Ostimme torpan talvella 2008 ja puutarhan kuin sian säkissä. Pihapiiri on satoja vuosia vanha joten täältä löytyikin kyllä mielenkiintoisia asukkaita kun harrastin hieman valikoivaa kitkemistä siellä täällä. Ensimmäisenä vuonna nyhdin rikkaruohoa ja vuorenkilpiä. Sekä tein löytöjä. En niinkään istuttanut paljoa mitään. Kaksi riviä perunaa, nekin vinoon. Muutaman kasvin siirsin mummolasta. Keskityin vain tekemään löytöjä ja punomaan suunnitelmia.
Huikeimpia unohdetun puutarhan asukkeja ovat pionit! Vuorenkilpiviidakon alta ja hevoskastanjan varjosta löytyi valtavia pioninjuurakoita, halkaisijaltaan lähemmäs metrinkin. Hevoskastanjan läpitunkemattomassa varjossa olleet eivät kukkineet enää valon puuttuessa, mutta vuorenkilpien alla olevat kukkivat kyllä mahtavasti! Ikinä en ole osannut arvatakaan miten huumaava tuoksu voi pionissa olla. Aivan kuin ruusu ja kielo yhteensä potenssiin sata ja kaiken kruunaa kermakakkumainen ulkonäkö. Aivan uskomattoman hienon näköisiä kukkia! Ja laji on takuulla ikivanha. Käsittääkseni tuon kokoisia juurakoita ei alta viidenkymmenen vuoden kasva. Hevoskastanjakin oli noin 60-vuotias, ja pionit lienevät vanhempia asukkaita. Lisäksi löytyi kahta muuta lajia pioneita, mutta ne vaikuttavat melko tavallisilta tarhapioneilta ja luultavasti aika paljon uudemmilta. Lisäksi juolavehnän keskeltä löytyi ihan pienenpieni "miniatyyripioni", jonka odottelen joskus kukkivan. Se on ollut pienenpieni isossakin penkissä, mihin sen siirsin heinikosta.
Toinen uskomaton löytö löytyi tontin reunalta, haapojen keskeltä. Vanha mansikkamaa! Mansikat olivat täysin rikkaruohon saartamia ja ainakin kymmenen vanhan haavan varjossa. Siitä täytyi olla kauan kun ne on sinne unohdettu, mutta hyvin olivat jaksaneet sinnitellä. Kitkin rikkaruohoja ja kun mansikat kypsyivät, ne vähät, alkoi lajikin selvitä. Uskoakseni kyseessä on ukkomansikka. Olin tietämättäni etsinyt sitä vuosia, maailman makeinta mansikkaa. Meillä kasvoi niitä lapsuudenkotini pihalla ja suunnittelin jo meneväni varkaisiin, mutta tässä niitä nyt on, omalla pihallani.
Yksi mystinen pensas mietitytti pitkään. Vähän niinkuin karviainen, mutta ei piikkejä ja tumma marja aivan kuin mustaherukka, vähän saman makuinenkin. Luultavasti kyseessä on karukka. Kukkakin on outo. Puska ei ole järin iso eikä satoisa, mutta saa pysyä rauhassa paikallaan kun on niin outo, eikä muuten verso eikä leviä mihinkään. Kuvassa se on vielä hieman raaka, kypsänä aivan musta.
Puutarha tulvii uusia löytöjä joka vuosi. Mitä enemmän kitkee, sitä enemmän löytää. Pieniä uutuuksia löytyy vähän sieltä sun täältä. Palavaa rakkautta, ritarinkannusta, akileijoja, liljoja, narsisseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti