Sukellus

´James Brydon´

´Gonnere´

Joka keväinen lumpeiden lannoitusoperaatio on aina kylmää hommaa. Näennäisesti lämmin vesi jäähdyttää luut ja ytimet kun sukellan kahden lannoitetabletin kanssa pohjamutiin. Lumpeet myös talvehtivat lammessa enkä oikeastaan koskaan sitä tyhjennä, ellei se ole hyvin likainen. Niinpä pohjamutaa on vaikeaa löytää kaikkien niiden kivien alta mitä sinne on heitelty, vaikkakin syvyyttä on vain puolisen metriä. Lannoitteet eivät kuitenkaan saisi kai olla vedessä, ettei se samennu. Tai ettei muut asukkaat häiriinny. Välillä lisään vettä sadevesitynnyristä mistä on suora letku lammikkoon. Sameuden voi poistaa myös rautakaupasta saatavalla allassubstraatilla. Tyhjentämistä yritän välttää, samoin kuin haavin kanssa hutkimista ettei vesiliskon poikaset päädy päärynäpuun juurelle. Samasta syystä en hanki suihkulähteitä tai pumppua. Allas pysyy kohtuullisen kirkkaana muutenkin.

Asukkaita on moneen lähtöön. Ensin tulee vesimittarit, sitten sammakko ja vesilisko. Sen jälkeen kuoriaiset ja lopulta rantakäärme, joka arvatenkin meinaa popsia suihinsa sammakot ja liskot. Vesiliskosta en ole ikävä kyllä saanut kunnon kuvaa vielä näpättyä. Ne on ovelia ja nopeita ja pysyvät aina veden alla. Juuri tuijotin moista silmästä silmään monta sekuntia, mutta kameraa se ei päästä lähellekään. Sammakot ja käärmeet ovat helppoja. Ne jäävät poseeraamaan kauhusta jäykkinä, toivoen etten olisi huomannutkaan niitä. Birk tykkää myös läträtä lammella. Ja onkia. Niinpä rakensimme ongen joka ei uhkaa yhtään ketään. Äijä veisteli kaarnasta kohon ja koukkuna sekä painona toimii metallin pala. Naru löytyi kasvihuoneesta.

Varsinaisia asukkaita ovat tietysti lumpeet. Löysin ne Sofianlehdon puutarhalta ja ostin heti innoissani pari mukaan. Sitten niille piti tietysti kaivaa monttu. Kuulemma ne talvehtivat pienessäkin ämpärissä umpijäässä, joten aika vapaasti sai miettiä minkälaisen altaan haluaa. Löysin paikallisesta halpahallista allasmuovin ja painelin kotiin kaivamaan. Operaatiotani hiukka epäiltiin ja naureskeltiin. Lähinnä kai jaksamisen kannalta. Kovaan savimaahan sitten louhin kuoppaa lapiolla kunnes tuli kallio vastaan. Aloitin kymmeneltä aamulla, sain illalla kahdeksalta kuopan valmiiksi. Sitten sisustin sen kivillä. Pari säkkiä ostettuja koristekiviä ja loput lähistöltä raahattuja. En oikein tiennyt miten lumpeet istuttaisin, joten toisen hautasin kuraan pohjalle ja toisen tökkäsin koreineen päivineen viereen. Ensin ostin jonkun vesikasvin Plantagenista matalan osan somisteeksi, mutta se kuoli pois alta aikayksikön. Viime vuonna sitten lenkillä kävin nyhtämässä ojasta pari rentukan juurta, jotka ilokseni selvisivät myös talvesta ja kukkivat kohta.

rentukka