Herneseinät!

Lasten aamuruokailu tapahtuu nyt näköjään ulkona, sillä leivät jäävät syömättä ja ensimmäiseksi pitää kirmata herneaidalle. Moni ihmettelee, miten nämä ovat niin reheviä. Aita on puolisentoista metriä korkea ja sekin loppuu kesken. Eikä nämä ole mitään puisevia maultaankaan vaan ehkä paras popsimislajike mihin itse olen törmännyt. En voi kuin ihmetellä mitä ne torilla myy, ovat nimittäin usein aika mauttomia. Tämän kanssa rinnakkain kavattelin pari vuotta muitakin lajikkeita, mutta ne jäivät polven korkuisiksi ja huonosatoisiksi. Lähinnä näyttivät kärsivän kuivuudesta vaikka 'Aamisep' ei. aivan mahtava siis, muuta en enää kasvatakaan. Koirakin syö niitä suoraan aidasta!

Eipä siinä, nämä ei kyllä lopu kesken. Kolme hiukan alle neljän metrin aitaa ja kohta hukumme taas näihin. Ensi vuonna pitää tehdä uudet tukipuut. Vanha ruostunut raudoitusverkko toimii vielä ihan hienosti.

Päivän pörriäiset

Tänään bongailin hiukan pörriäisiä. Vaikka kamerani on siihen hiukan liian hidas, osuin pari kertaa oikeaankin tarkennukseen. Nämä ovat niin pirullisen nopeita että suljinajankin on oltava nopea. Pitää vain valita sopiva rajaus ja kytätä odottamassa. Tällä hetkellä suuressa suosiossa ovat kurkkuyrtit, missä pörrää eniten pörriäisiä.

Mehiläinen?

Kimalainen?

Sitten tietysti leppäkertut, niitä on joka paikassa missä on kirvojakin. Lapset varmaankin kiinnittävät niihin huomiota vain hauskan värin vuoksi. Joskaan nämä eivät ole hirvittävän punaista laatua.

Ja hyviä uutisia! Pitsiksi muuttunut kaalimaani on elpymässä. Toukat ovat hävinneet. Joko ne on häätänyt aika, nokkosvesi, mäntysuopa tai tuhka. Enää oli kirppoja jäljellä ja ne suihkin pyretriinillä pois. Saattaa myös olla että kasvihuoneesta ulos nostamani rucolan jämät toimivat tehokkaana houkutuskaistana, koska ne ovat kyllä aivan mustanaan ötökkää, joskaan ihan varma en ole tällä kertaa lajinmäärityksestä.

uudestisyntynyt kaali

houkutusrucola

Kesäkurpitsoiden ylituotanto-ongelman ratkaisu

Koska kaikki taimet selvisivät ja voivat hyvin, meillä on kohta tonneittain liikaa kesäkurpitsaa. Hetkeksi kun kääntää päänsä, ne kasvavat valtaviksi, eivätkä enää kelpaa ihmisravinnoksi. Niinpä tungimme takakontin täyteen ja veimme ne maistiaisiksi naapurin lampaille.

Kottikärryllinen niitä on

Lampaat olivat hiukan epäluuloisia, mutta en tiedä johtuuko se kesäkurpitsoista vai kahdesta villistä pojasta. Pienempi poikanen keksi hauskan leikinkin. Kun ottaa pari juoksuaskelta lampaita kohti, ne kaikki kirmaa karkuun. Jihaa!

Syytäkin on olla hiukan epäluuloinen!

