Retki hienolle kalliolle

Lasten kanssa on välillä hauska käydä metsäretkellä. Asumme täällä vuorien välissä, joten käytiin katsastamassa ihan vaan kalliota. Tämä ei näytä tielle näin hienolta, toki korkealta kuitenkin. Sen toinen puoli on tien toisella puolella parin sadan metrin päässä. Kallio on ikäänkuin katkennut keskeltä. Jäljelle on jäänyt kaksi pystysuoraa seinää. Todella korkeita sellaisia. Välistä on varmaan aina mennyt tie,  ja sitä ennen kärrypolku. Kiertomatkaa harjujen takaa tulisi kilometritolkulla. Nämä mäet ovat niin korkeita että ukkoset usein kiertävät meidät niiden takaa. Monesti olen katsellut kuinka parin kilometrin päässä myrskyää ja meillä on ihan selkeää. Siihen parin kilometrin matkalle mahtuu kolme korkeaa mäkeä. Tämä on toinen mäki. Kutsun niitä vuoriksi koska ne ovat melko korkeita. Mäki kuulostaa vähättelyltä.
Paikka on niin jännän oloinen että se on varmaankin ollut joskus joku pyhä paikka. Kallion laella on vielä ihan reunalla valtava kivenmurikka, joka näyttää siltä että se voisi pudota. Vesi virtaa muutamasta kohdasta alas liristen ja pystysuora seinä muuttaa puheäänenkin kaikuvaksi. Birk tykkää soittaa huuliharppua. Täällä se kuulostaa erityisen hienolta.