään kuitenkin aika hyvin viilennystä hellepäivään. Raikasta lähdevettä!

Veden kirkastumisessa menee suunnilleen vuorokausi, mutta heti se oli jo niin paljon selkeämpää että pääsin hiukan bongailemaan vesiliskoja. Niitä siellä vilisee tänäkin vuonna melko runsaslukuisena. Pari sammakkoakin näin vilaukselta, mutta lajista en mene takuuseen. Aiemmat sammakkohavainnot olen kuonon perusteella päätellyt olevan viitasammakoita, mutta ei niistä kyllä ihan varma voi olla.

Salamantereiden bongailu kameralla on hyvin haastavaa. Ne eivät hengaile näkösällä vaan pohjassa ja käyvät vain hyvinhyvin nopeasti haukkaamassa happea pinnalla. Ja usein vieläpä eri kohdassa kuin edellisellä kertaa. Niinpä pitää vain valita kohta mihin luulee että lisko voisi tulla, ja kytätä kamera valmiiksi tarkennettuna johonkin ja toivoa että joku tulisi juuri siihen vetämään henkeä. Ja sittenkin pitää olla älyttömän nopea. Ja jos herkeää hetkeksikään tuijottamasta ja vilkaisee muualle, käy huonosti.
Toinen bongaustyyli liittyy ilmakupliin. Jos huomaa veden alta nousevan ilmakuplan ja on erittäin nopea, voi sen perusteella onnistua nappaamaan kuvan ilmakuplan perässä pintaan nousevasta vesiliskosta. Mutta sekään ei onnistu kuin ehkä 1/50 kerrasta. Ja kuva pitää ottaa heti kun kupla näkyy. Jos odottaa liskoa, se on jo takaisin pohjassa ennenkuin kameran saa laukastua.

Viimevuotisiin allaspostauksiin pääsee täältä ja täältä

Missä ilmakupla, siellä salamanteri!