Ukkospäivän evakkoreissu

Radiota piti säätää kovemmalle kesken syömisen, jottei jyrinä kuuluisi

Pojat ja koira katsoo lastenohjelmia

Koska isompi pikkupoikamme on nähnyt riittävästi ukkosen aiheuttamia sähköilmiöitä sisällä talossamme, ajattelin että paniikkia lieventäisi hiukan vaihtaa maisemaa saunalle. Ensin käytiin kaupassa ja satuttiin ihan mahdottoman kamalan rankkasateen keskelle. Sitten äkkiä kipitettiin autosta saunamökille ja siellä sitten istuskelimme koko päivän, koska koko ajan ukkosti. Karjaalla oli hurjempikin myräkkä, meillä 1km päässä Karjaalta satoi vain hiukan yli 10mm. Jytinää sen sijaan riitti, mutta poika otti ihan rennosti ja tunsi mitä ilmeisimmin olevansa turvassa. Pädi hoiti telkkarin virkaa. Siitä voi aika turvallisin mielin katsella ohjelmia kun se ei ole verkossa kiinni. Täällä nimittäin tuppaa hajoamaan pistorasioissa kiinni olevat vempaimet kun salama iskee toisinaan sähköverkkoon.

Välillä mörinä taukosi niin että päästiin hiukan kiikkumaan

Seppo ottaa rennosti

Onneksi koira on tottunut menoon ja meininkiin, eikä häiriinny satunnaisesta kellarin tärähtelystä, valoilmiöistä tai mellakasta. Se lähinnä nukkui, kun oli tylsää eikä viitsinyt ulkona kastella karvojaan.

Illalla tuli tietysti hirvittävän hieno sumu, joten nukutettuani lapset oli pakko käydä hiukan pellonreunalla rämpimässä. Harmi etten päässyt pidemmälle retkelle.

Terassilta

Suklaarusinoidensyöntimatka hienolle kalliolle

Syömishommat menossa

Tässä sadetta odotellessa lähdettiin aamulla katsastamaan meidän ukkosenestokalliota. Se on siis kovin korkea kallio, mikä ohjaa ukkoset yleensä muualle. Meillä myös sataa usein paljon vähemmän kuin tämän harju-kalliorivistön pohjoispuolella. Tunnelma ei ollut niin kaikuisa kuin yleensä tämän seinämän vieressä, koska puut oli lehdessä, oletan. Eikä pitkän kuivan kauden seurauksena lirissyt yksikään pikku purokaan alas korkeuksista.

Tämän pystysuoran seinämän vastinkappale on parin sadan metrin päässä. Jääkausi on paitsi katkaissut sen, jättänyt myös hienon kiven killumaan sen huipulle niin että se näyttää putoavan hetkenä minä hyvänsä. 

Aina yhtä ihana hauvelimme, Seppo, tuli melkein heti luoksemme mukanaan aarre! Onnellinen kompostipiski oli löytänyt ihanan luun, minkä toi meille ylpeänä näytille. Niinpä lapset söi suklaarusinoita ja koira jotakin peuran luuta, ja kaikki olivat onnellisia. Yök!

Metsässä oli myös tällainen hirvi! Ja koska paikalla oli jätöksistä päätellen käynyt oikeakin hirvi, oli siellä myös punkeilla bileet kun me tultiin kylään. Koiran turkista löysin ensimmäisen, toinen oli mun housujen päällä ja kolmannen bongasin pojan kutreista kun tein tehotarkastuksen kotipihalla. Niinpä ensi kerralla pitää myös olla varovainen. Ne on vaan niin turkasen pieniä että vaikeaa niitä on huomata, mutta me ollaan onneksi niin vaaleita että ainakin päästä ne on helppo löytää.

Ihanat pomppimissäät tänään!

Päätinpä ottaa pikkupojastani yhden neljävuotiskuvan lisää kun jäbällä oli sopivasti tukka sekaisin ja hän vaati saada olla ilman paitaa ulkona. Tukan leikkaamisesta on käyty paljon keskusteluja, joten se täytyy ikuistaa ennen mitään klipsimisiä. Niinpä pyöräilimme naapurin pihatien varteen pomppimaan. Palkkioksi poseerauksesta saa yleensä kasan karkkia! Pilvenhattarat olivat selvästi mukana juonessani ja asettuivat nätisti paikoilleen!

Onnea 4-v merirosvolle!

