Kuinka kaalini muuttuivat pitsiksi?

Viime vuonna päätin etten enää ikinä viljele kaalia. Päätös ei pitänyt, koska siemenvarastoni pullisteli kaalinsiemeniä. Niinpä päädyin taas viljelemään sekä kerä-, kukka-, että parsakaalia.
Tänä vuonna otin opikseni viime vuodesta, enkä antanut kirppojen syödä satoani. Kasvatin kaalit tosi isoiksi taimiksi kasvihuoneessa ja kun maalle istuttamisen jälkeen kirppalauma hyökkäsi, ammuin niitä pyretriinillä. Eipä siinä. Ainakin ne vähenivät tehokkaasti. En istutellut mitään karkottavia tai haiskahtavia kumppanuuskasveja, mikä oli varmaan virhe!

Kaalit kasvoi ja reikiintyi salakavalasti. 

Nyt sitten heräsin taas kovinkovin myöhään tekemään asialle mitään. Kaalit ovat jo reilusti polven korkuisia, mutta muistuttavat enemmän virkattua taideteosta kuin elävää kasvia. Eivätkä ne taida kohta enää elääkään. Napsin pois kaikki pahimmat lehdet ja jätin jokaiseen taimeen pari lehteä. Vaikkakin reikäisiä. Kasvupisteet eivät ainakaan nähdäkseni olleet mitenkään totaalifinaalissa.

Pesin kaikki kaalit suihkuttamalla mäntysuopavettä ja levitin lopuksi tuhkaa maahan siltä varalta että se auttaisi. Laitoin myös nokkosvettä likoamaan. Tänään kun käväisin katsomassa, olivat öttiäiset toki vähentyneet selvästi, mutta rouskutus vaan kävi kumminkin. Siispä suihkuttelin nokkosvettä kyytipojaksi.

Toukkia on ainakin kahdenlaisia. Käsittääkseni toiset ovat kaaliperhosen ja toiset kaalikoin toukkia. Sitten on vielä semmoisia tummempia. Kummatkaan eivät tykänneet kovinkaan pahaa mäntysuovasta tai nokkosvedestä. Sumutuksen paine toki sai ne lentelemään ainakin toisinaan lehdeltä alas.

Herää epäilys että uskaltaakohan kaupan kaaliakaan enää syödä, kun niihin on varmaankin täytynyt käyttää ihan kauheita myrkkyjä jotta ne on saatu rei'ittämättöminä myyntiin saakka...

Kesän viettoa

Mökilläkin piti käydä vähän ihmettelemässä juhannuksena! Yleensä en pidä keltaisesta väristä mutta tänne se kuuluu ehdottomasti!

Olenpas ollut laiska postailija! Yritys sukkuloida duunin ja loman välillä ei ole ihan helppoa. Koko ajan olen ikäänkuin väärässä paikassa. Olen siis paiskinut töitä, sekä yrittänyt vahtia puutarhaa, sekä vähän edes löysäillä ja hengailla meidän pikku poikasten kanssa. Maalatakin pitäisi...listoja siellä, listoja täällä... Eikä ne koskaan lopu! Eikä rikkaruohot! Mistä niitä tuleekin!?

Laitoin pukuhuoneen seinälle vanhan saunan seinällä olleet laminoidut rahtilaivajulisteet.

Olkkari-toimiston sohva kaipaa uudet kankaat, mutta en keksi millaiset... DVD-hylly on entinen ikkuna. Sieltä vetää talvella ihan sikana, mutta on se muuten aika kiva!

Omenapuu on sairaana!

Joku pirun kehrääjäkoi iski meidän viimeiseen terveeseen omppupuun taimeen. Tai tämä on jo isompi, muistaakseni punakaneli. Pari kappaletta valkeakuulasta on menehtynyt mystisesti, vaikka koitin ruiskutellakin vaikka millä, joten tähän suihkin nyt suosiolla suoraan pyretriiniä. Operaatiosta on noin viikko aikaa ja isoimmat seitit on pysyneetkin poissa mutta latvasta löytyi kuitenkin uusi, joten täytynee ottaa myrkkykannu kainaloon ja aloittaa alusta...

Seiteistä huolimatta aika terveen ja elinvoimaisen oloinen lajike!

Mansikka-aika!

Päivän saldo on taikinakulhollinen mansikanmöllysköitä

Meidän marjahirmut on mielissään kun mansikkamailla on jo satoa. Yksi nykyisestä neljästä mansikkamaasta tuntuu olevan paljon aikaisempi kuin muut. Lajikkeen nimestä ei ole hajuakaan, mutta taimet siirsin varjoisammasta mansikkamaasta missä alkaa vasta hiukan punertaa. Siihen istutin muutama vuosi sitten kahta lajiketta ja valitsin niistä paremman versoja tuohon viime kesänä tehtyyn aikaiseen maahan.

Sitten on ukkomansikkamaa mikä on miltei täysvarjossa monen haavan keskellä. Se on kitketty rikkaruohoista viitisen vuotta sitten, mutta hienosti mansikka on niiden paikat vallannut. Nyt pitäisi vaan käydä kitkemässä ukkoja pois, jotta satoisuus paranisi kun akat valtaisi enemmän tilaa. Ukkomansikoiden maku on ehdottomasti paras kaikista! Sen eteen kannattaisi nähdä vaivaa hiukan useamminkin kuin kerran viidessä vuodessa.

aikaiset

ukkomansikkamaa

 Sitten tänä kesänä teimme vielä yhden valtavan mansikkamaan. Aiemmin maa oli perunalla, mutta koska sitä ei meillä kovinkaan paljoa syödä, tehtiin kasvimaan reunaan pitkä mansikkamaa. Mansikka on oikeastaan ollut ainoa, mitä olen ostanut lootakaupalla pakastimeen, joten miksi sitä ei siis itse kasvattaisi. Viime vuonna ostamani mansikat olivat lisäksi aivan ala-arvoisen hirveitä, tosin niin oli kesäkin. Tänä vuonna satoa tuskin juurikaan tulee, mutta ensi vuodelle on luvassa paljon pakastettavaa.

Mummolan vanhasta varastosta löytyi valtava mansikkamuovin palanen ja äidiltä mansikan taimia. Pitkä mansikkamaa pellon reunassa on kätevä myös siksi, että se estää samalla rikkaruohoja vyörymästä hoidetulle puolelle.

Kurkkuja! Ihanaa! Kurkkuja!

Nyt on se aika vuodesta kun kurkut saa unohtaa kauppaan, sillä nyt niitä saa kotipihasta säkkitolkulla! Ja nämä ovat niiiiin hyviä verrattuina kaupan vetisiin ja mauttomiin massatuotantokurkkuihin. Viime vuoden koemaistelun perusteella valkkasin lajikkeeksi rapean ja maukkaan 'Tasty greenin',  joten koko kurkkuhuone on nyt täynnä noita ihania piikikkäitä luomukurkkuja. Ötökätkään eivät ole riivanneet tänä vuonna. Kuumuus ehkä hiukan, koska kastelija on laiska.