lauantai 18. heinäkuuta 2015

Dyykattu työtuoli



Valittelin äidilleni jokin aika sitten kunnollisen työtuolin puutetta. Niinpä eräänä päivänä sain roskiksen vierestä dyykatun koiran syömän Martelan vanhan tuolin palasina päällystettäväksi. Se oli erinomaisessa kunnossa muuten, mitä nyt kulahtanut, lukuunottamatta ilmeisesti koiranpennun popsimaa istuintyynyn kulmaa. Kankaat valikoitui helposti kun nämä ovat suunnilleen kaikki mitä sohvan ja nojatuolien verhoilusta jäi pikkupalasina jäljelle. Verhoiluvanua laitoin kerroksen väliin jotta uudet kankaat istuvat nätisti. Muuten tämä on siis silkkaa roskaa, eikä ole maksanut mitään.




Ompelu oli hiukka haastavaa ja siinä meni niin vahvaa verhoilulankaa kuin monen väristä ompelulankaakin. Istuinosan vanhasta kankaasta sain kaavat, mutta selkänojaan venytin kankaat paikalleen ja piirsin kaavat suoraan kankaaseen. Mutta loppujen lopuksi aika helppo. Tai sitten aika kultasi jo muistot. Kaikki mekanismit toimii oikein moitteettomasti. Etenkin lasten testaama pyörimistoiminto.




Lopputulos on oikein kiva! Varsinkin kun tuollainen entinen väritön ei ole muutenkaan mun väri. Räväkämmät huonekalut ovat kaupoissakin aina hyvin vähissä. Mulle käy jotenkin usein näin että päädyn fiksaamaan jotain vanhaa mielummin kuin ostan uutta ja hajoavaista tai muutenvaan lastulevyistä, taikka tylsää. Sitten kiroan hetken ja lopulta olen tyytyväinen.








1 kommentti:

  1. Siitä tuli upea!

    Martelan tuolit ovat laadukkaita, joten oli viisasta korjata vanhaa.

    VastaaPoista