Tulihan sekin päivä elettyä kun koirani lukitsi itsensä vessaan

Niinpä niin, otsikossa se jo tulikin. Oltiin poissa kotoa, koira lukittautui vessaan. Miten? Ei harmainta hajua. Ehkä meidän kummitus teki sen tai sitten koiruus sattui vain hyppimään sopivasti. Ei ole kovinkaan helppo homma, sillä salpa on ehkä lähemmäs 1,5m korkeudella. Sitä siirrettiin ylöspäin kun poikamme teki saman tempun pari vuotiaana.  Saattaa olla että salaisuus piilee Sepon (juu koiran nimi se on) geeneissä.  Hänhän sai alkunsa niin että Sepon isukki loikkasi suunnilleen mun korkuisen lauta-aidan yli kun Sepon äiti oli juuri sopivassa vuoden kierron vaiheessa tuotu eläinsuojelun puolesta väliaikaishuostaanottomajoitukseen kyseiseen paikkaan. 

Että tämmöistä. Pitäisi olla kai sorkkarauta aina käden ulottuvilla että voi availla vessanovea tarvittaessa.