Meidän iso pikku sjörövare täytti 4 vuotta! Niinpä väsäsin kakun joka sopi kivasti pikkujannulle. Kynttilät oli tietysti oltava ja laulua kuunneltiin jännittyneenä. Kynttilät sammui hyvin ja kakkua päästiin syömään.
Eikä sisuskaan kai huono ollut koska kakku teki ihan hyvin kauppansa. Vadelma-mascarpone on suosikkini, mutta daimrouhe jäi puuttumaan, mikä oli hiukan harmi. Musta päällyste on marsipaania ja luut on tehty sokerimassasta. Tosi nopea väsätä. Suosittelen.
Tarvitaan kaulin, tomusokeria ja terävä veitsi. Paperista on hyvä leikata malli, minkä reunoja pitkin sitten vetelee veitsellä menemään.

Onnea Birk 4-v!

Paahteinen istutusaamupäivä

Koska lapset, on istutettava silloin kun kerkeää. Vaikka sitten auringonpaisteella. Kasvit ei tykkää, mutta mielummin teen tämän kuitenkin päivällä kuin yön pimeinä ja hyttysentäyteisinä tunteina. Silloin nimittäin kastellaan jos ei ole satanut. Meillä melko harvoin sataa, kun korkeat mäet ympärillämme ohjeilevat pilvet muualle. Mäen takana voi sataa kaatamalla ja meillä porottaa aurinko kirkkaalta taivaalta. Eli kastellaan, lähes aina.

Morjens!

Sain pari tuntia aikaa. Siinä ajassa ehdin pystyttää papusalot, kylvää mangoldit ja laittaa kesäkurpitsan taimet maahan. Välillä piti lisätä aurinkorasvaa, ettei eukko kärähdä.

lapiot ja haravat kävivät ruusupapuaidan kimppuun...

Salkopapujen kunkku on mielestäni 'Blauhilde', mitä olen kasvatellut jo useamman vuoden. En enää laita ollenkaan mitään pensaspapuja koska ne kuraantuvat. Salkopavut ovat siistimpiä poimittavia ja samalla navetan perukoilla olleet heinäseipäätkin saavat tekemistä. Salot myös varjostavat pikkuisen ja kivasti kasvimaata. Tänä vuonna sain kokeiltavakseni myös lehmänpapua. Voi siis olla että suosikki vielä vaihtuu...

Saavat uida iltaan asti!

Kasteluosasto painaa kovasti duunia näin kesähelteillä, antautuen työhönsä perusteellisesti! Pitää ehkä hakea jannuille jotkut lahkeellisemmat uv-uikkarit ja antaa niiden möyriä niissä päivät pitkät. Ja unohtaa kengät. Märkänä niistä on vain haittaa. Tämäkin urheilullinen nuorimies tykkää juosta virnuillen karkuun ja paljain jaloin se on hitusen hitaampaa.

Villasukan uusi elämä intiaanin hevosena!

Huomiset naamiaiset aiheuttavat aina hiukan päänvaivaa vanhemmille. Pääsiäismeiningit meni ihan ohi, joten päätin tsempata tällä kertaa. Kävin Tiimarissa, mutta en halunnut ostaa mitään halpaa ja heti hajoavaa muovikrääsää. Niistä tuskin on paljoakaan iloa kaksivuotiaalle,sillä en usko niiden kestävän käyttöä. Niinpä piti ottaa luovuus ja ompelutaidot käyttöön. Inkkarin vaatteet tulee sitten myöhemmin, mutta hevonen on jo täällä!

Sukka on ala-asteella neulomani koulutyö, jolla ei ole paria. Harja on ylijäämää siitä kun vaatetin kaverini kuvauksiin tekemilläni kissankorvilla. Fleecekorvat löytyi tilkkukasasta ja napit ompelurasiasta. Nauha oli ostettu jotakin tarkoitusta varten, mutta tarkoituskin oli jo unohtunut. Keppi oli varastossa, täytteenä on kaikkea turhaa. 

Nimiehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

2v synttärijuhlat

Pienempi poika täytti 2 vuotta ja niitä juhlittiin oikein perusteellisesti. Vasta edellisyönä sain idean tämänkertaisen kakun tyylistä. Ensin oli tarkoitus tehdä vain kermapäällyste, mihin tulisi autotie, mutta sehän olisi näyttänyt talviselta! Ei käy! Joten pikkutunneilla sitten väänsin lisäksi lehtiä ja lutrasin päällystevispiin vielä elintarvikeväripläjäyksenkin, ettei näin keväällä vain mikään muistuttaisi talvesta. Tiestä tuli liian paksu, se ei katkennut kakkulapparilla. Kannattaa siis käyttää kunnolla katujyrää Kick-patukoiden kanssa. Tie humpsahti hiukan kiemuralle kun asettelin sitä kerman päälle, mutta sehän vain vastaa kotitien todellista luonnetta... Kunnon routavauriokinttupolku tuhannella mutkalla.
Täytteet meni tällä kertaa nappiin. Mascarpone-kerma-suklaarouhetäyte. Toisessa kerroksessa kaverina oli mansikoita, toisessa mustikoita. Kostutus seljankukkamehulla. Yritin tehdä siitä mahdollisimman epämakean, mutta aika makea siitä kuitenkin tuli.

Lahjoja tuli monenmoista, mutta yksi pomppasi joukosta, ei niinkään hyvässä mielessä...
Nimittäin traktori ja peräkärry, jotka alkoivat hajoamisen jo kun mummi otti sitä paketista ulos. Parissa tunnissa siinä ei ollut enää yhtään ehjää tai toisessa osassa kiinni olevaa osaa. Tämä oli tietty synttärisankarista hirmu hauskaa, traktorinpurku. Äiti sai kytätä silmä kovana ja kun sankari hitusenkin puraisi, niin ohjauskopperostakin napsui vaan pätkiä irti. Tämä oli toki yli kolmivuotiaille niinkuin kaikki lelut tuntuu olevan, mutta mummihan on jo yli kolme...
Hurraa! Boikotoikaamme halpaa kiinalaista muovia!

Kiitokset kaikille vieraille!

Onnea Ivar 2v!

Nyt on pienempikin poika jo päässyt huimaan, kahden vuoden vauhdikkaaseen ikään. Tämä vilperi on ollut mahasta asti vauhdissa. Ja se vauhti ei ole hidastumaan päin! Kätilöltä hän oli karata jo synnärillä kesken pyllynpesun, nykyään saa perässä ihan vallan juosta perässä. Vauhdikkuuden jatkeena on suuri ripaus iloisuutta, sekä alati virnuileva "et arvaakaan mitä mä oonkaan tekemässä!" -ilme!

Pippalot juhlitaan vasta myöhemmin, mutta ensihätään hain dagiksen jälkeen ihan vaan simppein kakun ja ilmapalloja. Onnea muruselle!

Suuri seikkailu suureen kaupunkiin

Olympuksen pokkari joka on iskun- ja vedenkestävä. Kuvanlaatu vaan on melko kelvoton, mutta passaa ihan hyvin pikkujäbän tarpeisiin. Tällä voi kuvata myös lätäkön pinnan alla!

Mamma ja kanuuna

Lähdin esikoispojan kanssa tutustumisretkelle Helsinkiin. Jäbä on kyllä käynyt Helsingissä, mutta ihan ytimessä ei ole käynyt sitten vaunutteluaikojen. Sinne mentiin tietty junalla, koska se on jännää. Ja sitten metrolla Kaapelille, missä piti käydä joogafestareilla moikkaamassa vähän frendejä. Alkumatka meni hienosti, mutta reissu oli liian rankka pikkuiselle ja joogafestarit hienoinen pettymys. Kävijöitä olisi riittänyt isompaankin tilaan ja ryysiksessä meinaa pienet ja väsyneet jäädä jalkoihin.

Birkillä on ollut oma kamera käytössään jo kaksivuotiaasta asti. Tutkin sillä kuvailua seuraamalla hiukan pikkujäbän näkökulmaa maailmasta. Kamera oli mukana tietty tällä suurella matkallakin ja sillä otettiin hienoja otoksia.

Eväät, suklaa ja smoothie oli vetästy jo ennen Espoota

Kuvassa Anna-täti! Birk on nuoresta iästään riippumatta (tai johtuen) mestari mallien pehmittelyssä, mikä on valokuvaajalle olennainen ominaisuus :D